Miksi aina valitetaan loisena elämisestä

jos ei ole tasan samat tulot puolison kanssa? Tai jos ei maksa eurolleen samaa kuin puolisokin perheen menoista? Eikö teidän suhteenne perustu rakkaudelle ja elämänkumppanuudelle jos tuollainen tulee edes mieleen? Miksi se tekee "elättämiseksi" tai "loisimiseksi" jos parempituloinen maksaa suuremman osan tai jopa kaiken?

Eikö tuollaista elättinä olemista ja loisimista voi harrastaa vain suhteissa jotka perustuvat vain toisesta hyötymiseen muodossa tai toisessa? Aika surullista jos niin monen suhteet ovat sellaisia, ei ihme että ne päättyvät herkästi eroon. Kun ei enää hyödytä toisesta, vaihdetaan parempaan (kummin päin vaan). Muutenkaan ei oikein enää ole tapana puhua "meistä" tai "meidän perheestä" vaan minusta ja minun miehestä/vaimosta. Ja mietitään että tuoko se toinen puoliso nyt varmasti saman verran rahaa ja jos ei tuo niin kai se nyt ainakin maksaa enemmän/vähemmän. Surullista.