Miten se nyt on, pitäisikö aikuisen ihmisen olla täysin itseriittoinen

On inhimillistä.

Itse olen enemmänkin laskukone, enkä juuri kannustuksia kaipaile. Itseriittoisuudeksi kuitenkin määritän sen, että hoidan itse kaikki hommani, opettelen ne, jos on tarvis ja yleensä minusta kehittyy melkoinen mestari kaikessa mitä teen. Viihdyn yksin, enkä kaipaa juurikaan seuraa. Minulla on pari yliopistotutkintoa, yksi alempi ja parinkymmenen vuoden kova ura teollisuudessa. Nyt tosin työttömänä melkein 10 vuotta, eikä tällä luonteella ja CV:n aukolla enää töihin päästä, osasi mitä osasi. Onpahan tosin ollut kehttävää aikaa opiskellessa koko ajan uusia asioita aamusta iltaan, joka päivä.

Sitten kun rahat loppuvat alan ilmeisesti viimeistään rikolliseksi.

Oletko nyt ihan varma, että haluat itseriittoiseksi? Meitä ei näes haluta juuri samoihin piireihin/ työmaille.

Noh, ap miettii tätä koska hölkkäsi tänään 10 kilsaa + parin kilsan lämmittelyt ja olisi kiva jos olisi voittajaolo, varsinkin kun lähtökohta oli pari vuotta sitten se että 200 metriäkin oli liikaa. Mutta kun en osaa iloita sen takia että pari aiheen tiimoilta sattunutta juttua on saanut minut tuntemaan itseni luuseriksi kai iankaikkisesti, en vaan pääse yli :(. Niin typerää koska järki sanoo että hienoa, saavutit jotain ja tunne että loooooser, looooser, looooser.