Lue keskustelun säännöt.
Voi, nyt on haikea olo
16.02.2014 |
Nuori mis, johon olen ollut salaa ihastunut jo useamman vuoden, löysi nyt parisuhteen itselleen. Itsekin olen naimisissa, huonossa liitossa, ja tämä 24 vuotta minua nuorempi komistus on ollut päiväunieni kohde. Olen koko ajan ollut sitä mieltä että jos sopiva tilaisuus tulee, niin petän miestäni hänen kanssaan. No tilaisuutta ei ole tullut ja nyt se meni kokonaan, koska varatun kanssa en ala. Toista naista kohtaan on sen verran lojaalisuutta, vaikka omaa miestä kohtaan ei olekaan. Sitä paitsi näyttää siltä että he ovat erittäin samanlainen ja onnistunut pari. Toivottavasti ovat onnellisia yhdessä. Itsellä on nyt vaan tyhjä olo. Mikä kumma voisi nyt olla oman elämäni tarkoitus jos ei nuoren miehen haluaminen?
Kommentit (6)
Miten toi kakkonen tähän liittyy? Analyysi mun elämästäni vai? Joo, olin koulussa erilainen ja olen sairastanut syömishäiriötä koko elämäni, mutta ei se nyt noin pahaa ole ollut ja olen ihan kunniallinen keskiluokkainen ja keski-ikäinen ihminen :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun päiväunieni kohde jäi työpaikalleni, mulla loppui just työuhde. Aivan mahtava tyyppi ja mua 7v nuoremi. Varattuja molemmat, mutta kyllä virtaa antoi töihin kun tiesi et häntä näkee. Mitään silmäniskuja tai muutamia tansseja kummempaa meidän välillä ei koskaan tapahtunut, kuitenkin sama fiilis kuin sulla. Hän oli se ainoa kenen kanssa olisin voinut ajatella miestä pettäväni... siitä syystä itseäni hieman ruoskin, mutta olen aikuisena huomannut että asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Tältä osin ymmärrän ap:tä hyvinkin.
Oma mies ihana myös, mun paras ystävä ja meillä on hirmu hauskaa yhdessä, ainoa miinus on, että kohtuu hyvän seksielämän rasite mulla on että en kiihotu miehestäni yhtään :(. Valitettavasti tähän on syynä hänelle kertynyt ylipaino, en uskonut koskaan olevani näin pinnallinen...
Mulla mies ei ole edes ihana, mutta yhteiset lapset ja "vakaumus" (uskovaispiireistä...) pitää yhdessä. Ei voi erota vaikka on paha olo kotona. Niinpä haen kyllä muutenkin sitä ihailua muilta miehiltä, mutta tämä yksi on ollut se ylitse muiden, se ainut jonka takia olis jopa voinut vaarantaa kaiken...
Ihan liian isot farkut jotka ei istuneet mistään suunnasta, sekä toppatakki joka oli vain iso muodoton möhkäle. Ja näitä käyttäessäni olin 7.luokalla, ja kaikki muut pukeutuivat supertiukkoihin pillifarkkuihin ja tiukkoihin pieniin toppatakkeihin. Kyllä, mua kiusattiin yläasteella niin paljon että jouduin lopulta vaihtamaan kokonaan koulua toiselle puolelle kaupunkia ja sairastin vuorotellen anoreksiaa ja bulimiaa seuraavat 10v.