Miten hitossa ihmiset jaksavat opiskella vuosikausia eivätkä millään valmistu?

9, kyllä minä olin aktiivisesti 90-luvulla niin osakunnassa kuin neljässä muussa opiskelijajärjestössäkin, yhdessä hallitustehtävissäkin. Monipuolisuutta oli, minulla on pääaineen lisäksi viisi sivuainetta, ja akateemista sivistystä ehdin hankkia vielä jatko-opintojen aikana. Ehdin myös opiskeluaikanani tutustua mieheeni ja mennä naimisiinkin. Onko sinusta oikeasti kuudesta eri aineesta kahdesta eri tiedekunnasta tehty tutkinto putkitutkinto?

8

Tänä päivänä kun valmistuu työttömksi kortistoon, ei kauaa mene, kunnes työkkäri usuttaa taas koulunpenkille.

Sitä paitsi, jos vuosi menee, eikä saa työpaikkaa, alkaa olla tutkinto hapantunut ja seuraava mahdollisuus koittaa sitten lukemalla uusi ja toivomalla taas parasta. Jos ei taaskaan työllisty, palaa ruutuun 1...

Jossain vaiheessa olet sitten liiaan vanha ja oiskellut olleksesi millään lailla uskottava työhaussa, joten taitaa ainoa vaihtoehto olla alkaa DI-KTM-lähihoitajaksi, tai sitten tuumata, että vitut ja alkaa päätoimiseksi opposition äänitorveksi.

Kasille:

Olet ainakin opiskellut todella paljon todella tiiviissä tahdissa. Arvostan koulutusta, joten ehkä oli liian kärkästä sanoa, etten arvostaisi neljän vuoden tutkintoja. Tottahan toki koulutus on aina hyväksi ja arvostettavaa. Mutta siltikin yliopistoissa pitäisi mielestäni olla mahdollisuus "ajan kuluttamiseen", siihen nuoruuteen kuuluvaan haahuiluun, joka näyttää tuottamattomalta ja tehottomalta, mutta joka itse asiassa kasvattaa ja opettaa nuorta ihmistä paljon. Työnantajana arvostaisin sellaisia hakijoita, jotka ovat käyttäneet aikaansa elämiseen, opiskeluun, työntekoon, kaikkeen, eivätkä vain yhtenä putkena ole suoltuneet yliopistosta ulos minimiopiskeluvaatimuksin. Tämä ei siis koske sinua, kasi, koska tilanteesi on ollut toisenlainen.

9

Valmistuminen riippuu siitä mitä kaikkea muuta elämää on siinä opiskelun ohessa. Esim. töiden ja opintojen, tai töiden & perheen & opintojen yhdistäminen varmasti viivästyttää valmistumista.

AP, käykö kateeksi vai? Mitä ihmettä sua muiden valmistumiset liikuttaa. Valmistuvat kun valmistuvat.

Niin, olisi hyvä muistaa, että elämäntilanteet ovat erilaisia. Itselläni kolme lasta, pari ulkomailla vietettyä vuotta ja työssäkäynti pidensivät opiskeluajan 8 vuoteen. Olen pahoillani, jos se jotakuta häiritsee.

Nää mun tuntemat ikuisuusopiskelijat eivät todellakaan ole mitään perheellisiä, eivätkä mitään sen kummempia töitäkään tee.. Harvinaista on myös se, että oikeasti vain käytäisiin niin paljon eri kursseilla, että siksi opiskeltaisiin pitkiä aikoja.. Kyllä se yleinen syy on se, että oikein mitään päämäärää ei ole ja pahimmillaan on siistii dokaa aina vaan nuorempien ja nuorempien kanssa.. Yksikin on viettänyt yliopistossa jo sen 7 vuotta ja kandikaan ei ole valmistunut. Opiskelijaryhppäjäisiin sen sijaan on keretty oikein hyvin!

T:ap joka ei suin surminkaan enää lähtisi lapsosten joukkoon jatkamaan opiskeluja. Paljon mukavampaa on työelämässä kun on rahaakin tehdä jotain.

MT-ongelmathan ovat kuulemma yleisiä nuorilla aikuisilla?

Eihän tällaisia ikuisuusopiskelijoita nykyään enää voikaan olla olemassa. Opintotuki loppuu kesken, jos kandi ei ole kasassa 4 vuodessa tai koko tutkinto 6:ssa. Myös yliopistolla seurataan opintojen etenemistä etappijärjestelmällä ja opinto-oikeuden voi menettää, jos opinnot laahaavat ilman hyvää syytä.

Ei kukaan enää nykyään voi roikkua yliopiston kirjoilla kymmeniä vuosia kuten aiemmin.

Tämä selittää hyvin sen, että 40 vuotiailla pienten lasten äideillä ei ole juurikaan työkokemusta.  Itse duunariammatissa ja nyt vähän yli nelikymppisenä 15 vuoden työkokemus ja lapsiakin kolme.

Minäpä kerron sinulle salaisuuden: me "pitkään" opiskelevat emme suinkaan hengaile yhtenään opiskelikjabileissä vaan kuljemme töissä, hoidamme lapsia tai elämme aivan muuta kuin ns. opiskelijaelämää.

Emmekä me oikeastaan edes opiskele.

Lapsosten joukossa ei tarvitse opiskella sitten kun/jos päättää opiskella valmistuakseen. Minäkin olen jo 55 v ja edellisen tutkinnon suoritin yli 40-vuotiaana.

Nykyään aikaa tutkinnon suorittamiselle on seitsemän vuotta. Jatkoaikaa saa, jos on aikomuksena valmistua joskus (ts. HOPS ajantasalla). Opintotukea ei saa loputtomasti, lisäksi jokaista tukikuukautta kohden täytyy suorittaa vähintään 5 opintopistettä (koko lukuvuotta kohden siis väh. 45 op). Eipä noita ikuisuusopiskelijoita enää paljoa yliopistolla näy, joillakin kavereilla on opinnot vähän venähtäneet mutta ovat silti opiskelleet esim. kuusi vuotta.

Erot valmistumisajoissa johtuvat sekä opiskelijan henkilökohtaisesta tilanteesta (työnteko, perhe, sairastuminen kesken opintojen, vaihto-oppilasvuodet jne.) että myös pääaineesta. Joissain pääaineissa viisi opintopistettä saa kasaan suht helposti (tenttimällä pari kirjaa/käymällä kerran viikossa luennolla ja kurssin lopuksi luentokuulustelussa, ei lisätöitä tai lisäkirjallisuutta) mutta esimerkiksi omassa pääaineessani saattaa vaatimuksena olla esim. kolme esseetä tai lopputyö viidestä romaanista ja useammasta teoriakirjasta. Joitain pakollisia kursseja ei välttämättä järjestetä kovin usein tai niille pääseminen hyvissä ajoin voi olla hankalaa.

Aloittaja tuskin on yliopistossa käynytkään, jos ei näitä asioita ymmärrä. On monia pääaineita, joiden opiskelijat eivät edes kummemmin biletä - eivät kaikki ole kauppiksessa - mutta opinnot voivat venyä useamman vuoden vaikka mistä muusta syystä, ja se on ihan normaalia.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 07:41"]

Tämä selittää hyvin sen, että 40 vuotiailla pienten lasten äideillä ei ole juurikaan työkokemusta.  Itse duunariammatissa ja nyt vähän yli nelikymppisenä 15 vuoden työkokemus ja lapsiakin kolme.

[/quote]

Mitä alapeukuttamista tässä on? Niin se vain menee.

Moni kyllä käy töissä samaan aikaan kun opiskelee ja onhan se mukava säilyttää opiskelijaetuudet kuin valmistua maisteriksi epävarmoille työmarkkinoille. Sitten onkin jo liian koulutettu hanttihommiin, joita sai helposti vielä opiskelijan statuksella.

Jotkut ne vaan jää jotenkin jumiin siihen eivätkä jaksa siirtyä elämässään eteenpäin. Vertaa wt-ihmiset jotka jäävät ikäänkuin siihen yläastevaiheeseen jumiin. Meidän koulussa on pari noita jotka luuhaa siellä ties monennettako vuotta, aktiivitoimijoita siis järkkäilyn ja kaiken suhteen, vähän surulliseltahan se vaikuttaa kun eivät näemmä keksi muuta tekemistä. :(

Ei ole mitään mihin valmistua?

No, toisaalta, opiskeluaika on pisimmilläänkin lyhyt aika elämästä, ja useimpien elämässä kuitenkin ainoa monella lailla vapaa elämäntilanne. Siinä saa kuitenkin päättää aika paljon omista asioistaan. Opiskelijan elämään ei vaikuta sellainen sosiaalinen paine, että äkkiä nyt haalimaan omaisuutta ja menemään töihin, vaan voi duunailla sitä ja tätä ja tehdä töitä miettimättä että mitä tämäkin työ kertoo minusta ihmisenä ja sijoittaa minut tähän yhteiskuntaan.

Minä opiskelin pitkään (tein töitäkin toki samalla) ja yhä vaan en osaa harmitella sitä. Oli huippuhauskaa, oli ihana vapaus. Sitten, kun on töitä ja lapsia ja omaisuutta, niin  elämä on aika lailla sitä suorittamista; töihin, päikyn kautta kotiin, kotona kotitöitä. Ehkä illalla vielä jumppaan jos oikein hurjaksi heittäytyy. Työssäkäynnistä huolimatta rahat menevät siihen peruselämiseen, ja työkin on, noh, työtä, ei siitä muuten tarvitsisi kenellekään maksaa.

Opiskelujen loppumisen jälkeen elämä on sitä samaa. Mitä merkitystä sillä on, jos opiskelee vähän pidempään? Itse asiassa jokin aika sitten julkaistiin tutkimuksen tynkä siitä, mitä kadutaan omalla uralla ja yksi oli se, että oli niin kiire opiskella ja valmistua.

Niinpä...kiire valmistua mihin? Käsittääkseni monet tekevät nykyisin tutkintoonsa lisäopintoja tai useammankin tutkinnon jotta työllistyisivät paremmin. 

Minä valmistuin neljässä vuodessa, ja mietin kanssa, miten joku opiskelee kahdeksan. Eikä heillä yleensä ole niinkään paljon opintoviikkoja kuin minulla on. Ei se täyspäiväistä opiskelua ole silloin.