pystyykö raiskattu normaaliin parisuhteeseen?

Minä en oikein välitä sanoa arpia enää arviksi. Teräskin pitää karkaista, että siitä saa oikeasti terävän.

Eiköhän tämä ole aivan yksilökohtaista. Ei ole olemassa yhtä oikeaa absoluuttista vastausta.

Minä pystyn, kolmen vuoden terapian jälkeen. Mies ei ottanut "oikein mitenkään"; halasi tiukasti kun olin kertonut mutta koska minulla se ei, kolmen vuoden terapian jälkeen, vaikuta enää jokapäiväiseen elämään, niin ei mieskään sitä ole sittemmin maininnut. Se on menneisyyttä, joka tiedetään mutta jota ei puida.

Minut raiskattiin 18-vuotiaana, enkä uskaltanut kertoa siitä oikein kenellekkään muutamaa ystävää lukuunottamatta. Koko tapahtuma jäi käsittelemättä ja halusin vain unohtaa. Tavattuani mieheni, oli jotenkin ihmeen luonnollista puhua aiheesta hänen kanssaan. Jälkikäteen ihmettelen, miksi en hävennyt kertoa asiaa hänelle, kun sen kertominen kaikille muille oli yhtä tuskaa. Ehkä se kertoo siitä, miten paljon luotan mieheeni ja miten samanlaisia olemme? Oli miten oli, mieheni suhtautui asiaan todella vakavasti. Kannusti viemään asiaa eteenpäin ja oli tukena, ja sitten toisaalta, oli niin ihanan hellä, lämmin ja rakastava, eikä painostanut minua mihinkään. Seurustelimme lähes puoli vuotta ilman seksiä. Ensimmäinen seksikokemukseni raiskauksen jälkeen oli siis mieheni kanssa. Ja se tuntui niin hyvältä:) 

Eli kyllä, raiskattukin voi kyetä normaaliin parisuhteeseen. Luottamus miehiin voi palautua, jos vaan itse tahtoo ja uskaltaa luottaa. Veikkaan, että riippuu niin paljon ihmisestä. Minusta tuntuu, että pääsin tuosta tapahtumasta yli juuri ihanan mieheni ansiosta. Nykyisin kaikki se tuntuu vain todella kaukaiselta, hirveältä painajaiselta, jota ei aktiivisesti muistele..Mutta arvet siitä jää.