Kun lapseni suuttuu, tarjoan hänelle namia tai lettuja tai tms.
En halua että lapseni kokee negatiivisia tunteita. Aina kun hän suuttuu tai tulee pahalle tuulelle ostan hänelee nameja, teen lettuja tai ostan jonkin mukavan lahjan. Jokaisen päivän täytyy olla hauska. Tämä on mielestäni oikea tapa kasvattaa lapsi ja niin hänen ei tarvitse käydä läpi pettymystä. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:50"]Eilen hän siis lapseni huusi mutta kun oli yllätys kaapissa niin näin maailman kauneimman hymyn. Oikea kasvatusmetoti tämä on.
[/quote]
Helpottaa sinun elämää nyt toistaiseksi. Isompana ei enää auta. Kun on aikuinen niin huh huh.
Kasvatat lapsestasi ylipainoista hirviötä.
Et voi etkä saa noin sanoa. EIkö ole ihanaa kun lapset vain ovat hyvällä tuulella ja tuovat iloa elämäämme? Me nauramma paljon ja aina meillä on hauska hetki. Mukavaa kun on pikku yllätys odottamassa häntä. Ensi viikolla on tärkeä hetki kun tulee kuluneeksi 4 kk nimmpareista ja sitä juhlitaan lättykesteillä.
Toimit väärin! Jos et halua, että lapsi kokee negatiivisia tunteita, niin miksi ihmeessä et pyri toimimaan niin, että niitä ei synny? Nyt lapsi yhdistää karkin pahaan mieleen ja aikuisena jättää kaikki herkut väliin, koska ne muistuttavat negatiivisista tunteista.
Enemmän nyt luovuutta peliin eli pyri ennakoimaan lapsen paha tuuli ja toimimaan niin, ettei hänen tarvitse kokea niitä ikäviä tunteita, joita nyt hyvittelet. Siis karkit ja herkut peliin ajoissa, ei vasta pahan mielen synnyttyä.
Kehität lapsellesi syömishäiriötä. Lapsi ei opi käsittelemään negatiivisia tunteita, kun mätät ruokaa hänen eteensä. Isompana hän sitten itse turvautuu lohtusyömiseen.
Meillä taas just toisinpäin. Mä en halua,et meillä iloitaan tai nauretaan ikinä. Ekan kerran minäkin osasin bongata aidon provon. Tai sit oon täydellinen valehtelija,tai valehtelin,et ylipäätään ikinä valehtelen.
Olen lukenut palstaa reilusti yli 10 vuotta. Aloitus on ehkä mielikuvituksettomin ja väsynein provo minkä koskaan olen täällä nähnyt. Nyt hiukan enemmän yritystä peliin, ap.
Tämä toimii tällä tavalla hyvin. Välillä lettuja ja välillä uusi lelu tms. Negatiivisia tunteita hän ei juuri koe ja olenhan minä seuraamassa äitinä asiaa 24/7. Hänestä kasvaa tasapainoinen ja iloinen vesseli. Korvapuusteja leivomme tänään.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:03"]
En halua että lapseni kokee negatiivisia tunteita. Aina kun hän suuttuu tai tulee pahalle tuulelle ostan hänelee nameja, teen lettuja tai ostan jonkin mukavan lahjan. Jokaisen päivän täytyy olla hauska. Tämä on mielestäni oikea tapa kasvattaa lapsi ja niin hänen ei tarvitse käydä läpi pettymystä. Haluatko kysyä jotain?
[/quote]
Tiesitkö että jos käytät lyhennettä "tms." sinun ei tarvitse kirjoittaa siihen eteen sanaa "tai"? Otsikossasi lukee "...hänelle namia tai lettuja tai tai muuta sellaista".
Olet siis curlaaja ja lapsesi oppii vain sen, että hänen pitää vähän kiukutella niin saa kaikkea kivaa. Opetat lapsestasi itsekeskeisen pikkuprinsessan (oli hän sitten tyttö tai poika) ja hänellä tulee olemaan ongelmia esim. opettajien kanssa tulevaisuudessa.
No, siinähän itket kun lapsesi on teini. Niin makaa kuin petaa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:56"]
Et voi etkä saa noin sanoa. EIkö ole ihanaa kun lapset vain ovat hyvällä tuulella ja tuovat iloa elämäämme? Me nauramma paljon ja aina meillä on hauska hetki. Mukavaa kun on pikku yllätys odottamassa häntä. Ensi viikolla on tärkeä hetki kun tulee kuluneeksi 4 kk nimmpareista ja sitä juhlitaan lättykesteillä.
[/quote]
Vasta ensi viikolla ja pelkät lettukestit? Meillä nimipäivien kuukausipäiviä juhlitaan täytekakulla, letut on herkkuna sen kunniaksi, että on torstai. Teilläkö ei huomioida viikonpäiviä lainkaan, ei esim. ole juhlia lapsen syntymäviikonpäivänä? Ei ihme että lapsella on välillä paha mieli.
Hih hih, kuinka tosissaan tähänkin provoon on taas suhtauduttu.
Kuulostaa huonolta provolta, mutta valitettavasti tämmöisiäkin vanhempia on ihan oikeassa elämässä.
Yhden tämmöisen äidin tunnenkin.
Karkkia löytyy aina kun lapsi vähän hypähtää kiukuissaan tai alkaa hermostumaan.
Vihantunteita tämä lapsi ei ole oppinut käsittelemään, vaan lyö ja potkii, jopa kuristaa muita lapsia. Lapsi ei osaa kertoa miksi käyttätyy sillä tavalla. Koulunkäyntinsä tämä sankari on aloittanut erityiskoulussa vaikeiden käytöshäiriöiden takia.
Mun yksi sukulainen OIKEASTI toimii noin kuin aloittaja kertoo :(
Järkevää, 63-kiloisen 7-vuotiaan nassukan äitykkä.
Aika väsynyt provo. Kaikki oikeasti tietää että pettymyksien sietämisen opettelu kuuluu lapsuuteen. Ei tohon jaksa tarttua.
*tarjoaa ap:lle lettuja tai namia*
Voi että kun näitä keksittyjä juttuja on hauska lukea :')
Eilen hän siis lapseni huusi mutta kun oli yllätys kaapissa niin näin maailman kauneimman hymyn. Oikea kasvatusmetoti tämä on.