Isä punoo juonia tyttären pään menoksi - aviomies vielä kestänyt

up

ap voisi käydä äidinkielen kertauskurssilla..

Anteeksi kauheasti, olen asiasta tietoinen: suomi ei ole äidinkieleni. Ajattelin, että minäkin saisin ventiloida tunteitani täällä AV:llä, vaikka en täydellistä suomea osaakaan kirjoittaa :(.

Sun isäs on sairas.... Oletteko vielä puheväleissä?

No ei ole normaalia käytöstä isältäsi mutta eikö ole aika epäreilua myös aviomieheltäsi riidan yhteydessä tuollaisia asioita laukoa?

Voin kunpa olisit kirjoittanu WHAT eikä WAT...... Nuuteb htyvä kirjoitus k'rsi...
Mutta äitisi kuolema on vissiin ollut todella traumaattista isällesi, ja hän varmaan kuvittelee suojelevansa toista miestä samanlaiselta traumalta... Ja ehkä isäsi ei kestä sitä että olemassaolollasi muistutat häntä rakkaansa kuolemasta päivittäin.

Jos olisi minun isäni niin en olisi enää missään tekemisissä hänen kanssaan jos ei olisi pakko esim. jotkut sukujuhlat.

Jos miehesi olisi todella järkevä niin olisi pitänyt turpansa kiinni moisista isäsi aivopieruista!

Miehesi on aikuinen ihminen ja tovottavasti ei ole niin tossu että istui vaan hiljaa kun isäsi tällaisia laukoi eli saiko miehesi sanottu silloin että isäsi on nyt vaan paras olla hiljaa ja hän rakastaa sinua ja aikoo olla sinun kanssasi elämänsä loppuun asti ja PISTE!

Välit poikki, ongelma ratkaistu.

Saat syyttää vain itseäsi, jos tuollaista ihmissuhdetta jäät ylläpitämään.

En tiedä olemmeko puheväleissä isäni kanssa enää tämänpäiväisen jälkeen, vaikeaa tulee ainakin olemaan. Niinkuin hän aina haluaa halata tavatessamekin, pyh sanon minä.

Vähän olen tänään itkeskellyt, kun en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten oma isä voisi haluta hajottaa tyttärensä perheen ja erottaa minut omasta rakkaasta lapsestanikin :(. Kauheaa.

Tuon palvelutaloideansa oli vissiin pudottanut isommassa seurueessa, kun minä olin kotona sairaana. Voin kuvitella, että lähinnä istuvat ehkä menivät lähinnä mykäksi ja vaivaantuneeksi, jos tunnen heitä oikein. Ja juu, kyllä mieheni olisi voinut pitää mölyt mahassa eikä kertoa ainakaan tätä palvelutalojuttua, nyt on kyllä loppuelämän suhteet aivan pilalla isään. Toisaalta hyvä, tietää missä mennään.

Isälläsi on selkeästi traumoja äitisi kuolemasta. Oletteko puhuneet asiasta ikinä? Miten muuten tulette toimeen?

Ompa sulla hölmö isä. Mulla on kans hölmö isä.

Juttele isäsi kanssa kahden kesken kaikessa rauhassa. Yritä olla kiihtymättä ja provosoitumatta, mutta kysy asiallisen tiukasti, että miksi hän puhuu tällaisia asioita sinusta miehellesi. Kysy onko syynä äitisi kuoleman aiheuttama trauma. Selitä hänelle (kuin lapselle) että olet vammastasi ja rajoitteestasi huolimatta aikuinen, itsenäinen ihminen. Kerro, että sinua loukkaa isäsi puheet. Muistuta isääsi, että et ole äitisi, vaan tyystin eri ihminen etkä millään tavalla sidoksissa äitisi kohtaloon. Kerro omista tunteistasi ja kuuntele mitä isälläsi on sanottavaa.

Toivottavasti hän ymmärtäisi, kuinka hölmöjä hän suustaan päästelee ja lopettaisi moiset kommentit. Ehkä jopa älyäisi pyytää anteeksi. Mutta jos vaan tajuaisi hölmöytensä niin seksin olisi jo paljon. Voimia ja tsemppiä!

Uskon, että isälläni on paljonkin traumoja äitini kuolemasta. Olemme pyytäneet isää kertomaan äitistämme muutamaan otteeseen, mutta hän ei ole pystynyt sitä vielä tekemään (kerran kertoi jotain, mutta olimme vielä kovin pieniä, emmekä muista siitä paljoakaan). Muuten olemme tulleet toimeen lähinnä kuin hyvänpäivän tutut. Emme koskaan ole jutelleet mitään kovin syvällisiä tai henk.kohtaisia asioita. En voi sanoa tuntevani isääni valitetattavasti.

täh? Molemmat vanhempani ovat elossa. Kuulostaa kauhealta jos oma isä olisi tuollainen. Mä luulen taas että monien tädit jotka eivät ole oikeaa sukua vaan tulleet taloon naimakauppojen kautta juonittelevat miestensä naispuolisia jäseniä vastaan. Näin asiaa minulle valaisi isoäitini.

ap lisää vielä, että tämähän oli juuri samainen isä joka 18 v. päivänäni pakotti minut allekirjoittamaan paperin, jossa mukamas olin ottanut vastaan äitini perinnön, vaikka en saanut latin latia. Kyseessä oli ihan mukava summa. Katsoivat, että ovat itse ansainneet sen rahan minun kasvattamisesta jne (siis äitipuoleni). Opiskelin vielä kotona lukion toisella luokalla, olisin joutunut ovesta ulos kuin leppäkeihäs jos en olisi paperia allekirjoittanut.

Kuulostaa varmaan liiankin uskomattomalta, kun vielä lisäsin tuon viimeisen perintöjutun tähän perään, mutta todemmaksi ei valitettavasti voi muuttua! Toivuttuani vähän tuosta palvelutaloshokista, muistin vielä tämän perintövedätyksen ja voitte arvata, että vereni kiehuu tällä hetkellä!

Taidanpa ottaa tänä iltana lasin viiniä hermoja lepuuttaakseni. Ehkä Unicef-Putouksen katsominen poika kainalossa tekisi hyvää, paree olla erittäin hauskat sketsit tänä iltana :).

Narsistinen isä sinulla. Sä et tule saamaan häneltä yhtään mitään muuta kuin pahaa. Laita välit poikki. Olen katkaissut välini vanhempiini ja se oli pelastukseni. Sä tulet murentumaan henkisesti jos jäät isäsi kanssa tekemisiin!

Riitauta muuten tuo perintöjuttu, se on laiton ja sinut on painostettu siihen.

Toistan: sä et tule saamaan sun isältäsi mitään hyvää, perinnönkin varmaan on junaillut muille lapsilleen. Lakiosan saat joka tapauksessa joten pistä välit poikki.

Ja riitauta se 18-vuotiaana allekirjoitettu paperi. Ihan selvä homma, sä tulet saamaan ne rahat vielä!

Huh huh, kyllä on kestämistä. Paljon voimia ja halaus.

Tuo perintöjuttu on minusta paljon vakavampi kuin tämä palvelutalon ehdottelu. Voisin hyvin kuvitella oman isäni lausahtavan jotakn samanlaista kokeillakseen, mitä vävy vastaa. Siis ei sen takia, että hänen mielestään minut pitäisi kärrätä laitokseen, vaan kokeillakseen vävyn sitoutumisen astetta. Mutta tuo perintöasia paljasaa, että kyse on vakavammasta tapauksesta. Vaikka olisit mitä allekirjoittanut, sinulla on oikeus vähintään lakiosaan äitisi perinnöstä eli  puoleen siitä, mitä isäsi olisi pitänyt sinulle antaa.  Ota yhteys hyvään, perintöasioita hoitaneeseen asianajajaan.