Lue keskustelun säännöt.
Puhumaton mies - vaikea jaksaa
15.02.2014 |
En liioittele yhtään, kun sanon, että mies on kyvytön keskustelemaan tunneasioista. Mäkään en ole siinä lajissa mitenkään hyvä, ja taitoni ovat tämän suhteen myötä kuihtuneet olemattomiin.
En voi suhteessamme puhua pahasta olostani, tai oikeastaan hyvästäkään. Tuntuu, että jos puheenaiheena on minä, mies vaivaantuu heti, keskeyttää tai käyttäytyy välinpitämättömästi. Voimme kyllä keskustella muunlaisista asioista, mutta yleensä mies aloittaa keskustelut, minä koen tämän tilanteen niin turhauttavaksi, etten oikeastaan halua.
Tilanne on vähän kärjistynyt tässä viime päivinä, todennäköisesti siksi, että kävin keskustelemassa traumaattisesta synnytyksestäni. Olen olltu aivan lamassa, itkuinen ja suoraan sanottuna itsetuhoinen. Yleensä en itke miehen nähden, koska en tunne voivani ilmaista tunteitani hänen läsnäollessaan, mutta nyt joku raja ylittyi. Pelkäsin välillä, että tämä lipsahtaa jopa psykoosiin asti.
Olen miettinyt ratkaisua, mutta koska en voi puhua miehelle, eivät pohdinnat johda oikein mihinkään.
Kommentit (26)
En mä kyllä nyt tässä varsinaisesti lohdutusta kaipaa, kiitos vain, kun sitä ajattelit. Mulle on aika selvää, että olen tosiaan itse mieheni valinnut, kiitos myös tämän itsestäänselvyyden kirjoittamisesta julki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähde pois. Mitäpä tuollaisessa suhteessa roikkua.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 17:57"]
En mä kyllä nyt tässä varsinaisesti lohdutusta kaipaa, kiitos vain, kun sitä ajattelit. Mulle on aika selvää, että olen tosiaan itse mieheni valinnut, kiitos myös tämän itsestäänselvyyden kirjoittamisesta julki.
Ap
[/quote]
Ole hyvä. -2
Kaikki ovat joskus tavanneet äärimmäisen järki-ihmisen. Hän valittaa selkäkipua, kun on paha mieli. Heikko kyky tunnistaa ja ilmaista tunteita sai vuonna 1973 psykiatriassa nimen aleksitymia, kun Harvardin yliopiston professori Peter Sifneos halusi määritellä joitakin potilaita vaivaavan persoonallisuuspiirteistön. Aleksityymikolla on niukka mielikuvitus ja konkreettinen, ulkokohtainen ja yksityiskohtiin keskittyvä ajattelutapa. Hän on hyvin toiminnallisesti suuntautunut. Aleksityymikoita on kuvailtu emotionaalisesti mielenkiinnottomiksi, ikävystyttäviksi ja etäisiksi. Aleksitymian kehittymiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. Lapsuudenkodissa on esiintynyt tavallista useammin psykopatologiaa.
Aino Mattilan sosiaalipsykiatrian väitöksen mukaan aleksitymian esiintyvyys on miehillä 12 ja naisilla 8 prosenttia. Suomalaiset miehet ja naiset tunnistavat tunteensa yhtä hyvin, mutta miehillä on enemmän vaikeuksia tunteidensa kuvailemisessa ja taipumusta ulkoistavaan ajatteluun. Aleksitymia on yhteydessä työuupumukseen, huonommaksi koettuun terveyteen ja elämänlaatuun sekä korostuneeseen ruumiillisten oireiden kokemiseen. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa ilmeni, että aleksitymia on yleisempää maaseudulla varhaislapsuutensa viettäneillä ja ei-toivotuilla lapsilla (etenkin nuorten yksinhuoltajaäitien jälkeläisillä), mutta myös iäkkäiden äitien kuopuksilla. Etenkin pohjoisen Suomen puhumattomuuskulttuuri ja huonosti toimiva äiti-lapsisuhde näyttävät lisäävän aleksitymiaa. Tutkijat arvelevat aleksitymian vähenevän elinolojen ja kasvatuksen parannuttua.
Aleksitymiaan on etsitty syytä aivojen poikkeavuuksista. Aluksi vian arveltiin olevan aivojen hermoradoissa, mutta uudemmissa tutkimuksissa on havaittu puutteita peilisoluissa. Yhdysvalloissa tehdyssä aivojen magneettikuvia hyödyntävässä tutkimuksessa selvisi, että aleksityymikot tunnistavat tunteita herättäviä ärsykkeitä, mutta eivät osaa tulkita niitä. Neuropsykologisissa testeissä on havaittu ongelmia tarkkaavaisuudessa, keskittymisessä ja muistissa. Aleksitymiaa esiintyy myös sekundaarisena piirteenä, esimerkiksi vakavan sairauden yhteydessä. Se saattaa olla puolustuskeino ahdistavassa tilanteessa.
Aleksityymikot saavat usein huonoa hoitoa fyysisiin sairauksiinsa. Heitä pidetään epämiellyttävinä ja tylsinä hoidettavina, ja oireiston syiden selvittäminen vaatii lääkäriltä erityisponnisteluja. Sanna Sinikallion psykologian väitöksessä 2007 todettiin, että aleksitymiaa esiintyy muita useammin paitsi psykosomaattisilla ja mielenterveyspotilailla myös somaattisesti sairastavilla. Verenpainetauti, krooninen kipu, nivelreuma, krooninen suolistosairaus, fibromyalgia ja sepelvaltimotauti sekä ennenaikainen kuolleisuus ovat yhteydessä kohonneeseen aleksitymiariskiin.
Max Karukiven tuoreessa nuorisopsykiatrian väitöstutkimuksessa aleksityymisillä nuorilla esiintyi huomattavasti enemmän psyykkistä oireilua − kuten ahdistusta, masennusta ja runsasta alkoholinkäyttöä − kuin ei-aleksityymisillä nuorilla. Aleksitymian yleisyys oli tytöillä 8,2 ja pojilla 8,5 prosenttia. Syömishäiriöt ovat aleksityymikoilla kolme kertaa yleisempiä kuin verrokeilla. Pojilla on esiintynyt puheenkehityksen ongelmia. Aleksityymikot kokevat saavansa huonosti sosiaalista tukea, erityisesti ystäviltä. Heidän vanhempansa sen sijaan ovat ylisuojelevia.
Miten aleksitymia oireilee?
Max Karukiven mukaan aleksitymia voidaan yhdistää melkein mihin tahansa fyysisiin oireisiin, joihin ei löydy mitään selvää syytä. Yleensä potilas kiinnittää lääkärin mielestä huomionsa vääriin asioihin.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:00"]
No lähde pois. Mitäpä tuollaisessa suhteessa roikkua.
[/quote]
Mä ymmärrän, että monilla ihmisillä on suunnilleen matkalaukut pakattuna valmiiksi ja perhe-elämä on helppo jättää, muttei se kaikilla ihmisillä ole niin. Kun on lapsiakin, joita pitää ajatella ja joiden elämä järjestää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kutonen, panoksestasi, mutta kuvaus ei vastaa miestäni laisinkaan.
Ap
Juu, tiedän kyllä, että lapset ovat vankila ja onnellisuuden este. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:04"]
Juu, tiedän kyllä, että lapset ovat vankila ja onnellisuuden este. -4
[/quote]
Ikävää, että sulle on käynyt näin, mutta omalla kohdallani voin sanoa, että olen äärimmäisen onnellinen lapsestani.
Ap
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
[/quote]
Aloituksen pointti on se, että olen aika ahdistunut ja hajalla ja yritän jotenkin selventää ajatuksiani. Se on tietenkin virhe, koska tällaisia avauksia auki klikkailevat mammat etsivät sylkykuppeja, joihin purkaa pahaa oloaan.
Ymmärsit oikein, haluaisin, että voisimme mieheni kanssa keskustellla asioista, siis muistakin asioista kuin yleisistä asioista (ajankohtaiset asiat, historia, tiede, työ jne.), siis vaikkapa suhteestamme ja tunteistamme.
2-vuotias, toinen tulossa. Mies halusi lapsia. Emme ole nuoria emmekä ole sitoutuneet aikaisin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:04"]
Juu, tiedän kyllä, että lapset ovat vankila ja onnellisuuden este. -4
[/quote]
Ikävää, että sulle on käynyt näin, mutta omalla kohdallani voin sanoa, että olen äärimmäisen onnellinen lapsestani.
Ap
[/quote]
Epäilemättä lapset tuottavat sinulle iloa, mutta tässä tapauksessa lapset ovat onnellisuutesi esteenä. Ilman lapsiahan olisit jo lähtenyt kurjasta suhteestasi. Turha elää laput silmillä ja väittää, ettei lapsista seuraisi mitään negatiivista. Monet elävät koko elämänsä säästöliekillä ja vähän onnettomana lasten edun takia. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
[/quote]
Aloituksen pointti on se, että olen aika ahdistunut ja hajalla ja yritän jotenkin selventää ajatuksiani. Se on tietenkin virhe, koska tällaisia avauksia auki klikkailevat mammat etsivät sylkykuppeja, joihin purkaa pahaa oloaan.
Ymmärsit oikein, haluaisin, että voisimme mieheni kanssa keskustellla asioista, siis muistakin asioista kuin yleisistä asioista (ajankohtaiset asiat, historia, tiede, työ jne.), siis vaikkapa suhteestamme ja tunteistamme.
2-vuotias, toinen tulossa. Mies halusi lapsia. Emme ole nuoria emmekä ole sitoutuneet aikaisin.
Ap
[/quote]
Sullakin on paha olo ja sun vastaukset on tosi ikävällä otteella kirjoitettuja. Huomaa, että olet väsynyt.
On todella vaikeaa löytää keinoa puhumattomuuteen. Se on niin voimakas persoonallisuuden piirre. Onko miehesi aina ollut samanlainen? Jos hän on muuttunut, niin sitten voisitte pureutua siihen miksi hän on muuttunut.
Toivon sinulle voimaa!
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:04"]
Juu, tiedän kyllä, että lapset ovat vankila ja onnellisuuden este. -4
[/quote]
Ikävää, että sulle on käynyt näin, mutta omalla kohdallani voin sanoa, että olen äärimmäisen onnellinen lapsestani.
Ap
[/quote]
Epäilemättä lapset tuottavat sinulle iloa, mutta tässä tapauksessa lapset ovat onnellisuutesi esteenä. Ilman lapsiahan olisit jo lähtenyt kurjasta suhteestasi. Turha elää laput silmillä ja väittää, ettei lapsista seuraisi mitään negatiivista. Monet elävät koko elämänsä säästöliekillä ja vähän onnettomana lasten edun takia. -4
[/quote]
En ole väittänyt, että lapsista ei seuraisi mitään negatiivista. Anteeksi, etten pysty jakaa sinun mielipidettäsi lasten hankkimisesta ja sen seurauksista. Ikävää, että olet itse kokenut lasten saamisen noin, mutta minä en.
En saa tästä keskustelusta kanssasi mitään irti, joten minun puolestani voidaan se lopettaa. Jos haluat purkaa ongelmaasi jollekulle muulle, tee toki niin, mutta mulla ei ole sulle nyt mitään annettavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
[/quote]
Aloituksen pointti on se, että olen aika ahdistunut ja hajalla ja yritän jotenkin selventää ajatuksiani. Se on tietenkin virhe, koska tällaisia avauksia auki klikkailevat mammat etsivät sylkykuppeja, joihin purkaa pahaa oloaan.
Ymmärsit oikein, haluaisin, että voisimme mieheni kanssa keskustellla asioista, siis muistakin asioista kuin yleisistä asioista (ajankohtaiset asiat, historia, tiede, työ jne.), siis vaikkapa suhteestamme ja tunteistamme.
2-vuotias, toinen tulossa. Mies halusi lapsia. Emme ole nuoria emmekä ole sitoutuneet aikaisin.
Ap
[/quote]
Sullakin on paha olo ja sun vastaukset on tosi ikävällä otteella kirjoitettuja. Huomaa, että olet väsynyt.
On todella vaikeaa löytää keinoa puhumattomuuteen. Se on niin voimakas persoonallisuuden piirre. Onko miehesi aina ollut samanlainen? Jos hän on muuttunut, niin sitten voisitte pureutua siihen miksi hän on muuttunut.
Toivon sinulle voimaa!
[/quote]
SUhteemme alussa kyllä mies puhui tunteistaan enemmän, mutta ei kyllä silloinkaan erityisen halukkaasti. Emme ole sellaisia ihmisiä, että riitelisimme tai selvittelisimme asioita jatkvuasti, joten miehen piirre on alkanut hankaamaan pikku hiljaa. Tuntuu, että olen suhteessa näkymätön. Mies kommentoi tekemisiäni yhtä paljon, avaan sitten hernekeittopurkin tai synnytän lapsen.
Olisi kyllä ihan hyvä pureutua moneen asiaan, mutta kun se ei vain onnistu!
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
[/quote]
Aloituksen pointti on se, että olen aika ahdistunut ja hajalla ja yritän jotenkin selventää ajatuksiani. Se on tietenkin virhe, koska tällaisia avauksia auki klikkailevat mammat etsivät sylkykuppeja, joihin purkaa pahaa oloaan.
Ymmärsit oikein, haluaisin, että voisimme mieheni kanssa keskustellla asioista, siis muistakin asioista kuin yleisistä asioista (ajankohtaiset asiat, historia, tiede, työ jne.), siis vaikkapa suhteestamme ja tunteistamme.
2-vuotias, toinen tulossa. Mies halusi lapsia. Emme ole nuoria emmekä ole sitoutuneet aikaisin.
Ap
[/quote]
Sullakin on paha olo ja sun vastaukset on tosi ikävällä otteella kirjoitettuja. Huomaa, että olet väsynyt.
On todella vaikeaa löytää keinoa puhumattomuuteen. Se on niin voimakas persoonallisuuden piirre. Onko miehesi aina ollut samanlainen? Jos hän on muuttunut, niin sitten voisitte pureutua siihen miksi hän on muuttunut.
Toivon sinulle voimaa!
[/quote]
SUhteemme alussa kyllä mies puhui tunteistaan enemmän, mutta ei kyllä silloinkaan erityisen halukkaasti. Emme ole sellaisia ihmisiä, että riitelisimme tai selvittelisimme asioita jatkvuasti, joten miehen piirre on alkanut hankaamaan pikku hiljaa. Tuntuu, että olen suhteessa näkymätön. Mies kommentoi tekemisiäni yhtä paljon, avaan sitten hernekeittopurkin tai synnytän lapsen.
Olisi kyllä ihan hyvä pureutua moneen asiaan, mutta kun se ei vain onnistu!
Ap
[/quote]
Vastaan vielä...
Oletko kirjoittanut hänelle? Voisiko välillänne toimia sähköpostikirjeenvaihto? Ainakin aluksi.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:16"]
Ikävää, että olet itse kokenut lasten saamisen noin, mutta minä en.
[/quote]
Ei tuo ole mikään kokemisasia vaan ihan faktaa. Kyllähän sinunkin on pakko tunnustaa, ettei sinulla olisi tätä ongelmaa, jos olisit lapseton. Ilman lapsia olisit täysin vapaa päättämään suhteen, joka selvästi aiheuttaa sinulle paljon murhetta ja stressiä. Lapset hankaloittavat tällaisia tilanteita, ja lähes aina, kun tällä palstalla valitetaan avio-ongelmasta, juuri lapset estävät valitsemasta sen parhaan ja ilmeisimmän vaihtoehdon.
Siksi on perusteltuta kärjistää: lapset ovat vankila. -ap
Minullakin oli puhumaton mies. Yritin vuosia lasten takia, väsyin ja erosin lopulta. Sellainen mies vei muilta ilon ja energian, ei sopivaa lapsillekaan! Ero oli helpotus.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Mikä sun aloituksen pointti on? Mitä sä haet sillä? Sulla on puhumaton mies, niin? Et haluaisi että se on?
Minkä ikäinen lapsi? Halusiko mieskin lapsen? Oletteko nuoria? Liian aikaisin sitoutuneita?
[/quote]
Aloituksen pointti on se, että olen aika ahdistunut ja hajalla ja yritän jotenkin selventää ajatuksiani. Se on tietenkin virhe, koska tällaisia avauksia auki klikkailevat mammat etsivät sylkykuppeja, joihin purkaa pahaa oloaan.
Ymmärsit oikein, haluaisin, että voisimme mieheni kanssa keskustellla asioista, siis muistakin asioista kuin yleisistä asioista (ajankohtaiset asiat, historia, tiede, työ jne.), siis vaikkapa suhteestamme ja tunteistamme.
2-vuotias, toinen tulossa. Mies halusi lapsia. Emme ole nuoria emmekä ole sitoutuneet aikaisin.
Ap
[/quote]
Sullakin on paha olo ja sun vastaukset on tosi ikävällä otteella kirjoitettuja. Huomaa, että olet väsynyt.
On todella vaikeaa löytää keinoa puhumattomuuteen. Se on niin voimakas persoonallisuuden piirre. Onko miehesi aina ollut samanlainen? Jos hän on muuttunut, niin sitten voisitte pureutua siihen miksi hän on muuttunut.
Toivon sinulle voimaa!
[/quote]
SUhteemme alussa kyllä mies puhui tunteistaan enemmän, mutta ei kyllä silloinkaan erityisen halukkaasti. Emme ole sellaisia ihmisiä, että riitelisimme tai selvittelisimme asioita jatkvuasti, joten miehen piirre on alkanut hankaamaan pikku hiljaa. Tuntuu, että olen suhteessa näkymätön. Mies kommentoi tekemisiäni yhtä paljon, avaan sitten hernekeittopurkin tai synnytän lapsen.
Olisi kyllä ihan hyvä pureutua moneen asiaan, mutta kun se ei vain onnistu!
Ap
[/quote]
Vastaan vielä...
Oletko kirjoittanut hänelle? Voisiko välillänne toimia sähköpostikirjeenvaihto? Ainakin aluksi.
[/quote]
En ole. Olen tätäkin miettinyt, mutta kun oon kyllä kertonut ihan suusanallisestikin joskus tunteistani (esim. siitä, että hän ei huomioi mitään tekemisiäni mitenkään), mutta mitään ei ole tapahtunut. Ja tosiaan, oon sen verran maanraossa, että ajattelen myös niin, että ehkä se onkin niin, että niillä mun tunteilla ei olekaan mitään väliä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:16"]
Ikävää, että olet itse kokenut lasten saamisen noin, mutta minä en.
[/quote]
Ei tuo ole mikään kokemisasia vaan ihan faktaa. Kyllähän sinunkin on pakko tunnustaa, ettei sinulla olisi tätä ongelmaa, jos olisit lapseton. Ilman lapsia olisit täysin vapaa päättämään suhteen, joka selvästi aiheuttaa sinulle paljon murhetta ja stressiä. Lapset hankaloittavat tällaisia tilanteita, ja lähes aina, kun tällä palstalla valitetaan avio-ongelmasta, juuri lapset estävät valitsemasta sen parhaan ja ilmeisimmän vaihtoehdon.
Siksi on perusteltuta kärjistää: lapset ovat vankila. -ap
[/quote]
Ymmärrän, että tuota palstavela-agendaa pitää tunkea joka ketjuun, mutta mikään asia ei tee absoluuttisen onnettomaksi tai absoluuttisen onnelliseksi. Elämässä on rajoitteita, vaikka ei hankkisi lapsia, parisuhdetta, työtä, jne.
Sä et ehkä ymmärrä, mutta mulla on ihan helvetin paha olo ja olen itsetuhoinen, siihen ei auta sun periaatteelliset vela-agendasi. Mene johonkin muuhun ketjuun jankkaamaan tuota evankeliumiasi, mua se ei kiinnosta. En aio vastata sulle enää.
Ap
No, vaikea lohduttaa kun tosiasia on se, ettei miehesi tuosta tule muuttumaan ja itse olet miehesi valinnut. Ero voisi olla hyvä ratkaisu.