Lue keskustelun säännöt.
Uupumuksesta jotenkin pois?
26.02.2014 |
En ymmärrä mitä voisin tehdä toipuakseni tästä. Lääkärillä en ole toistaiseksi käynyt (paitsi tänää kävin tarkistuttamassa kilpirauhasarvot, ekan raskauden jälkeen söin tyroksiinia muutaman vuoden).
- Olen aina ollut vähän "maanis-depressiivinen" ilhan luonteeni puolesta, eli välillä menee lujaa, välillä makaan masentuneena.
- Viimeiset kymmenen vuotta on ollut melkein yhtä alamäkeä
- Vahinkoraskaus, josta masennuin. En enää jaksanut kiinnittää huomiota olemassaoleviin lapsiini enkä hoitaa tulokasta. Vietin 3 vuotta tietokoneen ääressä lapsi tissillä, tai vaihtoehtoisesti telkan ääressä nukkumassa kun lapsi tuijotti elokuvia (vanhemmat omissa huoneissaan tietokoneen äärellä).
- Henkireikänä hankin kuopukselle hoitajia ja kotiin siivoojaa ja olo alkoi kohentua vähitellen. Rupesin käymään kuntosalilla n. ja totesin n. 40-vuotiaana että koko elämän ajan kestäneeseen "urheilukyvyttömyyteen" on ilmeisesti syy: syke ei nouse rasituksessa vaan happi loppuu ja elimistö menee maitohapoille. Lääkärissä en ole asian tiimoilta käynyt.
- 43-vuotiaana tuli taas "vahinkoraskaus" ja samalla koko avioliiton ajan muhinut kriisi puhkesi täyteen kukkkaan.
- Pakenin töihin toiselle paikkakunnalle (jätin lapset miehelle) ja kokosin vähitellen palasiani samalla kuitenkin tehden aivan liikaa ja aivan liian stresssaavaa työtä. Viimeisestä jäänyt "vauvamaha" ei laihdutusyrityksistä huolimatta hävinnyt vaan paheni vaan. Vyötärön ympärykseni on nyt 93 cm, vaikka muuten vaikutan suht hoikalta :X
- Nyt olen taas kotona tehdän pätkätöitä. Työ tarjoaa jonkinlaista euforiaa, tunnen välillä onnistuvanikin jossain. Tosi työ tarjoaa myös niin suuren stressin lähteen että tuskin selviydyn siitä. Muu elämä jää tyystin rappiolle
- Nyt olen taas työttömyysjaksolla. voin erittäin huonosti, en motivoidu kotona tekemään yhtään mitään, lapset ei kiinnosta, väsyttää jatkuvasti, maha on turvonnut potkupallo ja kakka keltaista ripulia. Pelkään olevani pahasti sairas mutta toisaalta haluaisinkin kuolla pois. Mies yrittää olla "ihmisiksi", mutta hän aiheuttaa minulle jo pelkällä läsnäolollaan suurta ahdistusta.
- Toisaalta uskon että voisin toipua tästä, jos löytäisin sen jonkun ilon ja merkityksen elämään. En vaan pysty näkemään mikä se olisi. Yritän kyllä hakea sitä olemalla kaunis ja kiva ja hakemalla toisten miesten hyväksyntää ja ihailua. Mutta masentaa sekin etten saa kroppaani millään kuntoon. Yritän harrastaa liikuntaa, lähinnä kuntosalia ja pilatesta koska aerobinen ei oikein suju, mutta olen jotenkin ihan voimaton ja kaikki tekeminen on hyvin tehotonta.
- Olen jo "uskovainen" (kun sitä kuitenkin joku yrittää tarjota), mutta sekään ei suta mitään. Pikemminkin pahentaa, kun ristiriita sen mitä pitäisi olla on niin suuri siihen mitä oikeasti teen ja varsinkin ajattelen.
- lääkarit ja ammattiauttajat eivät kiinnosta, koska en halua pilata mainettani yhteisössä (pienehkö paikkakunta), koska en luota terkkarin väkeen ja yksityisiin ei ole mitenkään varaa (jatkuva talouskatastrofikin lisää stressiä osaltaan). Sitä paitsi en saa raahauduttua mihinkään kun olen niin uupunut.
Klart? Voiko tästä vielä selvitä? Varsinkin kun en tosiaan edes halua selvitä vaan kuolla pois? En siiis missään nimessä tee itsaria, mutta jättäisin kyllä mielelläni kaikki mahdolliset mahasyövät ja sydäntaudit hoitamatta...
Kommentit (15)
Ei ehkäisyä. Erehdyin siis vahingossa harrastamaan seksiä sen mieheni kanssa omassa läheisyydenkaipuussani :P
En halua lisätä oma kuormaani tekemällä murhia. Ja sitä paitsi uskon lasten selviävän kaikesta huolimatta. Ei heistä ehkä tule niin hyviä ihmisiä kuin joskus haaveilin, mutta mikä se on se henkisesti terve tulevaisuus? Ja loppujen lopuksi tuo vahinkokuopuspoika on se joka pitää minua nyt edes jollakin lailla järjissäni. Hän on ainoa ihminen joka antaa mulle niitä kipeästi kaipaamiani halauksia ja rakastaa mua ehdoitta ... vaikken minä edes jaksa olla itse kiinnostunut hänestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätään vielä että varsinainen stressin lähteeni nykyään ei suinkaan ole lapset vaan mies ja arki. Niitä en siedä. Vanhimmat lapsenikin ovat ihania, hoitavat itse ruoka-asiansakin kun en jaksa huolehtia mistään aterioista (nuoremmat saavat pyytäessään jotain eteen). Vanhin, jo täysi-ikäinen ja ammattiin valmistunut, ostelee meille omilla rahoillaan ruokaa kun en jaksa mennä kauppaan eikä rahaakaan sitä paitsi ole...
ap
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:41"]
tyroksiinia syödään koko loppuelämä ellei lääkäri toisin sano.
[/quote]
Kuule, raskauden jälkeinen vajaatoiminta saattaa parantua itsekseen. Lopetin kyllä oma-aloitteisesti koska en koskaan muutenkaan muistanut niitä syödä säännöllisesti, mutta käyn kyllä silloin tällöin muistaessani kontrollissa ja arvot on ihan ok.
Oman maineen varjelu ei ole mulle pikkujuttu, koska olen on/off -ihminen. Jos mulla ei ole täydellisen ihmisen mainetta, niin sitten voin saman tien pistää ranttaliksi, hakata ukkoni sairaalakuntoon ja niin monta muutakin ihmistä kuin kerkiän ja olla sitten tyytyväisenä loppuelämän vankilassa ilman mitään velvollisuuksia tai sosiaalisia pidäkkeitä enää (=käyttäytyisin niin huonosti etten enää pääsisi sieltä ulos ikinä)
ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 20:41"]
tyroksiinia syödään koko loppuelämä ellei lääkäri toisin sano.
[/quote]
Kuule, raskauden jälkeinen vajaatoiminta saattaa parantua itsekseen. Lopetin kyllä oma-aloitteisesti koska en koskaan muutenkaan muistanut niitä syödä säännöllisesti, mutta käyn kyllä silloin tällöin muistaessani kontrollissa ja arvot on ihan ok.
Oman maineen varjelu ei ole mulle pikkujuttu, koska olen on/off -ihminen. Jos mulla ei ole täydellisen ihmisen mainetta, niin sitten voin saman tien pistää ranttaliksi, hakata ukkoni sairaalakuntoon ja niin monta muutakin ihmistä kuin kerkiän ja olla sitten tyytyväisenä loppuelämän vankilassa ilman mitään velvollisuuksia tai sosiaalisia pidäkkeitä enää (=käyttäytyisin niin huonosti etten enää pääsisi sieltä ulos ikinä)
ap
[/quote]
Mitä sä tarkoitat maineella? Sitä että et halua lääkäriin? Mulla on maine mennyt jo aikoja sitten, sen veran tultu mokailtua tällä paikkakunnalla. Mutta mitä sitten. Kerran me vaan eletään täällä ja sitten voivat tuhkata kun kaikki loppuu. Ja tosiaan oon nykyään lääkityksellä mikä sekään ei ihan pikkujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on todennäköissesti joku allergia, josta et tiedä. Koita pitää ruokapåiväkirjaa ja oirepäiväkirjaa, jos vaikka seslviäisi, mikä vatsaongelmat ja väsymyksen aiheuttaa. Lisäksi sun pitäisi saada levättyä. Lääkäri vois kirjoittaa sulle unilääkettä, jotta saisit nukuttua syvemmin. Vähemmän väsyneenä maailma ja sinä itse voisit jo näyttää ihan toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 19:58"]
ja lääkkeitä et käytä koska...?
[/quote]
Niin mitä lääkkeitä tarkoitat? tyroksiinia en ole tarvinnut enää vuosiin ja muita lääkkeitä ei ole määrättykään. En ole kyllä lääkärissäkään käynyt. Sitä paitsi en ikinä muista ottaa mitään lääkettä säännöllisesti. En ole varmaan koskaan selvinnyt kunnialla edes yhdestäkään antivbioottikuurista.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 19:51"]
Sulla on todennäköissesti joku allergia, josta et tiedä. Koita pitää ruokapåiväkirjaa ja oirepäiväkirjaa, jos vaikka seslviäisi, mikä vatsaongelmat ja väsymyksen aiheuttaa. Lisäksi sun pitäisi saada levättyä. Lääkäri vois kirjoittaa sulle unilääkettä, jotta saisit nukuttua syvemmin. Vähemmän väsyneenä maailma ja sinä itse voisit jo näyttää ihan toiselta.
[/quote]
En usko tarvitsevani unilääkettä. Nukun niin hyvin kuin kodin sohvalla pystyy. Pääsen viimesenä nukkumaan ja joudun heräämään ensimmäisenä. Miehen viereen en mene, ettei tule enempää lapsia. Olen kauheen puutteessa ja panen vaikka hänen kanssaan jos hän yrittää jotain :( Eikä ole ehkäisyä (en pysty huolehtimaan noisesta). Tässä iässä uusi raskaus olisi katastrofi.
Allergia tai keliakia saattaa hyvinkin olla. Kunhan saan kerättyä voimat lääkärille menoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vielä että kyse ei varsinaisesti ole väsymyksestä. Ei siis nukuta, vaan en saa asioita aikaiseksi ja fyysisesti en jaksa mitään. Olen siis pikemminkin lamaantunut.
Kuulostat masentuneelta. Hanki apua itsellesi, edes lapsiesi vuoksi. T. Saman kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelta. Hanki apua itsellesi, edes lapsiesi vuoksi. T. Saman kokenut
Voisit hyötyä mielialaa tasaavasta lääkityksestä.
Kuvaat avauksessasi isoa nippua psyykkisiä ja elämänhallinnan ongelmia.
Oman maineen varjelu on tekosyy olla menemättä lääkäriin.
Sinulla menee liian lujaa ja uuvutat itse itsesi. Elämänhallinnan puute voi olla ihan aivokemiastakin kiinni, jos välittäjäaineita ei ole tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyroksiinia syödään koko loppuelämä ellei lääkäri toisin sano.
Kuinka ihmeessä joku tulee vahinkoraskaaksi ja vielä kaksi kertaa? Miten oli ehkäisyn laita? Ja jos noin huonosti sitten käy, niin miksi ihmeessä ei sitten hommaa aborttia, kun mielenterveys on selkeästi mennyttä ja lapsilla ei ole tervettä tulevaisuutta henkisesti.