Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pimahdin äsken totaalisesti
26.02.2014 |
Yö meni aivan päin v*ttua. Kamelin selän katkaisi se, kun mies lähti kukonpierun aikaan kauppaan, kun ei enää "saanut unta"! Minut saa raivon partaalle se kun mies kukkuu yöt, ravaa ylös sängystä kun viimein pääsee nukkumaan ja vaikka on kauheat univelat niin ikinä ei illalla väsytä muka.
No mies lähti kauppaan ja minä jäin vauvan kanssa ja vitutus vain kasvoi. Sitten kun luovutin tämän "yön" kanssa että enää ei yritetä nukkua, pimahdin. Vedin pimennysverhot yhdellä repäisyllä irti ikkunasta, sälekaihtimet lähtivät samalla. Hakkasin ja potkin seiniä, paiskoin ovea. Sitten otin vauvan sängystä ja vein sen olohuoneeseen.
Soitin miehelle että nyt kotiin tai tulee ruumiita. Raukka tuli vähän myöhemmin suklaalevyn kera ja oli pahoillaan, yritin selittää että sinun ei tässä tarvi olla pahoillaan. Pimahdin uudestaan ja sanoin tuhonneeni makkarin ja aloin taas karjua kurkku suorana ja heitellä tavaroita. Mies rauhoitteli vauvaa. Nyt he lähtivät pois kotoa ja mietin täällä tuota kohtaustani jota en saa tekemättömäksi.
Olo on ihan turta, mutta jossain sisimmässäni olen tyytyväinen että KERRANKIN mies alkoi TOIMIA ITSE, OMA-ALOITTEISESTI ja otti ja lähti pois vauvan kanssa eikä kysellyt että mitä laitetaan päälle ja blaa blaa blaa.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 08:44"]
Soitin miehelle että nyt kotiin tai tulee ruumiita.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn kenet olisit tappanut? Itsesi, lapsesi, molemmat vai naapurin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lämpimästi nukkumista eri huoneissa. Nyt pyydät anteeksi käytöstäsi miehen palatessa ja otat itseesi tästä. Aika hurja toi sun käytöksesi oli kyllä. Onko aiempaa kokemusta tällaisesta?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 08:46"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 08:44"]
Soitin miehelle että nyt kotiin tai tulee ruumiita.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta kysyn kenet olisit tappanut? Itsesi, lapsesi, molemmat vai naapurin?
[/quote]
Itseni todennäkoisimmin.
On ollut vähän ongelmia tämän vajaan puolen vuoden aikana itsehillinnän kanssa. Suht pitkään voi mennä hyvin, mutta jossain tulee aina raja vastaan. Näin pahasti en ole ikinä ennen käyttäytynyt. Menin nyt jonkun rajan yli ja tuntuu siltä että turha edes yrittää enää.
Ap
Ap, soita kriisipuhelimeen. Sitten aika perheneuvolaan tai pikkulapsipsykiatriseen yksikköön. Vauvavuosi voi koetella psyykeä tosi paljon. Teethän niin? Kriisipuhelimen nro on 01019 5202.
2
En ymmärrä, miksei mies hoida yöllä vauvaa, jos sinulla on unenpuute ja mies ei unta kaipaa?
Muista että aina on parempi laittaa vauva yksin itkemään toiseen huoneeseen lattialle/pinnasänkyyn, kuin pitää lähellään, jos on epävarma, pystyykö hillitsemään raivoaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaajalle 2 ja 6, voisinpa oikeastaan soittaakin. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä soittaa, vaikka sen verran idioottimaisesti käyttäydyinkin. Meillä on kyllä käynyt neuvolan ohjaamana parikin eri tyyppiä juttelemassa, mutta en kokenut siitä kovinkaan paljon muuta hyötyä kuin sen että taas hetken jaksaa tsempata.
Ap
Ei pitäisi tehdä lapsia, jos on mielisairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin koulutettu, pidetty, hillitty ja hallittu nainen ja minulle voisi tietyissä tilanteissa käydä juuri noin. Ihminen ei selviä yksin. Olemme yksilöitä JA laumaeläimiä samaan aikaan. Siksi ihmisenä olo ja kasvaminen ja pienen ihmisen elossapitäminen on niin vaikeaa. Ja siksi ei ole häpeä hakea apua HETI.
Olen hyvin koulutettu, pidetty, hillitty ja hallittu nainen ja minulle voisi tietyissä tilanteissa käydä juuri noin. Ihminen ei selviä yksin. Olemme yksilöitä JA laumaeläimiä samaan aikaan. Siksi ihmisenä olo ja kasvaminen ja pienen ihmisen elossapitäminen on niin vaikeaa. Ja siksi ei ole häpeä hakea apua HETI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unenpuute voi aiheuttaa vielä oikeasti sen että kohta joku pimahtaa ja tosissaan.
Unettomuutta potiessani tiedän että se uni ei tule vaikka olisi univelkaa. Silloin on ihan turha kökkiä siellä sängyssä ja odotella tunti tolkulla että kohta se uni tulee. No ei tule. Joskus meni kaksikin viikkoa että nukuin yössä kaksi tuntia, kävin normaalisti töissä, lenkillä yms. mutta unta ei tullut.
Olisin huolissani teistä molemmista ja unesta. Nyt järjestätte niin, että saatte kumpikin lepohetkenne yksin. Ajatuskin kulkee selkeämmin kun saa levähtää. Juttele vaikka terkkarille ja pyydä ohjaamaan jonnekin muualle juttusille jos siltä tuntuu. Ettemme kohta lue lehdestä että niitä ruumiita on tullut.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:06"]
Vastaajalle 2 ja 6, voisinpa oikeastaan soittaakin. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä soittaa, vaikka sen verran idioottimaisesti käyttäydyinkin. Meillä on kyllä käynyt neuvolan ohjaamana parikin eri tyyppiä juttelemassa, mutta en kokenut siitä kovinkaan paljon muuta hyötyä kuin sen että taas hetken jaksaa tsempata.
Ap
[/quote]
Älä tunne oloasi yhtään hölmöksi.
Kerroit tuossa aikaisemmin, että menit jonkun rajan yli, ja se kuulostaa musta siltä, että tarvitsisit jotain hieman säännöllisempää apua.
Mun mielestä tää ei ole nyt se hetki, että minä tai joku muu yrittää keksiä käytännön ehdotuksia teidän ongelmiin, niitä saat varmasti asiantuntijoilta, joille voit selittää tilanteesi kokonaisuudessaan.
Ajattele lapsesi parasta. On hänen etunsa mukaista, että äidin psyyke on kunnossa! Vauva-aika on raskasta parisuhteelle ja vanhemmille, jos tuntuu, että mieli ei kestä, pitää ehdottomasti hakea apua. Sitä on kyllä tarjolla, usko pois.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 09:08"]
Ei pitäisi tehdä lapsia, jos on mielisairas.
[/quote]
sieläpä fiksu joka luulee, että tällaiset sairaudet saa syntymälahjana.
Univelka voi tehdä agressiiviseksi. Hyvä, että veit vauvan ensin olohuoneeseen, selvästikin pystyt hillitsemään itsesi. Purit agressiosi elottomiin esineisiin etkä eläviin ihmisiin (mm. itseesi).
Tarvitset nyt unta ja miehen osallistumista. Korvatulpat, mies sohvalle ja heräämään vauvan tarpeisiin pari yötä peräkkäin. Pari yötä kunnolla nukuttuasi olet jo toinen ihminen. Sen jälkeen voit hakea keskusteluapua. Neuvolasta ei ole juuri apua, mutta hakeudu jollekin ammattipsykologille. Perheterapiakin voisi olla paikallaan.
Tuntuuko sinusta, että joudut kantamaan kaiken vastuun perheessä? Mies väistelee, pakenee, kyselee? Kaikki vastuu on viime kädessä sinulla? Näitä asioita voi muuttaa terapian avulla.
Ei ole ikinä turhaa pyytää apua ja soittaa auttaviin numeroihin. Itse aikoinaan olin aivan loppu ja sanoin siitä neuvolan terkkarille. En enää muista pääsinkö yhtään minnekään juttelemaan..ainakaan siitä neuvolan terkkarista ei ollut mitään apua. Näytti vaan säikähtäneeltä, vaikka sanoin vaan, että olen ihan loppu enkä jaksa arkeani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella positiivisesti - puolestasi käytiin kaupassa!
Mies osallistuu kyllä vauvan hoitoon, mutta todella tuntuu siltä että lopullinen vastuu vauvasta, arjesta, suhteestamme on aina minulla. Toisaalta olen niin tottunut hoitamaan asiani yksin, että alitajuisesti en voi luottaa siihen, että jos minä romahdan niin kaikki ei romahda mukanani. Tunsin jo lapsuudenperheessäni olevani se, joka pitää kaiken kasassa.
Ap
On parempi hakea apua silloin, kun itsestä tuntuu, että oma käytös ihmetyttää tai pelottaa. Soita kriisipuhelimeen, saat heti keskusteluapua ja voit purkaa tuon kokemasi tilanteen ja sinulle ehdotetaan siihen ratkaisua.
Jotkut kestävät univelkaa huonommin kuin toiset ja onkin täysin kohtuutonta, että vauvan valvottamaa äitiä valvottaa vielä mies. On täysin järjestelykysymys (paitsi jos asuu yksiössä), että aikuiset voivat nukkua toisiltaan rauhassa. Joten miettikää heti kun mahdollista nukkumajärjestelyt niin, että saat nukuttua. Mies voisi vaikka ensalkuun joskus lähteä ulos vauvan kanssa, jolloin saisit ainakin nukuttua ilman häiriöitä. Korvatulpat kannattaa myös ottaa käyttöön ja huolehtia, että nukkumatila on pimeä.
Olet nyt totaalisen uupunut ja varmasti ainakin osittain myös masentunut.
koin aivan samoja tunteita, vaikka mieheni olikin maailman auttavaisin ja vauva helppo tapaus.
mielialani heittelivät täydestä raivosta ja seinää tuijottavan muumion välillä.
ulkopuolisille esitimme onnellista perhettä, vaikka olimme kaukana siitä.
kohtelin kaikkia kohtuuttomasti.
koitin hakea apua neuvolasta, Tk lääkäristä ja lopulta yksityisestä.
sanoivat että johtuu hormoneista, selitin tulevani hulluksi seuraavaksi ja mieheni ottavan kohta eron.
en saanut apua, hormooneita vaan..
no meni lähes vuosi ennen kuin tunteet menivät kokonaan ohi.
olen vasta nyt saanut kunnon suhteen nuorimpaan lapseeni.
hae apua ajoissa, ota vaikka miehesi mukaan, varmistamaan että sitä saat.
koita jaksa siihen asti ja olen hengessä mukana.
Täällä kohtalotoveri. Lapset ei saa minua suuttumaan mutta ukolleni saatan seota ihan totaalisesti! Jonain päivänä sillä on musta silmä. Raivostuttava eikä ikinä tajua mitään. Rahapäivänä kaikki ovat varpaillaan....
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko siltä, että tarvitsisit jotain apua nyt? Esim. kriisipuhelimeen voi soittaa.