Mies kannustaa laihduttamaan LIIKAAKIN

Ei tuo mitään kannustamista ole vaan toisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttumista ja kontrolloimista, kiusaamista ja alistamista. En mitenkään halua uskoa, että nykytytöt ja -pojat ovat noin pakkomielteisiä ulkonäön ja painon suhteen, että kolmen viikon päästä synnytyksestä paahdetaan päivittäin 6km ja ollaan menossa kuntosalille.

JOS näin on, tämä maa on taantunut samanlaiseksi tajapajulaksi kuin Britit. Kohta ollaan sormi suussa teiniraskauksien kanssa "mitä, tuleeko ekasta kerrasta muka raskaaksi?", kun tietämystä ihan perusbiologiastakaan ei ole tuon vertaa.

Huh, mistä te löydätte noin pinnallisia miehiä?

Mulla painon suhteen oli sama tilanne (ei miehen). Synnytyksen jälkeen bmi n. 24-25 ja nyt vauva 6 kk ja bmi 21. Laihduin 8 kg kun vauva oli 2-6 kk. Kävelin, söin vähemmän herkkuja ja imetyshän kuluttaa helposti energiaa. Tietääkö miehesi sitä? Jos liikut kevyesti ja imetät niin tuo paino tippuu. Näytät kuitenkin löysemmälle kuin ennen, koska kudosten kestää palautua. Mulla kolme lasta ja olen kaikista palautunut litteävatsaiseksi ja sporttiseksi vuoden päästä synnytyksestä. En todella kolmessa viikossa Hollywood tyyliin... Mutta eipä ollut kunto-ohjaajaa, ruokaspesialistia, lastenvahtia jne. Miehelläsi on väärät tiedot ja luulot naisen kropasta! Joillakin voi olla myös edulliset geenit. Minulla ei. Vaikka muuten olen sporttinen ja käyn salilla jne niin raskauden aikana saan aina painoa 15-20 kg ja olen pullero sen jälkeen hetken aikaa. Maha mulla venyy myös tosi isoksi ja kestää että nahka palautuu. Nyt tarvis vatsalihaksia alkaa treenata niin pääsis lopusta löysästä eroon. Sano suoraan miehellesi! Hänen osuutensa vauvan saamisessa oli helppo!! Hänen tehtävä on tukea nyt sinua kaikin tavoin eikä painostaa! Elämä muuttuu vauvan kanssa eikä mies voi olettaa tekevänsä samoja asioita kuin ennen. Lenkkejä tehdään vauvan rytmillä tai yksin. Vauva nukkuu vielä nyt paljon, mutta esim 6 kk vauva usein enää kahdesti päivällä. Eli aamu - ja iltapäivällä noin 1.5-2 tuntia. Siinä ei miehen mielipiteet auta. Kun tulee töistä niin onkin vauvan iltapuuro, kylpy ja nukkumaan meno klo19.. Siinä jää yhteiset salit, lenkit jne. Kannattaa ottaa heti puheeksi ja itsekin samalla perehtyä vauvan rytmien nopeaan muuttumiseen. Ei tule sitten yllätyksiä, pettymyksiä jne. Mikään painostus äitiä kohtaan ei auta. Ei myöskään kun vauva vierastaa 6 kk iässä eikä jää mielellään hoitoon, ei 9 kk iässä kun on eroahdistus ja vauva itkee jo kun äiti on vessassa oven takana. Miehesi ei ole tajunnut että koko elämänne muuttui juuri! Näin kolmen kokemuksella...

Laitat miehelle ehdot:

hän hoitaa vauvaa aamulla klo 8-10.30, kun teet aamulenkin, käyt suihkussa ja syöt rauhassa aamiaisen. Iltapäivällä klo 13-16, kun käyt kosmeettisissa hoidoissa/hieronnassa ja illalla 18-20, kun käyt salilla tai toisella lenkillä. Tietenkin sitten käy jossain välissä töissä ja vastaa seurauksista lapsen myöhemmällä iällä, joita tämä äidin itsensä hoitaminen ja kuntoon laittaminen todennäköisesti psyykkisesti lapselle aiheuttaa.

Catch....

Älä aloita liian aikasin liian rajua kuntoilua! Mä aloin tekee vatsoja, kävin spinningissä kk synnytyksestä ja nyt mulla on tosi löysä alavatsa. Kuulemma lihasten olis pitänyt ensin palautua täysin synnytyksestä ja mulla oli vaan kiire saada itseni kuntoon. Nyt sitä ei voi tehdä kuin kirurgi.

Toivottavasti miehesi on perehtynyt myös lasten kanssa elämisen jatkoihin... Kun vauvavuosi on ohi niin taapero tarvitsee säännöllisen elämän. Se tarkoittaa viikoloppunakin ylös klo7-8, aamupala, puistoon tms ulkoilemaan 9-10.30, syömään klo11, päiväunille klo11.30, välipala klo14, ulkoilemaan klo 15-16.30, syömään ruoka klo17, puuhailua kotona, klo19 iltatoimet ja nukkumaan. Tätä rundia ma-su seuraavat 7 vuotta kunnes lapsella alkaa olla ekaluokkalaisena valmiudet hieman joustaakin rytmistä ilman itkupotkuuhmaraivaria. Jompi kumpi teistä ylläpitää tätä säännöllistä elämää kun toinen käy urheilemassa, kaupassa jne. Tai sitten lapsenne "ulkoilee" kuntosalin lapsiparkissa tai kaupassa ostiskärryissä jne. Ette todellakaan lähde klo 18 10 km lenkille yhdessä, kuntosalille yhdessä jne. Jos laitatte vauvana tarhaan = 10 kk iässä niin 10 tunnin tarhapäivän jälkeen 10 kk ja vaikka 4 v on klo17 aivan poikki eikä edes kauppaan jaksa. Nyt pistät miehesi ruotuun heti alkuun. Nyt taitaa olla kyseessä mies jolla ei ole pätkääkään todellisuuden tajua...

Oot trolli, tai mies on todella tyhmä... Raskaudesta palautuminen vie ihan oikeasti vuoden, vähintään, riippuen paljon kerkeät treenata ja miten syöt. Ne kilot on melko pieni ongelma (jos niitä ei kerran paljon ole) ja putoavat ajallaan. Itsellä ei imetysaikana lähtenyt grammaakaan, mutta imetyksen loputtua alkoi pudota. Joillain kuulemma menee näinkin, kai sitä tuli sitten syötyä aika paljon.

Itsellä oli vatsa pullea ainakin 6 kuukauteen asti vaikkei siinä kovin paljoa rasvaa ollut, sitten vasta enin oli hävinnyt. Ryhti piti etsiä uudelleen, samoin syvemmät vatsalihakset (näiden venymisestä kai se enin pullotus johtui). Vatsa alkoi olla ennallaan noin vuoden kuluttua, kun olin päässyt jo enemmän treenailemaan.

Kovin kummoista salitreeniä tai juoksua EI SAA TEHDÄ ennenkuin lantionpohja on hallinnassa, sillä saat muuten pahimmassa tapauksessa vammoja alapäähäsi. Kerropa se miehellesi. 

Varmaan se naputtaa siitäkin että sun tavara on aluksi aika löysä. Kerrot sitten että sekin yleensä palautuu aikalailla ennalleen, mutta vie aikaa.

2 kg viikossa on jo vähän liian nopea, jos se jatkuu. Aluksi voi lähteä turvotuksia pois, mutta noin nopeaa ei saa pudottaa jos imettää. Eikä muutenkaan, koska sun pitää palautua synnytyksestä ja hoitaa vauvaa.

up

Rauhallisesti vaan alkuajat vauvan kanssa. Jos imetät, se kuluttaa jonkin verran energiaa. Reipasta kävelyä oman jaksamisen mukaan ja riittävästi terveellistä ruokaa. Eikä herkkujakaan tarvi unohtaa. Itse olen pitänyt raskauskiloja rakkauskiloina. Ne on tulleet mun kullannupun myötä ja lähtee vähitellen. Mulle tuli +23kg ja nyt vauva on 10kk ja jäljellä on 4kg. Imetän yhä, enkä siksi teholaihduta. Uskoisin että kun vaavi on 1v, niin raskauskilot on poissa ja sitten aion vielä pudottaa hieman, kun ennen raskautta oli pari ylimääräistä kiloa. Mies keräsi raskauden aikana mun kanssa kiloja lähes samaan tahtiin ja nyt ollaan sitten yhdessä pudotettu samaan tahtiin :D. Lähinnä nauretaan tälle painoasialle, keskitytään vauvaan ja eletään mahdollisimman terveellisesti. Raskausaikana nimittäin pizza ja suklaa oli vaan NAM ja annoin mennä :D!

Juttele neuvolassa asiasta, käske vaikka heitä vähän infoamaan miehelle asioita. Voit myös lainata kirjastosta raskautta ja asiaa koskevia kirjoja, etsiä netistä tietoa ja printata sitä miehen naaman eteen ja muuta. Ja sitten voit sanoa miehelle, että pitää turpansa kiinni tai hän on pian viikonloppuisä jos sitäkään. Sinä olet itsesi pomo, ei mies. Sinä määräät kroppasi jokaisesta asiasta, ei mies. Miehellä on oma itsensä huolehdittavana, hänellä ei ole mitään sanomista sinun asioihisi, ei painoon, ei mihinkään.

Ei hemmetti mikä ukko.

Ite kanssa lihoin 20kg raskausaikana. Muutama kilo jäi synnärille. Kotona imetyksen myötä lähti loput. Kahden kk päästä synnytyksestä painoin enää 48kg. Mun mies oli tosi huolissaa. Kokkaili joka päivän heidän kulttuurinsa imettäjälle tarkoitettuja ruokia (mies idästä päin kotoisin). Kyseli huolissaan neuvolassa asiasta ja jopa öisin herätteli syömään :) ratsastuksen aloitin uudestaan 3kk kuluttua syntymästä, olisin halunnut aikaisemmin, mutta mies halusi välttämättä odottaa lääkärin mielipidettä.

Ukolle jauhot suuhun ja järkeä peliin. Imetyksen aikana ei muutenkaan ole hyvä laihtua liikaa ja nopeasti, lähtee rasvoihin varastoituneet epäpuhtaudet liikkeelle.

Trolli tuo on.

just joo

ap täällä. Lisättäkööt että lihoin raskausaikana 20 kg, joten siksi painoa vielä noin paljon muistona. Lähtöbmi oli jotain 21-22.

Itse olen yrittänyt nyt raskausaikana valmistella miestäni siihen, että kroppa väkisinkin muuttuu raskauden aikana ja voi mennä jopa kuukausia, että se palautuu entisiin mittoihin. Ja silloinkin jää helposti ylimääräistä nahkaa, arpia ja rintojen muoto muuttuu. Olen näyttänyt kuvia synnyttäneistä naisista raskausarpineen ja lueskellut ääneen keskusteluja vauvapalstoilla.

(Yritän toki mahdollisimman pian timmiin kuntoon raskauden jälkeen, mutta ikinä ei voi tietää että miten sitä jaksaa sitten treenata vauvan kanssa.)

Koita sinäkin valaa mieheesi järkeä. Raskaudesta täysin palautumiseen menee helposti vuosi.

Kehota miehesi perehtymään naisen kehoon ja terveyteen sekä synnytyksestä toipumiseen ja imetykseen. Se kaikki on erilaista kuin miehellä, kuten me tiedämme. Miestäsi ei ehkä kiinnosta, mutta tarvetta tiedolle on. Ja saman tien kehota miestä perehtymään lapsen kehitysvaiheisiin.

Oooh, näitä unelmaukkoja!

Näkyy tulevan useimmille naisillekin täytenä yllärinä, että raskaus ja synnytys aiheuttavat naisen kehoon PYSYVIÄ muutoksia. Ehkä muutamalla prosentilla ne muutokset ovat niin pieniä, että täydeltä näyttävä palautuminen on mahdollista, mutta suurimmalla osalla lantion ja vatsan alueen muutokset ovat kyllä pysyviä, eikä kyse ole läskin kertymisestä vaan ihan luuston, kudosten ja muotojen pysyvistä rakenteellisista muutoksista.

Ap taas täällä. Jep, lapsen tekoa harkitessa jo kerroin miehelle että vartalo saattaa olla sitten menetetty. Liekö miehen itsesuggestiota ettei tuota sisäistänyt? 

Mies ei mitenkään moiti nykyistä ulkonäköäni, mutta kannustuksellaan luo paineita saada entiset mitat takaisin muutamassa viikossa. 

Raskausarvilta säästyin kiloista huolimatta, onneksi.

nyt sanot sille kovalla äänellä että turpa kiinni tai lukot vaihtoon. Vauva ei ole vielä kuukauttakaan. Monilla on niin pahat haavat että tuossa vaiheessa ei pääse edes kävelemään kovaa. Pidät nyt tiukasti kiinni oikeuksistasi palautua normalisti.