Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulle ei koskaan huudettu. Ei hyvä.
01.01.2014 |
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta. Kotihoidossa olin kouluikään saakka, lempeä äitini hoisi minua ja kolmea nuorempaa sisarustani kotiäitinä.
Kukaan aikuinen ei koskaan huutanut minulle tai muillekaan sisaruksilleni, meille ei edes korotettu ääntä tai tiuskittu. Olinkin sitten totaalisen järkyttynyt kun koulussa opettaja puhui vähän tylyyn sävyyn, tai kun 18-vuotiaan ekan kerran joku aikuinen ihminen tiuski tosi ikävästi (mielestäni huusi, mutta ei se kyllä huutoa ihan tarkkaan ottaen ollut näin jälkeenpäin ajateltuna).
Muutenkin minusta tuli tosi huono puolustamaan itseäni tai kestämään mitään negatiivista toisilta ihmisiltä.
Että itseasiassa olisi ollut vain hyvä jos vanhempani olisi(vat) edes joskus satunnaisesti menettäneet hermonsa.
Kommentit (2)
No myönnän kyllä että ääripäistä valitsisin sen lapsuuden joka mulla oli, mutta mielestäni se ei ollut ideaalitilanne. Minusta lapsen on hyvä nähdä kaikki normaalit tunteet jo siellä kotona vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No, mulle on kyllä huudettu lapsena ja aikuisenakin, ja voin kertoa etten silti osaa ottaa vastaan negatiivista palautetta enkä myöskään osaa puolustautua.