Lue keskustelun säännöt.
Älyttömiä ajatuksia?
03.09.2006 |
Tuleeko muilla koskaan mieleen ihan hetkellisesti älyttömiä ajatuksia? Esim. jos seison lapsi sylissä parvekkeella, saatan miettiä, että mitä jos lapsi putoaisikin sylistäni parvekkeelta. En siis aio pudottaa lasta, mutta ajatus käy jotenkin pikana mielessä ikäänkuin todisteena elämän haavoittuvuudesta. Sama autolla ajaessa saatan ykskaks ajatella, että mitä jos törmäisinkin yhtäkkiä vastaantulevaan autoon.
En ole masentunut. Silti mietin, onko nämä ajatukset normaaleja, tuleeko muillakin sellaisia? Nuo ajatukset tuntuu vaan jotenkin hurjilta, ikäänkuin kielletyiltä.
Kommentit (19)
En ole ikinä aikonut ajatuksiani toteuttaa, mutta nuo ajatukset pelästyttävät ja täytyy oikein väkisin pitää ratti suorassa, etten vaan kurvaisi vahingossa tai tahallaan metsään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulis joku mielenhäiriö ja heittäisin tän lapsen alas. Kamalaa.
Ja autolla ajaessa kun rekka tulee vastaan pelkään joskus että entä jos jonkun rekan tullessa ajaisinkin sitä päin, siis taas se mielenhäiriö..
Todellisuudessa en aio moista tehdä, mutta...
Joillakin muuten tulee sellainen tunne esim. sillalta alas katsoessaan, että on ihan pakko hypätä alas, vaikka ei mitenkään itsetuhoinen henkilö muutoin olisi.
Ja minusta tuo " muistutuksena elämän haavoittuvuudesta" oli erittäin hyvin kiteytetty.
Ja on vielä aika hiljaista, ajattelen että mitähän muut tuumais jos alkaisin yhtäkkiä huutamaan täyttä kurkkua?
Sitten mua alkaa kamalasti naurattamaan itsekseni niin varmaan ajattelevat että oon hullu :)
Joskus myös kadulla kävellessäni tekis mieli tyrkätä edellä kävelijä tielle kun tulee auto. Sitten vaan jatkaisin matkaa muina miehinä.
Huhhuh mitä ajatuksia, onneks en ole vielä toteuttanut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee välillä just joku ihan kamala välähdys päähän.
Esim. mitä jos tönäisisin lapsen alas sängyltä, tms.
En aio enkä halua sellaista toteuttaa, mutta mullekin tulee sellainen pelko sekunnin murto-osaksi, että voisinkohan saada jonkun mielenhäiriön ja tehdä niin.
ja ne vaan pahenivat ja muuttuivat pakonomaisiksi.
Vierailija:
Tuleeko muilla koskaan mieleen ihan hetkellisesti älyttömiä ajatuksia? Esim. jos seison lapsi sylissä parvekkeella, saatan miettiä, että mitä jos lapsi putoaisikin sylistäni parvekkeelta. En siis aio pudottaa lasta, mutta ajatus käy jotenkin pikana mielessä ikäänkuin todisteena elämän haavoittuvuudesta. Sama autolla ajaessa saatan ykskaks ajatella, että mitä jos törmäisinkin yhtäkkiä vastaantulevaan autoon.En ole masentunut. Silti mietin, onko nämä ajatukset normaaleja, tuleeko muillakin sellaisia? Nuo ajatukset tuntuu vaan jotenkin hurjilta, ikäänkuin kielletyiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mitä psykologit vastasivat.. Itsellenikin tulee joskus vauvaa kylvettäessä mieleen entä jos päästäisin irti. Hän hukkuisi. Mitään aikomuksia ei minulla ole, enkä myöskään ole masentunut.
ihan äärettömän vahva halu ottaa edessä istuvan henkilön olkapäälle pudonnut hius pois tai koskettaa jos hänellä on kaunis niska tms. Ihan älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kai tämä on sitä pelon hallintaa, että miettii asioita etukäteen..
Louise10 kuvaili tunnetta aika hyvin.
Aidoimmillaan se liittyy johonkin aivan kauheaan ajatukseen.
Joskus on myös " kevennettyjä versioita" , esim. töissä, kun istun ainoana naisena 10 miehen kanssa palaverissa, alan miettiä, mitä tekisivät, jos päästäisin aivan kauhean kovaäänisen pierun ja olisin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai ehkä jopa vähän kohottaisin kannikkaa... ;o) Siksi tämä kuuluu samaan sarjaan, että siihen liittyy myös välähdyksenomaisesti kauhea kuva siitä, miten vaikea olisi saada itseään " normaalien kirjoihin" takaisin, jos vähän sekoilisi ihan vaarattomissakin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tosi vahvana ajatus lapsen pudottamisesta, sillon kun olivat pieniä. Aika usein kun tuo ajatus tuli mieliin niin sitä vaistomaisesti puristi vauvaa tiukemmin, ihan kun sitä nyt ihan äkkiseltään muutenkaan pudottas.
Minulla oli tosi vahvana ajatus lapsen pudottamisesta, sillon kun olivat pieniä. Aika usein kun tuo ajatus tuli mieliin niin sitä vaistomaisesti puristi vauvaa tiukemmin, ihan kun sitä nyt ihan äkkiseltään muutenkaan pudottas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulla että muillaki tällästä... oon pelänny että oon oikeesti sekoomassa
Edellisten lasten kanssa ei tätä pelkoa ollut, kun asuimme aiemmin yksikerroksisessa asunnossa.
itsellä ei oo oomia lapsia, mutta ja ihan samanlaisia ajatuksia käy. olen joskus tippunut portaat alas lapsi sylissä, lapselle ei käynyt kuinkaan kun nostin sen vatsani päälle (tipuin selällään). Unia myös näen joskus joissa kaadun lapsen kanssa enkä pääse ylös, tai en jaksakaan liikkua/kannatella lasta. Ikinä koskaan en lapselle pahaa tekisi. Kai se on vaa sitä ku tajuaa että tuo toinen on ihan riippuvainen itsestä. Ajatukset ei onneks vahingoita ketään, antakaahan vaan niille lupa, on kait sitä jokainen miettinyt oman ja läheisten kuolemaakin, vaikkei kumpaakan toivo tai aio toteuttaa
Mä luulin että olen tulossa hulluksi kun mietin noita n kuukausi vauvan syntymän jälkeen... Juuri sitä että mitäs jos sekoaisin hetkeksi ja tekisin lapselle jotain kamalaa. Ihan pelotti kun mies lähti isyyslomansa jälkeen töihin... en kehdannut edes hänelle kertoa tuosta :( Onneksi menivät ohi! Nykyään enää satunnaisesti mutta ei niin " voimakkaina" . Olin varmaan aika väsynyt silloin ekoina viikoina.
Samoin pelkään sitä että kaatuisin portaissa lapsen kanssa, mutta se on enemmänkin semmoista realistista pelkoa eikä tuollaista hulluutta.
kaupassa, bussissa mietin, että mitä jos sekoais ja alkais huudella rivoja tms. Usein myös, jos näen hyvännäköisen miehen, mietin mitäköhän tapahtuis jos ehdottaisin sille seksiä.
Koulussa ollessani kun oli joku tentti, ni ajattelin et mitäs jos sekoaisin kesken tentin ja rupeaisin huutamaan tai muuta vastaavaa... :)