Eroko?

Itse jätin alkoholisoituneen miehen aikoinani ja muutin pois. Lapsia ei onneksi ollut. Pakkasin muuttokuorman ja lähdin ajamaan, parin km:n jälkeen hoksasin että jotain jäi ja palasin takaisin.

Mies oli jo ehtinyt juoda itsensä humalaan sen n. 10min aikana minkä olin poissa. Jep jep.

Oletko keskustellut miehesi kanssa? -kauanko kuvaamasilainen tilanne on jatkunut, siis kauanko on örveltänyt öitä myöten? 

Alusta asti. Suhteemme alkuaikoina olimme nuoria (alle 25) ja pyörimme paljon yöelämässä. Muutamia ylilyöntejä miehelle sattui tuolloinkin, eli putki jäi päälle pariksi päiväksi (esim.lomalla) tai sammui johonkin kaverilleen aiheuttaen minulle huolta ja riitoja.

Kun aloin odottaa lasta, avautuivat silmät väkisin todellisuteen. Odotusaikana meinasi ero tulla, mutta mies ryhdistäytyi lopulta. Siitä lähtien elo on ollut vuoristorataa. Välillä pidempiä kausia, jolloin homma pysyy hanskassa. Välillä viina vie alvariinsa. Minun tunteillani ja mielipiteilläni ei ole väliä.

Vielä pari vuotta sitten mies oli pahoillaan ryyppyreissujensa jälkeen. Nykyään hän on vain helvetin ylimielinen. Minä en kuulemma hänen tekemisiään sanele ja hänen ei tarvitse menoihinsa lupia kysellä. Näin kun tämän kirjoittan, huomaan itsekin että homma on mennyt huonompaan suuntaan ja mies kyynistynyt.

Täältä saat tukea: http://www.al-anon.fi/

Kaipaisin kokemuksia erotilanteista. Olen harkinnut muuttoa erilleen nähdäkseni, miten mieheni toimii kun on ns.selkä seinää vasten-tilanteessa. Jatkaako juomista ja baarissa pyörimistä vai alkaako arvostaa perhettään?

Ei kai tähän muuta tietä ole... Puhuttu on jo monta vuotta, eikä mikään muutu.

Alkoholisti ei parane, jos ei itse tahdo.

Alkoholisti-isän lapsena kasvaneena voin kertoa, että lapsikin kärsii isän ryyppäämisestä. Isään ei voi luottaa, ei jaksa touhuta lapsensa kanssa, kavereita ei kehtaa tuoda, kun ei tiedä missä kunnossa isä on.... lista on loputon. Mikä parisuhde se on, jos toisella ei ole mitään väliä.

Ulkopuolisena, mutta lapsuudenkodissani alkoholistivanhenpia nähneenä, sanoisin, että parempi olisi, että lähtisit rakentamaan itsellesi uutta elämää.

Itse vietän nykyään tosi rauhallista ja turvallista perhe-elämää ja olen monesti miettinyt miten turvatonta ja stressaavaa elämä lapsuudessani oli. En kaipaa takaisin tuota tunnetta. Joskus tuo tunne ja pahointivointi vielä palaa, kun joudun pelkäämään/huolehtimaan vanhempien juomisesta/tappelusta/turvallisuudesta.