Lue keskustelun säännöt.
Äidin työmäärästä
14.02.2014 |
Minkä verran saatte miehiltänne omaa aikaa? Olen nyt ollut kotona lasten kanssa pian kolme vuotta. Nuorimmainen on vasta 4 kk. En ole koko aikana päässyt omiin harrastuksiini enkä saa kodista tai lapsista koskaan edes tunnin mittaista lepotaukoa. Päivät menee kotosalla lasten kanssa. Voimat on loppumaisillaan, sillä lisäksi minä joudun heräämään joka ikinen yö lasten itkuun vähintään 4-5 kertaa. Huonoina öinä herätyksiä on kymmenkunta, tai enemmän. Koko tänä aikana meillä on ollut lastenhoitoapuja viitenä (!) päivänä, sukulaisista ei ole apuja. Viikonloppuisin mies haluaa rentoutua, koska hänellä on henkisesti vaativa, raskas työ, joka myös vaatii paljon työmatkoilla oloa (välillä on viikkoja poissa kerrallaan). Kun mies rentoutuu, se tarkoittaa, että hän ei hoida lapsia tai kotia yhtään. Hänen pitää antaa rauhassa nukkua kymmenen tunnin yöunet ja päälle monen tunnin päiväunet. Riita syntyy jo siitä, että jos yksin käyn jossakin kaupassa. Jos en tule nopeasti takaisin (40 min poissaoloa on liikaa), alkaa hirvittävä huuto siitä, miten huono äiti ja itsekäs hirviö olen, kun jätän lapset hänelle hoitoon kun hän on töistään väsynyt ja lasten kiukuttelu ja huuto johtuu tietenkin siitä, että olen niin virikkeettömästi niitä päivän aikana (ja muutoinkin) hoitanut. Eli on minun syy, että lapset on niin hankalia hoitaa. Siispä: en enää mene minnekään ilman lapsia. Mies hokee koko ajan, että huonot, omahyväiset äidit eivät jaksa kotitöitä ja lastensa kanssa olemista 24 /7, joten olen huono äiti, jos joskus haluaisin omaakin aikaa. Mies lisäksi sanoo, että koska olen kotona (lue: lepään kotona kaiketpäivät), minun pitää hoitaa kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat. Hänen osuudeksensa riittää, että "tuo leivän pöytään". En tiedä miksi mies on tällainen. En olisi koskaan uskonut ennen kuin lapset tehtiin että hänestä voisi tulla tällainen.... Olen alkanut vihata miestäni ja unelmoin erosta. Ja siitä, että edes joskus saisi nukkua edes 4h putkeen.... Onko kaikissa perheissä tällaista?
Kommentit (19)
No juu, ei todella ole kaikissa perheissä tuollaista. Sun mies haluaa lytätä noilla puheilla sun itsetunnon niin alas, että ajattelisit ettei susta muuhun olekaan kuin kotíorjaksi.
Valitettavasti en osaa oikein mitään hyviä neuvoja antaa. Sanoin vain että sun tilanteessa antaisin ukon mäkättää, ottaisin sen oman ajan joka tapauksessa. Kun ukko sun kotiin palatessa alkaa "avautua", sanoisin vain "Selvä, harmi kun ajattelet noin musta." En ainakaan alentuisi puolustelemaan itseäni. Mun mielestä sun ei tarvitse puolustella mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jaksa edes lukea loppuun Minkä helvetin takia väännätte lisää lapsia tuollaisille miehille ja sitten ruikutatte.
No, meillä on ollut kanssa just tollasta. Mies lisäksi kävi myös pari kertaa viikossa viihteellä. Vasta kun kerroin, että jos meno ei muutu, otan eron, mies alkoi ymmärtämään asiaa myös mun näkökulmasta ja saan jopa kerran viikossa nukkua pitkään. Oon sen mielestä ilmeisesti vaan äiti eikä mulla saisi olla mitään omia tarpeita.
Ei, Mun mies tekee reissutyötä ja tänään se soitti töistä kun on palkkapäivä että meneekö hän yksin kotiin tullessa vai mennäänkö porukalla koko perhe.
Mies tekee ruokaa tarvittaessa ja me jaetaan lapsien harrastuksien kuljetusvuoroa sen mukaan miten toinen jaksaa ja miten itsellä virkeyttä.
Olen kotona ollut 10 vuotta ja tuntuu että tämä on ihan mukavaa aikaa.
Me leivotaan ja laitetaan kotia päivällä kuntoon kun mies on töissä. Puolet lapsista käy koulussa ja toiseksi nuorin kerhossa muutaman kerran viikossa, nuorin kotona.
Kun palaan töihin niin kotityöt jakautuu työvuorojen ja voimien mukaan. Me puhutaan paljon jos väsyttää ja toinen sitten auttaa enempi.
Minulla on oma harrastus ja miehen kanssa käydään liikkumassa yhdessä ja kannustetaan toista liikkumaan. Näin pysyy sängyssäkin virkeänä..
En voisi kuvitella että viettäisin aikaani jonkun kanssa joka ei minua kunnioita mutta oma pää kestää myös itsearvioinnin ja paljon mietin omia tarkoitusperiä ja sitä että paljonko annan myös miehelle oikeutta olla mitä hän on. Olen kai onnellinen että minulla on mies jolle nämä asiat on myös lähellä sydäntä?
Kun mies on muutaman viikon reissussa niin äitini auttaa lastenhoidossa ja voin käydä esim. kaupassa yksin.
No ei todellakaan ole normaalia, lue nyt itse tuo oma kirjoituksesi, niin tajuat sen itsekin. Kysypäs mieheltäsi, miksi hän ei halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi nuo lapset on pitänyt tehdä, jos ei yhtään nappaa? Koska siitähän tuossa on kye, ei mistään muusta. Ja jos hänen mielstään olet todella noin surkea vanhempi, niin siitä vaan näyttämään parempaa mallia, jää vaikka puoleksi vuodeksi kotiin lasten kanssa ja sä meet töihin. Jos ei käy, niin sitten turpa kiinni ja sinun tapasi hoitaa asiat ovat hänestäkin erinomaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja siis tässä... mies on siinä käsityksessä, että äidiksi tultuaan nainen hoitaa kodin, lapset ja ihan kaiken. Väsymättä. Ja on siitä TYYTYVÄINEN. Että kunnollinen nainen on onnellinen saadessaan hoitaa lapset ja kodin. Jos ei mahdu tähän muottiin, on äidiksi kelpaamaton ja itsekäs saasta. Mies on ajan kanssa muuttunut tällaiseksi, ihan pikkuhiljaa pahentuen. Ensimmäinen lapsi oli alkuun suhteellisen helppo, ja silloin sain nukkua joskus päivisin vähän aikaa kun mies kävi kärryttelemässä vauvan kanssa. Mies ei sentään käy viihteellä, mutta kotona ollessaan häntä ei saa mitenkään häiritä etenkään silloin kun on palannut työmatkoilta. Ja usein kehtaa vielä mainita, miten työmatkoilla on siksikin mukavaa kun kerrankin saa nukkua kunnolla...Koskahan minä saisin nukkua edes sen yhden yön?
Ja lapsia on pitänyt vääntää trendimäärä kolme, koska...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 12:15"]
Aloittaja siis tässä... mies on siinä käsityksessä, että äidiksi tultuaan nainen hoitaa kodin, lapset ja ihan kaiken. Väsymättä. Ja on siitä TYYTYVÄINEN. Että kunnollinen nainen on onnellinen saadessaan hoitaa lapset ja kodin. Jos ei mahdu tähän muottiin, on äidiksi kelpaamaton ja itsekäs saasta. Mies on ajan kanssa muuttunut tällaiseksi, ihan pikkuhiljaa pahentuen. Ensimmäinen lapsi oli alkuun suhteellisen helppo, ja silloin sain nukkua joskus päivisin vähän aikaa kun mies kävi kärryttelemässä vauvan kanssa. Mies ei sentään käy viihteellä, mutta kotona ollessaan häntä ei saa mitenkään häiritä etenkään silloin kun on palannut työmatkoilta. Ja usein kehtaa vielä mainita, miten työmatkoilla on siksikin mukavaa kun kerrankin saa nukkua kunnolla...Koskahan minä saisin nukkua edes sen yhden yön?
[/quote]
ja silti olet tehnyt aina vain uuden lapsen, vaikka et ole ollut tyytyväinen miehen isyyteen.
Se on vähän vaikea itkeä enää paskat housuissa
Kylläpä tässä alkaa omaa miestään arvostaa! Mieheni tekee kaikkensa helpottaakseen arkeani ja jaksamistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin kolmea lastamme 24/7, kun mieheni teki matkatöitä ja uraa. Sitten tuli aika laittaa lapset päivähoitoon ja palata työelämään. Olin kuitenkin niin kyllästynyt oman ajan puutteeseen, että palasin töihin vain 18-20h/vko. Lapset menivät päivähoitoon enintään seitsemäksi tunniksi päivässä. Minulle jäi vihdoinkin omaa aikaa. Lapsetkin saivat lyhyemmät hoitopäivät, kuin jos olisin hakenut ja vienyt heidät hoidosta yksin täyden työpäivän päälle. Mies sai rehkimisestään ylennyksiä, joten neuvottelin hänen kanssaan eläkevarojen kartuttamisesta minulle. Ilman panostustani lastenhoitoon näitä rahoja ei olisi saatu. Mies osallistuu kyllä lasten elämään aina kun työltään voi. Illalla palaa töistä syömään valmiiseeen pöytään ja leikkimään lasten kanssa noin klo 18.30. Mies lataa tiskit ja siistii keittiön noin yleensä. Loma-ajat viettää meidän kanssa. Muuten en olisikaan suostunut näihin järjestelyihin, jossa äiti on arjessa usemmin kuin yksinhuoltaja, kun mies vain etenee urallaan.
Terveisin, kukas muu kuin johtajan vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta, ap! Kyllä menon on muututtava, tai sitten vaan eroat. Ehkä sitten saat omaa aikaa edes sen joka toinen viikonloppu tms!
Asioista pitäisi keskustella ennenkö lapsia hommaa jonkun kanssa.. Minäkin pidin miehen kanssa aikanaan pitkät keskustelut siitä että mikä meille on tärkeää ja minkälaisia asioita kasvattamisessa arvostamme, miten meitä on kasvatettu ja tekisimmekö itse samoin.
Minulle parisuhde ei ole vain menneisyys tai nykyhetki vaan peilataan tulevaakin. Mitä me tahdotaan ja mistä unelmoidaan?
Ymmärrän kyllä pettymyksentunteet, muttei kukaan varmaan koskaan ole täysin ihanne tai vaikka olisi joskus kelpo saalis niin ehkä 30 vuoden päästä mies on erilainen mitä tavatessa, pitäisi sitten elää muuttuvan tilanteen mukaan eikä kaikkea silti pidä hyväksyä ja sallia. Koska loppujenlopuksi: tämä on SINUN elämäsi ja vastuussa omasta elämästä ja onnestasi. Jos toinen vaan allitsee ja jyrää, arvostelee ja solvaa niin mitä PARIsuhdetta tuossa on?
Ei itseään voi muuttaa liikaa, aina voi kuunnella mitä toinen sanoo. Te olette toisianne arvostelleet ja sitten pitää vaan miettiä miten voitte elää yhdessä. Pitäisi tukea toista mutta miten mies sinua tukee? Vaikket vastaa hänen ajatusta äidistä, niin sinä olet toisenlainen äiti!
Jos sinä et pidä leipomisesta, niin olet äiti silti!
Jos isä ei tahdo leikkiä pikkujunilla lapsensa kanssa niin mitä hän tekisi? Kävisi uimassa tai veisi harkkoihin?
Kyllä se oma vanhemmuus tarttee löytää ja antaa itselleen "viat" ja nauttia siitä mitä on!
Itse tykkään leipoa mutten tee sitä kaikenaikaa. Tykkään siististä kodista muttei ole tarpeen kaikenaikaa olla harja kädessä..
Jos sinä olet väsynyt, pitäisi kumppanin tukea ja tehdä kotona enempi. Jos siltikään et jaksa, pitäisi hakea hoitoa. Ei mies voi muuttua kaikkea tekeväksi.
Jos sanotte toisillenne pahasti niin pitäisi miettiä että miksi hänen kanssaan tarvitsee olla?
Lapset on saatu ja he ovat vaikkette asu samassa osoitteessa, te molemmat taas saatatte löytää toisianne täydentävät ihmiset jos ette sitä itse tee ja tämä tilanne vaan jatkuu.
Ei tässä välttämättä parisuhdeterapeutteja tarvita, tarvitaan kaksi aikuista jotka tahtovat nauttia toisistaan ja sallii toisen virheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadi muutosta heti tai tulee ero. Ihmettelen myös miksi olet tehnyt aina uuden lapsen tuollaisen sian kanssa. Et menetä paljon uhkaamalla erolla, sillä elät jo nyt kuin yksinhuoltaja. Kuulostaa siltä, että ero varmaan tulee, joten tulotaso laskee, mutta parempi köyhä ja onnellinen.
Mitkään etukäteiskeskustelut yms. eivät kyllä mielestäni valmenna ketään perhe-elämään. Ei sitä voi tietää, millaista pienten lasten kanssa on, ennen kuin sitä elämää konkreettisesti elää. Monille miehille tuntuu tulevan ihmetyksenä se, että lapsi ei nuku hyvin öisin, kiukuttelee päivällä, saa uhmakohtauksia kaupassa jne. Myös miehille tuntuu olevan käsittämätöntä se, kuinka raskasta on joutua keskeyttämään joka ikinen homma mitä olet tekemässä, kun lapsi vaatii sillä sekunnilla jotakin. Et saa syödä, käydä vessassa etkä varsinkaan pääse suihkuun, ikinä rauhassa. Ja jos olet siivonut, siisteys kestää hetken kun se taas sotketaan. Ei aivan pienten lasten perheissä siisteystaso voi useinkaan olla sellaista, mitä se on kahden aikuisen taloudessa.
miksi et käy silloin yksin jossakin kun lastehoitaja teillä?
No voi hyvää päivää! Jos jo ekan kanssa on ollut selviä ongelmia, kuka HULLU vääntää kolme lasta kolmessa vuodessa??? Ja sitten itkee. Vähintään nyt olisi pitänyt jättää kahteen, eikä taas vääntää uutta mukulaa putkeen! Äly!
Jos ajatellaan ihan konkreettisesti, niin mikä on varsinainen ongelmasi? Se, ettei sinulla ole omaa aikaa vai se, ettei juuri mies hoida lapsianne edes välillä?
Okei. Olisi kohtuullista, että miehesi hoitaisi lapsianne edes joskus vapaa-ajallaan. Ei voi vaatia, että käyttäisi siihen kuitenkaan koko vapaa-aikansa, koska hänelläkin on oikeus rentoutua.
Mielestäni sinun pitäisi miettiä miehen lisäksi muita vaihtoehtoja. Kuka muu voisi auttaa välillä? Oliko teillä 2 lasta?
Oletko kysynyt, onko teidän paikkakunnalla mitään kerhoja tms. Mihin lapset voisi jättää tunniksi tai pariksi välillä? Saisit sillä tavalla viikottain pari tuntia hengähdystaukoa. Joillain paikkakunnilla on myös naisten jumppapaikkoja ja kuntosaleja, mihin voi ottaa lapset mukaan ja lapset on lapsiparkissa sen aikaa.
Sama täällä! Kuin oisin itse ton kirjottanu! Eroa minäkin mietin. Mies ei suostu kuuntelemaan mitään asiasta ja ei arvosta yhtään mun hommia tai ees mua ihmisenä.