Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä äitituttu
07.03.2014 |
Yksi lapsi, äiti ollut aina kotona, nyt isäkin kotona. Ei pidä mitään hteyttä kun menee hyvin. Kun tulee jokin vastoinkäyminen, pitäisikin yhtäkkiä olla taas parasta kaveria.
Kesällä oltaisiin menty heille kylään, ei ikinä selvinnyt, milloin voisi mennä.
Nyt yhtäkkiä taas pitäisi tempaista koko iso perhe autoon ja hurauttaa Helsingistä Kainuuseen.
Jankkaa omia asioitaan, joita toki onkin aikaa märehtiä, kun työikäiset vain istuksii siellä kotona kaiket päivät. Ei meinannut edes tajuta, ettei minulla ole aikaa alkaa jankata niitä töissäni! Soitteli ja soitteli. Argh.
Kommentit (7)
Elämänpiiri supistuu nopeasti, kun on vuosikausia vaan kotona. Ero on varmasti oikeasti ollut traumaattinen, ja kukaan muu ei voi tietää, millainen mies on ollut kodin seinien sisällä. Uskon, että silti ärsyttää olla ilmaisena terapeuttina - tuollainen ei ole ystävyyttä, kun homma ei toimi molempiin suuntiin. Kannattaa varmaan viilentää välit ja olla menemättä, jos et saa mitään noista tapaamisista etkä ole valmis puhumaan tuntemuksistasi hänen kanssaan, eikä ystävä ole sulle enää edes ystävä, vaan pelkkä "äitituttu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei pysy työpaikoissa. Aina on käsi, selkä, jalka kipeä... Siskonsa ja äitinsä toimii samoin. Kököttävät kotona.
Hän on uusissa naimisissa, joten en tajua jauhamista siitä erosta ja eksän suvusta. Ja kun hän on itse todella ponnistellut eristääkseen lapsen siitä suvusta. Takertuu mielestäni muutenkin ihan liikaa siihen lapseen, tukahduttaa.
Ja koskaan sieltä ei pääse tännepäin. Meillä on tilaa. Ei, meidän pitäisi aina mennä sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, toki on. Minua ihan oikeasti riepoo, että joku tykkää, että voi vaan tilata tuolla lailla. Meidän pitäisi paukata sinne aina lohduttelemaan ja kuuntelemaan murheita, mutta sitten kun niitä murheita ei ole, meitä ei tarvita. Tai jos yritän kertoa jotakin omaa asiaa, vastaus on aina vähättelevä. Ja lapsensa opettaa samanlaiseksi käskyttäjäksi ja sitten ihmettelee, kun tällä on ongelmia... Ap
Jauhaa ja jauhaa avioerostaan - josta on vuosia, jauhaa eksänsä alkoholismista ( joka on ihan outo juttu, koska kuulemma kukaan muu kuin hän ei sitä ole hoksannut), jauhaa lapsen hankalista tapaamisista isän kanssa ja kaikessa kuultaa, että juuri hän on niitä tapaamisia hankaloittanut mm puhumalla jatkuvasti pahaa isästä kaikille lapsen kuullen, stressaa sitä, stsessaa tätä, aina on jokin mystinen kremppa estämässä työnhaun, sitten toisaalta haahuilee perustavansa jonkin mielenterveyspalveluja tarjoavan hyvän mielen keskuksen tai majatalon tai vaikka mitä. Ite on niin hermokimppu, että hoitaisi itsensä ensin...
Ja aina ne omat asiat on maailman keskipiste ja se oma ainokainen lapsi.