minkä ikäisille lapsille luetaan kirjoja???

Olisiko tämä ihmettelijä tarkoittanut sitä, että katsot kirjasta lapsen kanssa kuvia, nimeät niitä jne. Itse tykkään hirveästi lukea ja lapseni, joka jo itsekkin osaa hyvin lukea tykkää välillä kun luen hänelle!

Hän viihtyy sylissä kuunnellen ja katsellen.



Lapset ovat yksilöitä. Meidän tyttö on rauhallinen ja pitää näistä lukuhetkistä, mutta toiset kaipaavat enemmän fyysisiä leikkejä ja peuhaamista. Tai kumpaakin sopivassa suhteessa.



Hyviä lukemisen aloituskirjoja ovat mielestäni Kirsi Kunnaksen Tiitiäiskirjat, jotka sisältävät paljon lyhyitä ja hassuja loruja.

lapset ovat erilaisia! Tyttärelleni luin kirjoja ihan sanasta sanaan jo alle vuotiaasta ja jo 3-vuotiaana luin " oikeita" muumikirjoja jne. Jaksoi kuunnella ja pyysi lisää.

Poikani ( kohta 2 v ) tykkää kirjoista tosi paljon, mutta ei jaksa lukemista. Eli katselemme kirjoja ja kuvia ja kerromme yhdessä tarinaa aina sen mukaan, paljonko jaksaa milloinkin. Ihan hauskaa kuulla, miten hän kuvia tulkitsee! Kirjastossa käymme n kerran viikossa lainaamassa kuvakirjoja ja hoitotäti lukee hoitoryhmälle paljon. Luultavasti porukan pienimpänä " joutuu" silloin ihan kuulemaan oikeankin kertomuksen.

Tärkeintä on mielestäni opettaa tykkäämään kirjoista!

Lisään viestiin: poikani, joka ei yleensä kuuntele tarinaa ainakaan kanssani, jaksaa kuunnella Tiitiäisen runolelun runoja ja loruja ja osoittelee aina, mitä seuraavaksi luetaan.

lapsella ikää 9 kk

Kun poika aikanaan oppi sanoja, ei enää jaksanut kuunnella passiivisena, vaan siirryimme yhdessä " tutkimaan" kirjaa, eli " missä on kukka" . Nyt 2,5-v. eikä edelleenkään lukemisesta tulisi mitään.

ei voi sietää että lukisin kirjoja tai loruja! Heti tulee huudon kanssa repimään kirjan pois :(

varmaan joskus 3-4 kk:n ikäisenä. Eihän hän tosiaankaan intensiivisesti kuunnellut ja katsellut, kunhan köllöteltiin sängyllä ja mä luin ääneen, lähinnä itselleni.. :-) Nyt poika on kolme ja luetaan vähintään yksi kirja iltasaduksi, mutta usein enemmänkin. Lukeminen kannattaa aina! :-)

Ensin tietysti lyhyitä kuvakirjoja, mutta jo alta 1v. jaksoi kuunnella pitkiäkin tarinoita. Nyt kolme lasta ja nää kaks muuta ovat saaneet nauttia kirjoista jo kohtulaisena, ja ihan vastasyntyneestä lähtien, kun monesti ollut vauva sylissä kun muille lukee;)



Mutta kyllä huomaa, että lapsissa on eroja, kuopusta ei esim. lukeminen selvästikkään kiinnosta niin paljoa, kun näitä kahta muuta. (osasyy varmasti se, ettei niitä vauvakirjoja tule luettua ihan niin paljon, kun isommat haluaa jo pidempiä tarinoita, eikä aikaa aina ole pelkästään keskittyä yksilölliseen lukemiseen).



Mutta minusta lukeminen kannattaa, meillä lapset oppineet varhain puhumaan ja monimutkaisinkin lauserakentein, ja uskon, että osasyynä on nimenomaan lukeminen:)

Esikoinen varsinkin jaksoi kuunnella jo tosi pienenä pitkiäkin tarinoita. Muistaakseni n. 8 kk ikäisenä kuunteli koko Pupu Tupunan. Kuvakirjoja kateltiin myös ja niistä ' juteltiin' . Kuopus ei aivan yhtä aikaisin alkanut kuuntelemaan, mutta esikoisen esimerkkiä noudattaen hyvin pienenä hänkin on alkanut kuuntelemaan.



Kannattaa lukea paljon kirjoja, se lisää lapsen sanavarastoa ja ties mitä valmiuksia antaa. Toiset lapset ei jaksa kuunnella yhtä hyvin kuin toiset (erilainen tempperamentti), mutta kun sitkeästi vaan lukee lyhyitä tarinoita, niin kyllä se siitä.