Lue keskustelun säännöt.
Apua! Onko kellään kokemuksia opiskelusta itseä nuorempien kanssa??
28.08.2006 |
Olen juuri aloittanut opiskelun, ja opiskelukaverini ovat minua keskimäärin reilut 10 vuotta nuorempia. Tunnen olevani ihan kalkkis heidän seurassaan ja toisaalta he vaikuttavat ihan pennuilta minun silmissäni. En tunne yhtään kuuluvani joukkoon, kun muut ovat pääkallopaitaisia pitkätukkia tai rastapäisiä peikkotyttöjä, ja itse olen tällainen sovinnainen perheenäiti.
Miten sovitan itseni porukkaan?
Kommentit (7)
hyvin se menee, kunhan alku tasoittuu. niissä rastatukissa on ihan kaikenlaisia tyyppejä. Älä anna ensivaikutelman musertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien kanssa opiskelusta. luokallamme on n 20 oppilasta joista 3 keski-ikäisiä tai lähellä. kahden kanssa tulin toimeen loistavasti, niin myös muu luokka. meidän luokalla ei ikä merkinnyt mitään. ekana päivänä ajattelin että oho täällä on aikuinen mutta sen jälkeen ei haitannut menoa
" olen ihan liian vanha noiden joukkoon " :)
Mutta sitten ajattelin että olenhan itsekin ollut just tuommoinen joskus.
Silloin voi paremmin sulautua joukkoon. Et varmasti jää yksin sinne, kunhan voit ajatella olevasi yksi siitä luokasta.
Voimia sulle ja onnea opiskeluun !!
Itse olin silloin 29v ja suurin osa opiskelukavereista oli just päässy lukiosta eli olivat siinä 19v. Oli sitten pari muakin vanhempaa vielä luokallamme. Ei siinä mitään. Mä olen aina tullut toimeen itseäni nuorempien kanssa, joten no problem! Toki sitä välillä tunsi itsensä " vanhaksi" nuorten juttuja kuunnellessa, mutta harvemmin ja väliäkös sillä! Ajastaan sitä huomasi että on meillä yhteisiäkin kiinnostuksen kohteita jne. Jospa yrittäisit ajatella heitä opiskelukavereinasi etkä miettiä heidän ikäänsä ja eroa sun ikääsi nähden. Ikä on kuitenkin vaan numero. Samaa asiaa kun opiskelette niin onhan sekin jo yhteistä teille ja siitä luulisi juttuakin löytyvän.
Tsemppiä opiskeluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkakaverini olivat n. 8-9 vuotta nuorempia kuin minä. Ensin oli pienoinen shokki, kun asian huomasin, että olin luokan vanhin. Ajattelin, että kiva, 3 vuotta yksin opiskelua. Luulin todella etten sopeutuisi millään heidän kanssaan, mutta väärin luulin. Meidän luokasta tuli todella tiivis ja kaikki tulivat hyvin juttuun. Valitettavasti jouduin sairauden takia tiputtautumaan puoli vuotta alaspäin. Mutta siinä huomasin kuinka tärkeitä meistä kaikista oli toisillemme tullut. Joka ainut oli minuun yhteyttä sairauden aikana ja kävi katsomassa. Meistä osasta on tullut todella hyviä hyviä ystäviä. Olemme valmistumisen jälkeenkin olleet yhteydessä ja he ovat yksiä lähimpiä ystäviäni. Tulivat jopa koko vanha luokka minun valmistujais juhliini.
Joten ei se ikä katso todellakaan mitään. Ymmärrän tunteesi ja ainut mitä voin sanoa, niin rohkeasi vaan mukaan juttuhin, vaikka voivat vähän tuntua lapsellisilta sinun korvaasi, mutta opit kyllä ajan mittaan suodattamaan asioita;)
Ja nuorempi seura nuorentaa. Sen huomasin myös..;)
Varmaan parantaa jo kummasti pisteitäsi heidän silmissään.
Kaikista ei tarvitse pitää, mutta ystävällinen voi yrittää olla.