12-vuotias Aspergertyttö ja kaverisuhteet

up

Voi apua mitä ihmisiä täällä kirjoittelee :). Juu koulua olemme todellakin PAKOTTAMASSA johonkin ja luokan tyttöjen on PAKKO olla tyttäremme kanssa. Niinpä niin. Ajattelisitte vähän ennen kuin kirjoitatte!!

Ei kukaan ole pakottamisesta mitään puhunut, mutta erityistarpeista lasta ei nyt vaan saa jättää yksin ja ystävällinen pitäisi aina olla. Ei kenenkään ystävänkään saisi sanoa 'että en leiki sun kanssa nyt enää'. Mukana pitäisi saada olla.

43: olet valitettavasti hakuteillä! Tytön vaikeudet ovat kuule olleet tiedossa jo ihan pienestä saakka, pidennetty oppivelvollisuus on ja kuntoutussuunnitelma on tehty. Ope on kyllä ihan tietoinen ihan kaikesta sanoisin. 

Vertaistukiryhmässä olen käynyt aikoja sitten.

tässä on nyt isoin ongelma se, että kaikki on mennyt niin hyvin tähän saakka että nämä ongelmat tulivat ikäänkuin 'puun takaa' yhtäkkiä! Tottakai me vanhemmat olemme olleet tietoisia siitä että ongelmia tulee vielä murrosiässä ja sitten meille on sanottu että apua vain hakemaan.

Mitä sinä luulet että minä 43 nyt sitten oikein teen?? Enköhän juuri tässä yritä selvittää asioita ja pähkiä mitä tekisin? Mitä sinä tiedät mitä tytön hyväksi on tehty kaikki nämä vuodet? Kaiken maailman terapiat on käyty läpi, ei nekään mitään ihmeitä tee, haloo!

Ongelmahan on oikeasti tullut vasta nyt helmikuun aikana, sitä ennen koulussa on mennyt tosi hyvin.

Kieltäytymistä ja asian vähättelyä en ole koskaan harrastanutkaan, päinvastoin olen itse asian aikoinaan ottanut puheeksikin ja nähnyt tytön ongelmat. Jos jotain vähättelyä nyt tapahtuu, se tulee koulun suunnalta.

Tytöllä on kyllä harrastuksiakin, joissa käy mielellään. On soittoharrastus, mutta siinä nyt tapaa niiin vähän ihmisiä vielä.

Hän on kyllä erittäin haasteinen mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. En usko, että niihin auttaa muu kuin aika ja harjoittelu.

ap

Valitettavasti opin taas että tänne av:lle ei kannattaisi kirjoittaa :(. Paljon apuakin saa, mutta myös syyllistämistä, jota en kyllä nyt tällä hetkellä yhtään tarvitsisi! 

Näin kirjoittaen on kuitenkin vaikea kertoa kaikkea mitä tässä vuosien saatossa on tapahtunut. Nytkö tästä saa jonkun kuvan että vain koulu olisi joku ratkaisu ja heitä pitäisi pakottaa jotain tekemään?? Haloo... Mutta ovathan hekin osallisia ja ISO osa tytön arkea!

Vaikka diagnoosi siis tuli pari vuotta sitten niin mikään uusi asia tämä ei todellakaan ole. Itse epäilin autisminkirjoa jo tytön ollessa 4-vuotias, näin kauan on kuitenkin diagnoosiin mennyt. Lisäksi eihän näistä lapsista tiedä miten kehittyvät ja kaikki joilla on asperger eivät todellakaan ole yhtään samanlaisia! Joillain voi mennä paremmin, joillain huonommin elämässä.

ap

Onneksi pimpin voima on niin hirmuinen, että ainakin miehistä tyttäresi tulee saamaan seuraa parin vuoden päästä, vaikka sosiaaliset taidot kuinka olisivat vajaat. Pojan kohdalla tilanne peli olisi jo menetetty, joten onni onnettomuudessa, että sinulla on tyttö. Tue hänen seksuaalisuuttaan ja kannusta kokeiluihin avoimin mielin, kun sen aika on.

Niin mut täytyyhän sun AP ymmärtää et aika ja harjoitteleminen ei koske vain sun lasta. Moni 12-v tyttö on jo esiteini eikä aidosti tiedä miten sun tytön kans pitäisi olla. Hän saattaa ärsyttää ja inhottaa muita niin rumalta kuin toi kuulostaakin.

Aina pitää joustaa ja ymmärtää erityislapsia, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Eikö ns. terveillä lapsilla ole oikeus kasvaa rauhassa?

Mä olen ehkä liian ärhäkkä koska meillä on töissä tälläinen as-nainen jota pitää ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää.... Huoh. =(

Hei!

En osaa suoranaisesti vastata kysymykseesi, mutta tuli mieleen onko tyttösi käynyt missään terapiassa tms kuntoutusjaksolla jossa harjoiteltaisiin sosiaalisia tilanteita? Itselläni 8 vuotias as piirteinen lapsi, joka ollut kahdessakin toimintaterapian järjestämässä ryhmäkuntoutuksessa jossa harjoitellaan sosiaalisia taitoja.

Oletteko minkään vertaistuen piirissä, jos saisi vinkkejä sieltäkin? Olisi lapsen varmaan kiva tajuta, että kaltaisiaan on paljon.

Täsmälleen samat ongelmat 10v as-tytön kanssa, joka muuton myötä menetti vanhoja kaverisuhteita.

Me olemme saaneet kuntoutusta, mutat siitä ei ollut hyötyä, koska muut ryhmän lapset olivat huomattavasti isommista vaikeuksista kärsiviä.

Meidän tyttö on jo kohta 17v ja on aika yksinäinen ollut koko ikänsä, valitettavasti. Toki kotona on seuraa sisaruksista. Hän on sitä sorttia, että on tavattoman älykäs, mutta sosiaalisesti melko avuton (peruskoulun päättötodituksen keskiarvo oli 10).

Nykyään yrittää etsiä kovasti seuraa erilaisista harrasteryhmistä. Missään as-ryhmässä emme ole koskaan olleet, tai siis hän ei ole ollut.

Mä en tiedä tästä asiasta mitään, mutta mietin, että tietävätkö muut lapset tai äidit lapsesi aspergeristä? Mietin vain, että omaan kuopukseeni voisi toimia hyvin se, että hänelle kertoo miksi joku ei toimi samallalailla kuin muut ja voi olla sosiaalisesti kökkö joskus.

Mä kadun ikuisesti sitä, kun hänen luokallaan oli yksi tosi villi tyttö, joka tavallaan kiusasi kaikkia ja mä annoin jättää joillekin synttäreille kutsumatta hänet, koska lapseni melkein pelkäsi häntä. Myöhemmin selvinnyt, että hänellä on jonkinlaista ylivilkkautta ja kasvanut 3 veljen kanssa. Vähemmästäkin tulee riehuttua. ;-) Tyttö on oikeasti tosi mukava ja sosiaalinen, mutta sitä ei vain kukaan huomannut sen toisenlaisen käytöksen takia.

Kaikkihan eivät varmaan suhtaudu hyvin mihinkään lasten diagnooseihin, mutta joku kenen kanssa lapsellasi on synkannut hyvin joskus, voisi ymmärtää lastasi ja alkaa ottamaan häntä leikkeihin mukaan ja olla koulunkin jälkeen hänen kanssaan.

Täällä as-nainen, joka myös eristettiin luokkakavereista koulussa, tosin jo ekaluokalla. Minun kohdallani tilanne ratkesi itsestään siten, että:

1. en pahoittanut eristämisestä mieltäni (ei tullut mieleenikään mainita siitä aikuisille),

2. viihdyin aivan erinomaisesti yksin välitunneilla, leikin kaikenlaisia leikkejä, rakentelin kivistä linnoituksia jne.

Luokan tytöt katselivat jonkin aikaa tätä sivusta, ja sitten vähitellen yksi jos toinenkin tuli kysymään, saavatko liittyä leikkiin.

En tiedä onko tästä teille mitään apua, ap, mutta ajattelin kuitenkin kertoa kaiken varalta. 

Nro 7 lisää: onko tytön itsensä mielestä ongelma, ettei kavereita juurikaan ole? Vai onko tuo ap enemmän sinun ongelmana pitämäsi tilanne? Jos jankutat tytölle jatkuvasti siitä kuinka ikävää tuo on, hän varmasti oppii suremaan sitä. Itse nautin silloin ja nautin edelleen eniten yksinolosta, eivätkä sitä ole aikuisiällä solmitut hyvätkään ystävyyssuhteet muuttaneet miksikään. 

Olisi hyvin tärkeää antaa lasten olla sellaisia kuin he ovat, ja olla yilkorostamatta asioita, jotka eivät välttämättä lapselle itselleen ole lainkaan ongelmallisia.

Tämä on ISO ONGELMA nimenomaan tytölle itselleen!!! Me vanhemmat olemme yrittäneet painottaa, että yksinkin VOI olla hetkittäin ja että yrittäisi etsiä uusia kavereita sitten. Mutta ei noin sosiaalisesti rajoittunut varmaan edes osaa :(.

Tyttö on siis erittäin stressaantunut asiasta ja itkee sitä melkein kaiket illat. Välillä onneksi osaa rentoutua.

Ajattelin kyllä keskustella open kanssa kunnolla kunhan hän palaa luokkaan. En tiedä mitä hän voisi tehdä, ehkä puhua toisten lasten kanssa, ja kertoa tytön ongelmista, ehkä saada heidät ymmärtämään paremmin.

Tyttö on kyllä käynyt erinäisissä terapioissa, mutta tulimme siihen tulokseen että paras kuntouttaja tässä iässä on KOULU ja ne tilanteet joita siellä syntyy.

Kävin äsken kävelyllä ja tyttö oli pikkuveljensä kanssa kotona, sinä aikana tyttö soitti kaksi kertaa mulle ja yhden kerran isälleen töihin :(. Ilmeisesti hän nyt myös pelkää että ME jätämme hänet kun kaverit ovat jättäneet :(. Vaikea sanoa, kun hän osaa näitä tunteitaan niin huonosti pukea sanoiksi...

Ap

Kiitollinen kaikista vinkeistä!!! Esim. miten saamme tyttöä rohkaistua enemmän, että uskaltaisi olla yksikseen kotona jne. Täyttää kuitenkin 13 syksyllä...

EHkäpä mietitte uudestaan tuon kuntoutuksen osalta, sillä KOULU ei varmasti sitä ole yksistään, lapsenne tarvitsee apua ja tukea isosti.

Ps. älä jätä lasta nyt liikaa yksin...

Sanokaapa, missä AS-lapsia kuntoutetaan?

Monet ryhmistä on tarkoitettu monivammaisille, tai heikkolahjaisille, joita tämän ketjun tytöt eivät taida olla.

Lisäksi kuntoutusta tuntuu olevan supervaikea saada.

Normaalien lasten vertaisryhmä olisi toimiessaan paras kuntouttaja, mutta vaatisi lapselle aikuisen tukea.

Mikä tuo aspergin on ?

No höh!! Emme todellakaan edes jätetä lasta yksin paljoa! Aina on joku paikalla kun hän tulee koulusta. Todella vähän on yksin verrattuna ikäisiinsä. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? En oikein usko siihenkään, että totutan tytön kokonaan siihen, että aina on joku kotona! Onhan tarkoitus kuitenkin että hänestäkin tulisi joskus itsenäinen. Nyt ei liiku MISSÄÄN koulun ulkopuolella, no paitsi osan koulumatkasta.

Kyllä todellakin koulu on paras kuntouttaja lapselle. Hän ei kuitenkaan ole vammainen siinä määrin. Enkä edes tiedä MIKÄ kuntoutus tähän auttaisi??? Kun siinä normi arjessa tarvitsisi apua. Oli hänellä kerran toimintaterapeutti joka auttoi joissain tällaisissa tilanteissa, mutta silloin tyttö tukeutui terapeuttiin, en nähnyt siitä terapiasta mitään hyötyä. Tytöllä on vähän se tapa, että jos aikuinen on paikalla, hän tukeutuu aikuiseen eikä yritäkään tehdä mitään itse.

Viime vuonna oli ryhmäterapiassa mutta vähän sama juttu. Ei käytännön apua sieltäkään. Siellä pelasivat jotain pelejä, kävivät kaupassa yms. Muut ryhmän lapset olivat selvästi 'vammaisempia' kuin tyttö.

ap

Suosittelisin, että luokkakavereille, ainakin tytöille kerrottaisiin suoraan ja selkesti aspergerista ja sen piirteistä. Samalla kannustettaisiin ottaman mukaan. Ainakin oma tyttäreni on 12-vuotiaana jo ollut riittävän kypsä ymmärtämän tällaisia selityksiä. 

Onko harrastuksia? As-lapsille ja nuorille on jotain leirejä, mutta aika vaikea kylläkin päästä. Katso autismiliiton sivuilta, löytyykö paikkakunnalta mitään vertaistukiryhmää. 

Ap, älä vaadi lapseltasi liikaa. Hänellä on pulma, hän tarvitsee siihen ulkopuolisen apuja. Et heitä uimataidotontakaan veteen ja huuda rannalta että senkus uit. Auta lastasi niin kauan kuin hän sitä apua tarvitsee. Jos hän ei halua olla yksin, niin järjestä niin ettei hänen tarvitse olla yksin. Unohda lapsen ikä, siis se että yleensä tuonikäiset ovat yksin kotona. Nyt on kyse sinun lapsestasi. Ota selvää onko ryhmäterapiaa tarjolla. Ihan sama mitä mieltä sinä olet siitä, jos se auttaa lastasi. Koulu ei ole terapiapaikka, siellä voidaan toki harjoitella mm sosiaalisia taitoja, mutta jossain pitää niitä taitoja myös oppia. Muista, että asperger ei parane, sen kanssa opitaan elämään eikä se käy hetkessä.