Miksi kaksi nimeä vauvalle ei riitä?

miksi pitäisi?

Miksi yksi nimi ei riitä? Eikai kukaan kutsu " Milla adalmiina beatrice, heti pois tieltä!!"  "noel Asko Ilmari, syömään!"

Kolme etunimeä + sukunimi on minunkin makuun vähän turhan pitkä litania. Siitä tulee sellainen vaikutelma, että sukunimeä ei kuuluisikaan laittaa siihen perään. Tosin joihinkin kolmen nimen yhdistelmään se sukunimikin sopii vielä perään, mutta monesti ei. Rytmi kärsii.

Olen ihmetellyt samaa. Nykyään vakio tuntuu olevan tuo kolme nimeä. Itselläni on "vain" kaksi nimeä, enkä ole ikinä osannut kaivata kolmatta. Tulisi vain lomakkeiden täyttämisestä hankalampaa. Niinpä meidän molemmilla lapsillammekin on vain kaksi nimeä. Ovat tämän suhteen todella poikkeavia ikätovereidensa keskuudessa.

Mulla on kolme nimeä, joista jokainen on perujaan isovanhempieni vanhemmilta tai heidän vanhemmiltaan. Itse haluan antaa lapselleni myös kolme nimeä, ensimmäiset ajatellut nimet eivät ole minun tai mieheni iso-/isoisovanhempien nimiä, mutta seuraavat ovat. Noilla nimivalinoilla haluan osoittaa kunnioitusta minulle/meille rakkaita ja jo edesmenneitä läheisiä kohtaan.

Minulle on ihan sama, jos jollain on yksi, kaksi tai kolme nimeä, enkä tajua miksi toiset kokee asian päänvaivakseen.

Mun lapsElla on vain yksi etunimi, eikä ole toista kaivannut. Nythän kaikki tunnistetaan virallisesti henkilötunnuksesta, joten nimilitanniat on turhia.

Minulla on kolme nimeä, näistä kaksi ovat pitkiä, lisäksi sukunimeni on pitkä. No, enpä ole nimiäni valinnut. Pojallamme on kaksi nimeä, tytöllä kolme. Lasten isällä taas on kaksi nimeä. Lapset nimettiin oma etunimi+joku sopiva nimi suvusta. Pojalle ei oikeastaan kolmatta "hyvää" nimeä löytynytkään, tytölle taas ei osattu valita vain yhtä toista nimeä.

Riittähän se yksikin nimi. Mutta toisaalta, jos on useampi nimi ja sattuu inhoamaan sitä kutsumanimeään, niin on helpompi vaihtaa, kuin mennä nimenvaihdon kautta. Itselläni ainakin on monta tuttavaa, jotka ovat ottaneet toisen nimensä käyttöön.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näin siis meistä tuntui. En silti väitä, että vähemmän nimiä antaneet rakastaisivat lapsiaan vähemmän.

Minulla on kolme etunimeä, joista viimeinen on vielä melko pitkä, ja onhan se joskus vähän ärsyttänyt, kun nimi ei ole kunnolla mahtunut kaikkiin kaavakkeisiin. Ei tämä asia toki elämääni erityisemmin häiritse, mutta olen silti sitä mieltä, että kolmas nimi on vähän turha. Kahdesta nimestä on myös helpompi muodostaa yhteensopiva ja iskevä kokonaisuus. Oma nimeni on siis tyyppiä Jenni Emilia Vilhelmiina, mutta ei siis juuri tuo.

Kaksoset Aleksi Toivo Josua ja Lauri Martti Rafael, mies halusi toiselle pojalle isänsä nimet ja toiselle isoisänsä, eipä mulla ollut mitään sitä vastaan, lyhyt tavallinen sukunimi niin ei ole mikään kauhean pitkä tai vaikea lausua.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 22:13"]

Minulla on kolme etunimeä, joista viimeinen on vielä melko pitkä, ja onhan se joskus vähän ärsyttänyt, kun nimi ei ole kunnolla mahtunut kaikkiin kaavakkeisiin. Ei tämä asia toki elämääni erityisemmin häiritse, mutta olen silti sitä mieltä, että kolmas nimi on vähän turha. Kahdesta nimestä on myös helpompi muodostaa yhteensopiva ja iskevä kokonaisuus. Oma nimeni on siis tyyppiä Jenni Emilia Vilhelmiina, mutta ei siis juuri tuo.

[/quote]

Joo, tostakin (keksitystä) esimerkistä tulee sellainen mielikuva, että nimeen ei kuuluisi tulla enää sukunimeä. Ts. jos on vaikka "Jenni Emilia Vilhelmiina Virtanen", niin ei se vaan kuulosta hyvältä. Ilman sitä "Virtasta" (jos Vilhelmiina olisikin sukunimi :D) rimpsu olisi ihan ok!

Halusin ehdottomasti kunnioittaa lasta nimetessäni äitini muistoa, mieheni kuitenkaan ei innostunut kyseisestä, nelikirjaimisesta nimestä lapsen kutsumanimenä. Ja lyhyt nimi toisena nimenä on rytmillisesti töksähtävä, ehdotin sitten kolmanneksi nimeksi miehen suvussa kulkevaa nimeä. 

Enpä edes asiaa tuon enempää ajatellut, itselläni on kaksi nimeä, mutta esimerkiksi pikkuveljelläni ja serkuillani, jotka kaikki ovat jo kuitenkin yli 25-vuotiaita, on kolme nimeä. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 21:51"]

Olen ihmetellyt samaa. Nykyään vakio tuntuu olevan tuo kolme nimeä. Itselläni on "vain" kaksi nimeä, enkä ole ikinä osannut kaivata kolmatta. Tulisi vain lomakkeiden täyttämisestä hankalampaa. Niinpä meidän molemmilla lapsillammekin on vain kaksi nimeä. Ovat tämän suhteen todella poikkeavia ikätovereidensa keskuudessa.

[/quote]

Ei ole sitten sinulle tainnut sattua sukunimihirviötä? ;-) Itselläni oli niin pitkä tyttönimi, että vaikka lapsellani on kolme etunimeä, ja itselläni oli vain kaksi, niin tyttären "litaniassa" on kaksi kirjainta vähemmän kuin omassa tyttönimessäni oli. Ja kutsumanimi/sukunimiyhdistelmä on tyttärelläni jo huomattavasti lyhempi.

Mikään ei myöskään estä häntä muuttamasta nimeään aikuisena esimerkiksi tiputtamalla pois yhden nimistä. Tuon vaihdoksenhan on saanut jo parikymmentä vuotta tehdä kerran ilmaiseksi, esimerkiksi isäni vaimo ja serkkuni ovat luopuneet ensimmäisestä nimestään, jota inhosivat (ja joka serkun tapauksessa ei ollut edes kutsumanimi koskaan, 70-luvulla oli ilmeisesti muotia kutsua lasta jollain muulla kuin ensimmäisellä nimellä, koska tällaisia tapauksia tunnen serkkuni ja itseni lisäksi monta).

- 14 -

Yksi nimisellä on nimen vaihto vielä helpompaa. Voi lisätä ihan oman mielen mukaan tosien nimen ja valita sen kutsumanimekseen. Ihan ilmoitusmenettelyllä hoituu. Eikä tarvitse tyytyä vanhempien valitsemaan.

Voisin kuvitella, että laittaisin 3 nimeä jos olisi 2 nimeä jotka ehdottomasti haluaisin mutta eivät sopisi peräkkäin tai toinen nimi ei sopisi ennen sukunimeä. Tai sitten jos molempien suvuissa kulkisi joku nimi ja molemmat vanhemmat tahtoisivat antaa omassa suvussa kulkevan nimen, mutta kumpikaan nimi ei olisi sellainen jonka tahtoisi etunimeksi.

Meidän suvussa on annettu lapsille kolme nimeä jo 1800-luvulla, joten ei tuo nyt ihan tuore muoti ole.

Kolme nimeä on usein käytännössä hankala, ei mahdu lomakkeisiin jne. Ikävän usein on kyse siitä ettei osata valita lapselle nimeä,niin laitetaan sitten kaikki. Niinkuin leevi&leavingsin biisissä...

"...lienee useampi etunimi turva sen, pienen ihmisen"

On teillä ongelmat... oikeastiko joku pohtii tällaisia asioita? Hittoako sen kenenkään anusta kutittaa, jos joku antaa pennulleen kolme nimeä.