Mitä tekisit jos..
.. puolisosi sairastuisi psyykkiseen parantumattomaan sairauteen joka muuttaisi koko luonteen?
Minulle kävi näin. Lääkityksestä ja mittavasta tukiverkosta ja avusta huolimatta elämästä tuli kaaottista, pelottavaa ja rankkaa. Jouduin irtisanoutumaan työstäni vahtiakseni miestä ja väkivallan uhka oli jatkuva lyhyitä osastojaksoja lukuunottamatta.
Jätin miehen ja sain lapset terapiaan ajoissa. Koti on nyt rauhallinen ja turvallinen. En kadu muuta kuin olisi pitänyt jättää aiemmin.
Kommentit (4)
Jos se olisi parantumaton sairaus ja siihen liittyisi väkivaltaista käytöstä, eihän siinä muukaan auttaisi. Ei lapsilleen voi tehdä tollaista.
Riippuu sairaudesta omista voimavaroistani. Jos lääkitykselläkään ei saataisi hallintaa vaikkapa aggressiivisuutena tai muuna hillittömyytenä oireileva kaksisuuntaista tai puhkeaisi skitsofrenia, olisi varmaan ero edessä.
Varmaankin toimisin siten kuin sinäkin; yrittäisin kaikkeni mutta sitten tulisin järkiini ja suojelisin niitä jotka suojelua eniten tarvitsevat; lapsiani.
Ja luultavasti myös jälkeenpäin ajattelisin olleeni suhteessa ihan liian pitkään.
Samoin olisin tehnyt ihan varmasti minäkin. Lapset ovat samaa lihaa ja verta kanssani, mies ei ole. Ja jos paranemista ei olisi todellakaan luvassa, ottaisin lapset turvaan ja järjestäisin miehen hoitoon. Yhteinen historia ei valitettavasti pitkälle kanna tuossa tapauksessa.