Lue keskustelun säännöt.
Pitäisitkö yhteyttä "ystävään", joka olisi vuosien ajan
23.02.2014 |
valehdellut elämänsä sisällöstä, sen jälkeen kun totuus on käynyt ilmi?
Minulla on yksi entinen ystävä, joka aina tavatessa kertoi miten hänellä on ihana elämä ja kaikki menee hienosti. Tämä paljastui valheeksi, pelkkää kulissia kaikki. En avaa tarkemmin, jotta emme paljastu, mutta sellainen asia mitä ei kerrota kun halutaan esittää parempaa. Vakava juttu kuitenkin. Ei kertonut näitä valheita vain yleisellä tasolla vaan myös mitä oli tehnyt matkoilla ym.
Paljastumisen jälkeen tämä ystävä ei ole mitenkään selittänyt asiaa tai pyytänyt anteeksi valehtelua. Toki ymmärrän että häpesi jne. Miten suhtaituisit? Pitäisitkö yhteyttä tai yrittäisitkö palauttaa välit? Kuulemma jatkaa kulissien pitoa muilta osin, olen kuullut yhteisiltä ystäviltä. Itse en ole jaksanut enää pitää yhteyttä, en halua kuunnella valheita ja esittämistä, mutta toiminko väärin? Pitäisikö jaksaa ymmärtää?
Kommentit (35)
Onko asia sellainen joka suoraan liittyy sinuun ja vaikuttaa sinun elämääsi?
Jos ei, niin mieti miten itseäsi haluaisit kohdeltavan. Moka on tehty, mutta jos moka on ollut kipeä, siitä ei todellakaan välttämättä tee mieli puhua enää. Joskus on viisautta pitää suunsa kiinni. Ja jos oikeasti asia ei liity sinun elämään sinänsä, niin on aika itsekästä alkaa vaatia selityksiä ja anteeksipyyntöjä. Sen sijaan voisit tukea ystävääsi olemalla hänelle olemassa ja antaa tilaa. Puhuu sitten asiasta tai ei.
Itseäni rasittaisi tuollainen ystävä joka käänkuin olettaa, että olisin omasta elämästäni hänelle millään tavalla velkaa selitystä. Vaikka mokaisin. Puhun niille joille haluan, niille jotka hyväksyy mut vaikka mokaisin, eikä painosta eikä vaadi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituinen kysymys. Minä pidän yhteyttä sellaisiin ystäviin, joiden kanssa haluan viettää aikaa ja jotka ovat minulle tärkeitä.
Itse haluaisin yrittää ymmärtää ystävääni (jos siis on minulle tärkeä); miksi kokee tarvetta valehdella ja mitä tällä tavoittelee. Johonkin tarpeeseenhan se tulee. Häpeääkö jotakin, onko jotakin tapahtunut, että on tällaiseen ryhtynyt.
Riippuu minkälaisista asioista on valehdellut. Jos hänellä on ollut perheongelmia, niin sen voin ymmärtää. Esimerkiksi jos miehensä on alkoholisti/väkivaltainen/muuten sairas ja ongelmainen. Tällaisessa tapauksessa häpeä kertoa totuus on suuri.
Jos motiivi taas on ollut antaa vain parempi kuva, että häntä kadehdittaisiin, pitäisi miettiä enemmän. Kuitenkin se, jos pelkästään kertoo ne hyvät tapahtumat elämästään, ei mielestäni ole vielä valehtelua. Ovathan elämän hyvätkin tapahtumat ja hetket yksi ihan todellinen puoli elämästä. Silloinhan hän ei vain ole kertonut kokonaisuutta vaan pelkästään tietyn osan.
Tilanne oli aika tarkalleen yhdistelmä näistä molemmista. Ymmärrän häpeän, mutta en sitä, että jatkuvasti yritti (ja yrittää) saada elämänsä kuulostamaan upealta ja kadehdittavalta. Mikään positiiviseen keskittyminen ei ollut kyllä kyseessä.
Joku tuossa sanoi että pitää yhteyttä jos haluaa viettää aikaa yhdessä. Tai että ystävän elämänsisällöllä ei ole väliä. Minusta se ongelma on tässä, että minulle on valehdeltu, ja ilmeisesti valehtelemista jatkeittasiin. Sekä tätä kulissien ylläpitoa. En koskaan tietäisi mikä on totta ja mikä ei. Eikä tällaiseen ihmiseen voi luottaa. Siksi en halua pitää yhteyttä.
En tarvitse anteeksipyyntöä, mutta kyllä ystävän olettasi sanovan, että en halunnut/osannut näistä puhua, olen pahoillani että valehtelin sinulle. Eikä minun puolesta enää tarvitsisikaan puhua, mutta en usko että voin olla läheisissä väleissä ihmisen kanssa joka voi valehdella ihan mistä tahansa.
Mutta toki harmittaa se, että hänen vaikeutensa aiheuttivat tämän ja mietin olenko liian tyly.[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 15:38"]
Riippuu minkälaisista asioista on valehdellut. Jos hänellä on ollut perheongelmia, niin sen voin ymmärtää. Esimerkiksi jos miehensä on alkoholisti/väkivaltainen/muuten sairas ja ongelmainen. Tällaisessa tapauksessa häpeä kertoa totuus on suuri.
Jos motiivi taas on ollut antaa vain parempi kuva, että häntä kadehdittaisiin, pitäisi miettiä enemmän. Kuitenkin se, jos pelkästään kertoo ne hyvät tapahtumat elämästään, ei mielestäni ole vielä valehtelua. Ovathan elämän hyvätkin tapahtumat ja hetket yksi ihan todellinen puoli elämästä. Silloinhan hän ei vain ole kertonut kokonaisuutta vaan pelkästään tietyn osan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään olet ollut nyt tapaamatta "ystävääsi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuttu, joka juuri haukkuu ystäviään vastaavista asioista. Hän ei lainkaan ymmärrä, että esim parisuhteen asioista ei voi ystäville vapaasti puhua, nehän koskevat sitä toista osapuolta. Jotenkin katkeralta ja pahantahtoiselta tämä ihminen tuntuu, ikäänkuin olisi onnellinen vain jos ystävillä menee huonosti.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 18:04"]
Minä en ole kertonut ystävälle äitini syövästä enkä mieheni mielenterveysongelmista, koska en halua, liian vaikeaa. Kysyttäessä vastaan kuuluvan hyvää, vaikka oikeasti olisin juuri itkenyt. Ja jos olisin juuri menossa miestäni katsomaan mielisairaalaan kun kaveri soittaisi ja pyytäisi toisaalle, niin valehtelisin. En siksi että häpeäisin miestäni, vaan siksi että hän ei halua että sairaudestaan puhutaan muille kuin perheelle. Harmi, jos tämä tekee minustakin huonon ystävän. Joskus on vain helpompaa kun kaikki ei tiedä kaikkea.
[/quote]
Nyt taitaa aika moni missata ap:n pointin. Ymmärsin niin että tää ystävä olis esim tän kirjoittajan tapauksessa kertonut miten mies (joka oikeesti siis mielisairaalassa) on juuri saanut ylennyksen töissä ja messevän palkankorotuksen. Työmatkaa pukkaa tärkeiden asiakkaiden luo, siksi miestä ei paljon näy. Mielestäni kyllä on eri asia jättää kertomatta ja puhumatta asiasta, ohittaa kysymys kertomatta mitään. Se ei olisi suoranaisesti valehtelua. Se taas on, että törkeästi väittää jotain ihan päinvastaista kuin totuus on. En luottais minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 15:48"]
Joku tuossa sanoi että pitää yhteyttä jos haluaa viettää aikaa yhdessä. Tai että ystävän elämänsisällöllä ei ole väliä. Minusta se ongelma on tässä, että minulle on valehdeltu, ja ilmeisesti valehtelemista jatkeittasiin. Sekä tätä kulissien ylläpitoa. En koskaan tietäisi mikä on totta ja mikä ei. Eikä tällaiseen ihmiseen voi luottaa. Siksi en halua pitää yhteyttä.
[/quote]
No niin, siinähän sinulla on sitten vastaus. Ei tosiaan ole pakko pitää yhteyttä yhtään kehenkään, jos ei halua.
Missä vaiheessa ap sanoi että hän painostaa tai vaatii?[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 15:15"]
Itseäni rasittaisi tuollainen ystävä joka käänkuin olettaa, että olisin omasta elämästäni hänelle millään tavalla velkaa selitystä. Vaikka mokaisin. Puhun niille joille haluan, niille jotka hyväksyy mut vaikka mokaisin, eikä painosta eikä vaadi mitään.
[/quote]
Ja vastauksena: en pitäisi. Kuulostaa ikävältä tapaukselta. Ei vaikeuksia tarvitse koko ajan vatvoa mutta jatkuvasti epärehellinen ei ole hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri vastannut aina "eipä mitään ihmeempää", kun olet juorunnälissäsi udellut ja toivonut, että jospa tällä kertaa lipsauttaisi jotain? Sitten kerran olet jostain kuullut, että on jotain ihmeempää, mutta kaveri ei ole tätä kuitenkaan sinulle halunnut jakaa, niin on valehtelija?
Vaikeuksien ollessa todella pahoja niistä ei halua keskustella. Mikään ei velvoita kertomaan kaikista tai mistään ongelmistaan kenellekään jos ei halua. Toki kulissien ylläpito on tarpeetonta. Vaikeudet voi kuitata vain yhdellä lauseella: "en halua puhua näistä". Usein ystävät, hyvät sellaiset, aavistavat kuitenkin. Hienotunteisimmat ystävät auttavat viemällä ajatuksia muuanne, iloisempiin asioihin. Voiko olla Ap, että tämän kaiken keskellä olet vihainen itsellesi, ettet aavistanut aiemmin ja osannut ystävääsi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saatan ajatella ystävyyttä varmaan vähän eri tavalla, mutta minun mielestä jokaisella ystävällä on oikeus pitää sisällään se minkä haluaa pitää sisällään. Ei minulle todellakaan täydy kertoa kaikista asioista mitä elämässä tapahtuu, enkä siitä ikinä loukkaantuisi. Eri asia jos suoraan räikeästi valehdellaan, mutta kertomatta saa jättää mitä haluaa. Kaikki asiat ei kuulu mulle, vaikka kuinka hyviä ystäviä oltaisiin.
Et kertonut mitä asioita nämä ovat, mutta tässä muutamia esimerkkinä mitkä koen henkilökohtaisiksi asioiksi, joista minulle voi puhua jos haluaa, mutta ei ole pakko (ts näistä puhuminen ei ole ystävyyden ehto): Omat ja puolison sairaudet (niin fyysiset kuin psyykkiset), parisuhteen kriisit, lasten tai läheisten sairaudet (niin fyysiset kuin psyykkiset), rahaongelmat ja -asiat, työongelmat, raskaudet, rikkinäinen lapsuus, omat henkiset kriisit jne.
Totta kai haluan olla ystäville tukena, mutta jotkut asiat on ihan hyväkin pitää henkilökohtaisina. Itse en puhu kaikista asioistani kaikille ystäville, joistain en jopa kellekään. Kaikilla on oikeus asettaa henkilökohtaisen-ystävien kanssa jakamisen-julkisen rajat ihan itse. En todennäköisesti tuossa tilanteessa lopettaisi ystävyyttä siis.
Ystävä saa asettaa kertomisiensa rajat itse eikä siihen yhtään vaikuta vaikka itse avautuisit ihan kaikesta. Minkä ihmeen totuuden olet saanut selville ja onko sillä vaikutusta sinun elämääsi ap?
Minulla on menossa sisäinen kamppailu siitä, haluanko olla mieheni kanssa vai en. En ole puhunut siitä kenellekään ja kysyttäessä vastaan, että "Matille" kuuluu ihan hyvää ja kerron jotain positiivista (tyyliin, että käytiin viikonloppuna leffassa). Asian avaaminen tuntuu liian pahalta, enkä halua saada ystäviltäni vastauksia ("jätä miehesi" tai "aina kannattaa yrittää"), koska kukaan ei voi koskaan tietää mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu.
Jos me nyt sitten eroamme ja joku ystäväni vetää herneet nenään, etten ollut "rehellinen" vaikeuksistamme vaan "pidin yllä kulissia" ja minuun ei voi enää luottaa, se on voi voi. En kaipaa sellaisia "ystäviä", jotka kokevat oikeudekseen tietää täsmälleen kaiken elämästäni.
Muutama vuosi sitten minulla oli tosi pahoja rahavaikeuksia, en kertonut niistäkään kenellekään. Miksi olisi pitänyt?
Riippuu, mistä asioista ap:n ystävä on valehdellut. Jos on jättänyt kertomatta, että aviomies on väkivaltainen tai juoppo, niin minusta ystävältä pitää löytyä ymmärrystä sille, että tuollaiset asiat ovat todella vaikeita ja niihin liittyy todella paljon aiheetonta häpeää, joten kertomatta jättäminen on inhimillisesti ajateltuna erittäin ymmärrettävää eikä missään tapauksessa ystävyyden katkaisun peruste.
Itse en puhu ystävilleni/oikeastaan kenellekään liian negatiivisista asioista, vanhempien sairauksista, riidoista miehen kanssa, parisuhteen ongelmista tai mitä näitä nyt on. En vain pysty puhumaan tällaisista asioista, ja toki tiedostan tämän ongelmani, jonka koen juontuvan pitkältä lapsuudesta, alkoholistivanhempien asioiden peittelystä jne, ja yritän käsitellä sitä mutta asia ei ole niin yksinkertainen kuin että alkaisin vaan jakaa asioitani kaikille. Ikävää, että tämän takia minulla ei siis jonkun mielestä olisi ollenkaan ystäviä, tai että joku pitäisi minua valehtelijana. Kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä, että useimmiten ihmisillä on joku syy käytökselleen, eikä toisten tuomitseminen ole niin yksinkertaista kun ei ole heidän kengissään kävellyt.
Vastauksesi kertoo sinun tavastasi ajatella :)
Puhuin yli kymmenen vuotta kestäneestä syvästä ystävyydestä, en tuttavuudesta, jossa ei jaeta mitään asioita. Juoruilu minua ei kiinnosta.
Tilanne oli sellainen, että ystävä kertoi "avoimesti" elämästään: puolisostaan, matkoistaan, puolison saavutuksista, menestyksestä töissä, loistavasta rahatilanteesta, tilaisuuksista joissa olivat olleet ym. Kerran romahti, kertoi totuuden että kaikki oli valhetta. Matkoilla ei oltu käyty, tilaisuuksissa ei oltu tutustuttu kiinnostaviin ihmisiin vaan ne olivat päätyneet katastrofaalisesti (sairaalareissuja, poliisiasioita), perhe-elämä kaikkea muuta kuin ihanaa, perhehelvettiä suorastaan, niskassa velat vaikka aina oli kertonut, kuinka hyvin tulevat toimeen ym.
Tämän jälkeen välimme viilenivät ja lopulta katkesivat. Aluksi yritin pitää yhteyttä normaalisti, mutta varmaan häpeän takia ystävä vetääntyi. Sitten vetäännyin itsekin ja nyt mietin, että olenko itsekäs kun en halua pitää epäluotettavaan ihmiseen yhteyttä.
Mutta voitte toki tulkita niin, että olen piinaava tunkeilija ja juoruilunhaluinen jos haluatte. Totuutta se ei kuitenkaan muuta :)[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 16:04"]
Kaveri vastannut aina "eipä mitään ihmeempää", kun olet juorunnälissäsi udellut ja toivonut, että jospa tällä kertaa lipsauttaisi jotain? Sitten kerran olet jostain kuullut, että on jotain ihmeempää, mutta kaveri ei ole tätä kuitenkaan sinulle halunnut jakaa, niin on valehtelija?
[/quote]
En pitäisi yhteyttä.