Pitäisitkö yhteyttä "ystävään", joka olisi vuosien ajan

En pitäisi yhteyttä, jos valehtelee suut silmät täyteen. Eri asia jos jättää kertomatta kuin se että koko elämä on valhetta.

Minä en ole kertonut ystävälle äitini syövästä enkä mieheni mielenterveysongelmista, koska en halua, liian vaikeaa. Kysyttäessä vastaan kuuluvan hyvää, vaikka oikeasti olisin juuri itkenyt. Ja jos olisin juuri menossa miestäni katsomaan mielisairaalaan kun kaveri soittaisi ja pyytäisi toisaalle, niin valehtelisin. En siksi että häpeäisin miestäni, vaan siksi että hän ei halua että sairaudestaan puhutaan muille kuin perheelle. Harmi, jos tämä tekee minustakin huonon ystävän. Joskus on vain helpompaa kun kaikki ei tiedä kaikkea.

Kertomatta jättäminenkin on valehtelua. Vai mitäpä olette mieltä miehestä, joka "unohtaa" kertoa olevansa varattu.

Kertomatta jättämiselläkin on syynsä. Toisille voi kertoa myös huonoista asioista ja toisille vain hyvistä. Jotkut nimittäin käyttää heikkouksiasi aseena sinua vastaan ja kääntävät veistä haavassa. Osa kommentoi kertoessasi lapsen koulukiusaamisesta, että "lapsesi onkin yliherkkä  rassukka". Tai kertoessasi isäsi syövästä parantumiseen: "saattaa se syöpä kyllä vielä uusiutua".. Ei tee siis ihan kaikentyyppisille ystäville mieli  mitään huonoja asioita...

16 jatkaa: Kerroin ystävälle kyllä siskon huumeiden käytöstä, mutta ajattelin, että se on tarpeeksi. En halua näyttäytyä tämän ystävän silmissä onnettomana, sellaisena, jonka seurassa pitää varoa. Kun on muuten vaikeaa elämässä niin kavereiden kanssa haluaa unohtaa kurjuuden. Se ei minusta onnistu, jos kaikki elämän paskuus on tiedossa. Haluan, että minuun suhtaudutaan normaalisti, ei säälien. Se valitettavasti vaatii minulta vähän epärehellisyyttä, mutta auttaa minua jaksamaan.

Voit itsekin miettiä, oletko sellainen ystävä, jonka kanssa haluaa jakaa vaikeita asioita.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 15:07"]valehdellut elämänsä sisällöstä, sen jälkeen kun totuus on käynyt ilmi?

Minulla on yksi entinen ystävä, joka aina tavatessa kertoi miten hänellä on ihana elämä ja kaikki menee hienosti. Tämä paljastui valheeksi, pelkkää kulissia kaikki. En avaa tarkemmin, jotta emme paljastu, mutta sellainen asia mitä ei kerrota kun halutaan esittää parempaa. Vakava juttu kuitenkin. Ei kertonut näitä valheita vain yleisellä tasolla vaan myös mitä oli tehnyt matkoilla ym.

Paljastumisen jälkeen tämä ystävä ei ole mitenkään selittänyt asiaa tai pyytänyt anteeksi valehtelua. Toki ymmärrän että häpesi jne. Miten suhtaituisit? Pitäisitkö yhteyttä tai yrittäisitkö palauttaa välit? Kuulemma jatkaa kulissien pitoa muilta osin, olen kuullut yhteisiltä ystäviltä. Itse en ole jaksanut enää pitää yhteyttä, en halua kuunnella valheita ja esittämistä, mutta toiminko väärin? Pitäisikö jaksaa ymmärtää?

[/quote]

Antaisit sille horo persettä. Siitä sillä vaan on puute.

Ja sinä itsehän olet ollut tosi hyvä ystävä hänelle? Miksi sua kiinnostaa mitä kaverisi tekee matkoilla? Olethan itse siveyden sipuli?

No en todellakaan jättäisi ystävää tuolaisessa tilanteeessa. ilmiselvästi ystävä on kärsinyt kovasti, yrittänyt olla sosiaalisesti kelpaava. Ihminen tekee mitä vain, jotta hänen kokemansa höpeä ei paljastuisi. (esim. perhesurmat ovat osa tätä kuviota.)

Pyrkisin osoittamaan omalla käytökselläni, että ystäviä saa, vaikka elämä ei ole täydellistä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 18:04"]

Minä en ole kertonut ystävälle äitini syövästä enkä mieheni mielenterveysongelmista, koska en halua, liian vaikeaa. Kysyttäessä vastaan kuuluvan hyvää, vaikka oikeasti olisin juuri itkenyt. Ja jos olisin juuri menossa miestäni katsomaan mielisairaalaan kun kaveri soittaisi ja pyytäisi toisaalle, niin valehtelisin. En siksi että häpeäisin miestäni, vaan siksi että hän ei halua että sairaudestaan puhutaan muille kuin perheelle. Harmi, jos tämä tekee minustakin huonon ystävän. Joskus on vain helpompaa kun kaikki ei tiedä kaikkea.

[/quote]

Nyt taitaa aika moni missata ap:n pointin. Ymmärsin niin että tää ystävä olis esim tän kirjoittajan tapauksessa kertonut miten mies (joka oikeesti siis mielisairaalassa) on juuri saanut ylennyksen töissä ja messevän palkankorotuksen. Työmatkaa pukkaa tärkeiden asiakkaiden luo, siksi miestä  ei paljon näy. Mielestäni kyllä on eri asia jättää kertomatta ja puhumatta asiasta, ohittaa kysymys kertomatta mitään. Se ei olisi suoranaisesti valehtelua. Se taas on, että törkeästi väittää jotain ihan päinvastaista kuin totuus on. En luottais minäkään.

[/quote]

Ap:n olisi hyvä tarkentaa asiaa. Minusta taas ap vaikuttaa uteliaalta haahkalta, joka kyttäisi ja selän takana juoruilee toisten asioita. Selän takaa on kuullut myös juorut ettei menekään niin hyvin kuin on kuvitellut.

Minusta ystäville ei tarvitse kertoa esim parisuhdeongelmia. Moni haluaa pitää ne omana tietonaan. Jos joku ystävä siitä pahastuu ettei ollut tietoinen, niin saa mun puolesta kävellä ainakin mun elämästäni ulos. Ei ystäville olla tilivelvollisia omista perhe asioista. Kuulostaa vähän riipustavalta tai uteliaalta haahkalta...

Mielenkiintoista miten ihmiset määrittelevät ystävyyttä. Itse en kutsu ystäväksi sellaista jolle ei haluta henk.koht. asioista puhua vaan pidetään kulissia yllä.

Tällaiset ihmiset ovat mielestäni kavereita tai tuttavia.

Minusta taas ystävä ei ole sellainen, joka haluaa rypeä negatiivisissa asioissa, ja vaatii, että juuri ne on hänelle kerrottava. Kukaan kun ei oikeasti tietenkään kerro kaikkea elämästään kenellekään. Ystävyys ei ole sitä, että asetetaan vaatimuksia, vaan hyväksytään toinen sellaisena kuin tämä on. Esimerkiksi sellaisena, joka haluaa kunnioittaa puolisoaan, eikä kerro tähän liittyvistä asioista muille.

En tarkoita että pitäisi kertoa kaikki tai rypeä negatiivisissa asioissa. Itse en kuitenkaan sano sellaisia ihmisiä ystävikseni joiden kanssa keskustelu liikkuu yleisellä tasolla eikä uskalleta avautua mistään. Smalltalkia voi harrastaa missä ja kenen kanssa tahansa, ystävien kanssa suhde on syvempi.

Mulla on samanlainen käly. Ei sitä oikein karkuunkaan pääse, mä olen ratkaissut ongelman niin, että en enää kuuntele sen juttuja edes puolella korvalla.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 08:21"]

Mielenkiintoista miten ihmiset määrittelevät ystävyyttä. Itse en kutsu ystäväksi sellaista jolle ei haluta henk.koht. asioista puhua vaan pidetään kulissia yllä.

Tällaiset ihmiset ovat mielestäni kavereita tai tuttavia.

[/quote]

Vaikka joku olisi kuinka mun hyvä ystävä, ja omista jutuista puhuisin hänelle, niin tiedostan kyllä että mun vanhemmilla, sisaruksilla, lapsilla, miehelläni yms on oikeus omaan yksityisyydensuojaan. Eli jos joku näistä sairastuisi vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti, niin mietin kyllä muutamaan otteeseen kenelle siitä puhun -vai puhunko kenellekkään, vaikka asia minuun vaikuttaisikin. Ei ystävyyden ehto voi olla - ja pidä olla - omien tai toisten intiimien asioiden jako. Kaikkiin ei voi luottaa, itseasiassa suurimpaan osaan ihmistä ei voi. Kerroin itse nuorempana käyväni terapiassa hyvin läheiselle ystävälle (minulla ei edes ollut varsinaista ongelmaa, esim masennusta, vaan kävin läpi traumaani siellä), niin ei millään voinut pitää itsellään. Huolensa varjolla oli puhunut parille muulle "luotettavalle", mm poikaystävälleen jonka kanssa myöhemmin tietysti erosivat. Onneksi ei oltu vielä työelämässä, sillä tuollaiset asiat kun tarpeeksi leviävät, niin ne voivat estää esimerkiksi työpaikan saannin. En ole sen jälkeen puhunut edes parhaimmille ystäville omista tai muiden sellaisista asioista, joiden voin tietää aiheuttavan hankaluuksia esim työelämässä. Ihmiset on loppujen lopuksi aika höveleitä, ja kuvittelee ettei se oma puoliso tai toinen paras kaveri ikinä kellekään sanoisi jotain ja niin edelleen. Luotan siis siihen, että ystävien tarkoitusperät on hyviä, mutta en siihen että he aina ymmärtävät tekojensa vakavuudet ja seuraukset.