mitä kerron 3-vuotiaalle hautajaisista?

No ainakin se miten siellä tulee käyttäytyä. Se on semmoinen tilaisuus, että jopa lapsen on osattava olla hiljaa tai jos se ei onnistu on parempi jättää se lapsi kotiin. Olin juuri hautajaisissa jossa näin ei ollut ja hävetti niiden vanhempien puolesta.

No tuo nyt on itsestäänselvää. Tarkoitin, että "miksi tuossa on arkku?, kuka siellä arkussa on? Miksi kaikki on surullisia?" Miten paljon tuo pystyy käsittelemään tämän tyyppistä asiaa? Kyseessä on pohtiva 3-vuotias.

Vastaa kysymyksiin. Yksinkertaisesti, mutta vastaa silti. Näin meillä on toimittu ja lapset suhtautuvat kuolemaan hyvin luonnollisesti. Hautaan on saateltu viime vuosina mun vaarini, mun isäni ja koira. 

Mun mielestäni semmoinen ympäripyöreä kiertely ja kaartelu aiheuttaa vaan pelkoa. 3v yleensä kysyy lisää, jos ei ymmärrä.  

Kävystä saat vinkkejä miten lapselle voi kertoa kuolemasta.

Meillä kuoli oma lapsi ja sisaruksille kerrottiin mitä hautajaiset on, ei käyttäytyminen ole se oleellinen asia, saisi aikuinen ihminen mennä itseensä jos lapsen käytös häiritsee.

Kannattaa hakea kirjastosta kirjoja joissa kerrotaan menetyksestä ja surusta.

Ihan konkreettista hautajaisista kertoo kirja Kerro minulle taivaasta.

http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/1234-kerro-minulle-taivaasta

Hautajaiset on ihmisen viimeinen matka, jota läheiset saattelee. Ei siellä käytöstä katsella mutta on tärkeää että lapsi tietää että siellä on ihmisillä suuri suru ja jos lapselle ei kerrota että miehensä menettänyt äitisi luultavasti ei ole oma iloinen itsensä vaan mustiin pukeutunut, itkevä ja lääkkeiden vaikutuksen alla oleva kummajainen niin lapsi voi tilannetta pelästyä.

Hautajaiset kuitenkin on osa elämää ja on väärin jos lapsen elämästä vaan tipahtelee läheisiä pois eikä kuolemaa käsitellä.

Tässä vielä linkki Kävyn listaan kirjallisuudesta lapsille ja nuorille, joka käsittelee kuolemaa:

http://www.kapy.fi/index.php?page=lastenkirjoja-tunteista

5

oletko itse kuinka herkkä? Minä olen herkkä + hysteerinen. En vaan pysty hillitsemään itkuvirtaa. Meillä kun itkeä vollotin 3 vuotiaan aikana niin hän ihmetteli miksi kiukuttelin... no, sen jälkeen käyty aika paljon keskustelua erilaisista itkuista ja surusta. Kuolemastakin ollaan aloitettu keskustelemaan ja olen sanonut että sitten sitä ihmistä ei enää pääse tapamaan ja näkemään.

Mutta minulle todella vaikeaa kun en tosiaan pysty itseäni hillitsemään. Meillä hautajaisista varmaan tulee ihan kamalat, ja luulenkin että pyydän miestäni lähtemään pois lapsen kanssa välillä.

Kiitos vastauksista. Juttelen tänään lapsen kanssa.

Ap