Opetin miehen lapsen lukemaan
Lapsi nyt 5v. Ollaan harjoiteltu viimeinen vuosi ahkerasti lapsen omasta pyynnöstä. Aluksi opeteltiin kirjaimia, lukettiin yhdessä yksinkertaisia kirjoja. Kotonansa ei oikein ole päässyt harjoittelemaan kun lapsia on siellä niin paljon. No, toissaviikolla lukeminen alkoi sujua ja lapsella on jatkuvasti kirja kädessä.
Lapsen isä ohjeisti lasta että ei saa sanoa äitille että minä opetin, pitää sanoa että isi opetti.
Ei hän ole mitenkään tähän osallistunut, ei ole kiinnostanut ja "koulussahan oppii".
Jostain syystä ärsyttää tuo mies kun piti mennä noin ohjeistamaan. Tuskin sitä lapsen äitiä kiinnostaa kuka on opettanut, pääasia kai on se että lapsi osaa..?
Kommentit (22)
Opetitko tavuttamalla? Mun lapsi eoi osannut lukea 5 v ja en edes opettanut eikä oppinut eskarissakaan sujuvasti lukemaan. Tosin eskari aloitettiin sattuneista syistä marraskuun puolessa välin ja mentiin lomille jouluk 15 pvä ja lapsi meni eskariin tammikuun puolessa välissä. Koulussa oltuaan n 10 pvää niin luki sujuvasti pienellä tekstillä olevaa vitsikirjaa. Kolmannelta alkaen ka aina reippaasti yli 9. Että ei se hoppu lukemaan takaa......
Miehesi saattoi kieltää sanomasta että sinä opetit koska lapsen äiti kokee sinut uhaksi/kilpailijaksi ja on saattanut jopa vaatia että et osallistu lapsen kasvatukseen...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:21"]
Opetitko tavuttamalla? Mun lapsi eoi osannut lukea 5 v ja en edes opettanut eikä oppinut eskarissakaan sujuvasti lukemaan. Tosin eskari aloitettiin sattuneista syistä marraskuun puolessa välin ja mentiin lomille jouluk 15 pvä ja lapsi meni eskariin tammikuun puolessa välissä. Koulussa oltuaan n 10 pvää niin luki sujuvasti pienellä tekstillä olevaa vitsikirjaa. Kolmannelta alkaen ka aina reippaasti yli 9. Että ei se hoppu lukemaan takaa......
[/quote]
mikä on pointtisi ja miten se liittyy alkuperäiseen asiaan?
Tapasitko siis lasta omassa kodissasi? Kun kerran kotona (eli isänkin luona) on niin paljon lapsia, ettei kukaan ehdi.
Vähän tavuteltiin, mutta lähinnä luettiin vain yhdessä yksinkertaisia vauvojen kirjoja, jossa tunnisteltiin kirjaimia ja mietittiin mitä sanoja
Niistä muodostuu, miten äännetään jne. Apuna oli äitini käyttämä aapinen 60-luvulta joka löytyi kirjahyllystä :D
Ja ei pidetty mitään kiirettä, lasta kiinnosti ja kannattaahan se kiinnostus käyttää hyväksi! Käytiin ostamassa lapselle myös hänen ensimmäinen oma kirjansa.
En mitenkään usko etyä sillä on lapsen äitille mitään väliä kuka on opettanut. Hänellä on itselläänkin uusperhe, ja uskoisin hänen olevan vain lapsensa puolesta iloinen että hänellä on kivaa myös meillä.
Tuolle miehelle tällä tuntuu olevan väliä, tyyliin "katsokaa kaikki, minäkin osallistun!"
Totuus on se että valitettavasti meillä mies on se joka laskee aikaa lapsen lähtöön.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:36"]Tapasitko siis lasta omassa kodissasi? Kun kerran kotona (eli isänkin luona) on niin paljon lapsia, ettei kukaan ehdi.
[/quote]
En ymmärrä miksi pitää saivarrella. Etköhän ymmärtänyt mitä tarkoitan, enkä ala tästä vääntämään.
Ap
Lapsi oppi lukemaan, hienoa! Nyt äitipuoli känkkää, jos ei saa koko kunniaa, huoh! Ja kenelle viisivuotiaalle voi sanoa, mitä sen pitää sanoa ja puhua. Näkisin kehityksen kannalta ongelmallisempana sen, että lasta pyydetään valehtelemaan.
Ehkä aiheesta ei olisi pitänyt lapsen kanssa jutella ollenkaan, kyllä meillä 5-vuotias osaa valita omat sanansa, vaikkei lukea osaakaan.
Mä olisin ihan saatanan vihainen. Lööpit sai mun lapsen olemaan suunniltaan vuoden, kun oppi lukemaan kuusivuotiaana. En olisi halunnut, että oppii lukemaan ennen koulua. Opettamisesta olisin erityisen vihainen!
Oli ne syyt mitkä tahansa siihen, että isä haluaa että äidille valehdellaan, niin asettaa tuo 5-vuotiaan inhottavaan tilanteeseen. Muistan kun itse jouduin valehtelemaan äidille isän puolesta, niin olihan se ikävää. Ei lapsi osaa vielä järkeistää sitä niin kuin me aikuiset. Vaarana on myös se, että lapsi jollain tapaa kokee että hänen vastuulla on muiden tunteet. Äidille ei voi sanoa tiettyjä asioita, ettei se pahoita mieltä. Ei sellainen taakka vain kuulu lapsen kannettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:41"]
Lapsi oppi lukemaan, hienoa! Nyt äitipuoli känkkää, jos ei saa koko kunniaa, huoh! Ja kenelle viisivuotiaalle voi sanoa, mitä sen pitää sanoa ja puhua. Näkisin kehityksen kannalta ongelmallisempana sen, että lasta pyydetään valehtelemaan.
Ehkä aiheesta ei olisi pitänyt lapsen kanssa jutella ollenkaan, kyllä meillä 5-vuotias osaa valita omat sanansa, vaikkei lukea osaakaan.
[/quote]
No varmaan se oli ekana ap:n mielessä, että hän ei saa kunniaa. Tai no mistäpä sitä tietää. Mutta eiköhän tässä ole isompi ongelma se, että lapsi pyydetään valehtelemaan aivan naurettavasta asiasta, jotta äiti ei mukamas pahoittaisi mieltä. Kun se oikea äiti ei tuskin edes pahoittaisi. Ap:n ukolla se ongelma on päässään.
Ymmärrän harmistuksesi ap. Lapsi saa ilon oppimisesta, mutta toki sama ilo ja ylpeys oppimisesta tulee myös opettajalle. Lapsi myös sopeutuu uusperhekuvioihin paremmin kun saa kivoja yhteisiä kokemuksia kaikkien perheenjäsenten kanssa. Varsinkin yhteiset haasteet luo kokemusta siitä, että olette samalla puolella. Se, että mies vaatii lasta valehtelemaan, vie lapsen iloa kivasta kokemuksesta.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:45"]Mä olisin ihan saatanan vihainen. Lööpit sai mun lapsen olemaan suunniltaan vuoden, kun oppi lukemaan kuusivuotiaana. En olisi halunnut, että oppii lukemaan ennen koulua. Opettamisesta olisin erityisen vihainen!
[/quote]
En voi ymmärtää tätä. Eli vaikka lasta kiinnostaa, voisi mahdollisesti skipata ekaluokan kokonaan ja silti ollaan ihan "saatanan vihaisia" ihmiselle joka tukee lapsen mielenkiintoa?
Olet hirviöäiti?
Tottakai olisi kiva saada tunnustusta kun olen kuitenkin pistänyt tähän paljon aikaa. Mutta miehenihän opettaa lastaan valehtelemaan! Haitallisempaa se on pitkässä juoksussa. Lapsihan oppii että minä olen paha ja minua pitää salailla. Onko tämä teistä tervettä? Hohhoijjaa.
Ap
miettikääs nyt mitä lehtiä on kassojen lähellä! Seiskaa, iltiksiä, hymyjä jne. Onko ne nyt oikeasti hyviä asioita 5-vuotiaan lukea? Mun lapsi näki mielettömiä painajaisia perhesurmista ja valelääkäreistä. Pahin oli kun isä oli tappanut muun perheensä.
ei ollut kovin järkevää. Ei noin pienen tarvitse vielä osata...
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 15:30"]
ei ollut kovin järkevää. Ei noin pienen tarvitse vielä osata...
[/quote]
Kirjaimista kiinnostunut lapsi saattaa oppia lukemaan ihan ilman opettamistakin.
Itse olen tästä esimerkki, samoin molemmat lapseni.
Hienoa, Ap! Oma tyttäreni oppi lukemaan 5-vuotiaana, eikä siitä ole todellaakaan ollut mitään huonoa seurausta. :) Miehesi on aika tavallinen mies siinä mielessä, ettei osaa ajatella lapsen etua. Eivät toki kaikki naisetkaan osaa. Sano suoraan miehellesi, miten asia on, mutta nolaamatta ja sen kummemmin ärsyttämättä. Aina voi jotakin oppia. Lapsen käskeminen valehtelemaan ei ole hyvä asia tietenkään.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 10:21"]
Opetitko tavuttamalla? Mun lapsi eoi osannut lukea 5 v ja en edes opettanut eikä oppinut eskarissakaan sujuvasti lukemaan. Tosin eskari aloitettiin sattuneista syistä marraskuun puolessa välin ja mentiin lomille jouluk 15 pvä ja lapsi meni eskariin tammikuun puolessa välissä. Koulussa oltuaan n 10 pvää niin luki sujuvasti pienellä tekstillä olevaa vitsikirjaa. Kolmannelta alkaen ka aina reippaasti yli 9. Että ei se hoppu lukemaan takaa......
[/quote]
mikä on pointtisi ja miten se liittyy alkuperäiseen asiaan?
[/quote]pointti on se että ei tarvitse opettaa vielä 5 v lukemaan. Ehtii.
Ja lapselle sitten sanotte, että ei tietenkään pidä asiasta valehdella.
Ehkä sillä onkin väliä lapsen äidille, ja toisaalta, sama kai se tosiaan on että kuka opetti, kunhan osaa ja on iloinen siitä :)