Lue keskustelun säännöt.
Lasten jalkeen lapsettomien kavereiden kanssa yhteydenpito on vaikeutunut. Huomaan, etta mnet eivat osaa olla enaa mun kanssa
03.09.2006 |
tai sitten eivät pidä lapsista. Jotkut ovat selkeästi kateellisia siitä, että olen uskaltanut heittäytyä tähän kotiäitiputkeen. Vaikea tietää kenenkäkin motiiveja, kun yhteydenpito vaikeutunut.
Kommentit (8)
tosi ikävää, jos tapaamisaikaa/päivää aletaan muuttelemaan, kun itse on juuri saanut järkättyä lapsenhoidon jne. Näitä pieniä käytännön juttuja, mitä ei kai tajua ennen kuin on itse äiti. Omassa kaveripiirissäni on aivan varmasti kateutta lapsen saaneiden ja lapsettomien (enkä tarkoita nyt lapsettomuudesta kärsiviä, vaan niitä, joilla ei vielä? lapsia) kesken... Tai siis tiedän, että kun ollaan jo kolmekymppisiä, niin ei ole helppoa niillä sinkkunaisilla, jotka myös haluaisivat lapsen, mutta miestä ei ole vielä löytynyt :( Oma lukunsa on tietysti ne, jotka eivät ihan hulluna tykkää lapsista. Mutta heidän kanssaan on sikäli taas helpompi olla tekemisissä, koska pystyn aivan hyvin olemaan puhumatta lapsista. Se on mukavaa vaihtelua itsellekin.
Ilmeisesti se on aina vähän hankalaa, kun kaveripiirissä ihmiset on kovian erilaisissa elämänvaiheissa. Olisi kyllä kiva, kun olisi aina muutama kaveri, jotka ovat samassa vaiheessa kun itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sulla ole käynyt mielessä ettei kaikki jaksa kuunnella tylsistyneiden kotiäitien juttuja jotka pyörivät aina vaan lasten ympärillä, koska kotiäideillähän ei muuta elämää tunnu olevan..
Ja itse olen kokenut, että minun ja mieheni elämä ei kiinnosta enää pätkääkään eli lapsen saaneet kaverit jauhavat vain lapsestaan. Varmasti heistä itsestään ihan mielenkiintoinen aihe, mutta itse ei vain jaksaisi koko ajan kuunnella. Hyvänä esimerkkinä, kun oltiin kahvilla yhden tuttavaperheen luona. Pari tuntia oltiin siellä ja sekä isä että äiti puhuivat sen koko kaksi tuntia vain lapsestaan. Ei edes kysytty, mitä meille kuuluu. Enkä nyt tarkoita sitä, ettei ollenkaan saisi puhua lapsesta. Tietysti kysytään, että mitä lapselle kuuluu, jne, mutta joku tolkku pitäisi olla... Antaa hieman suppean kuvan ihmisestä, jos keskustelunaiheet ihan oikeasti sivuavat vain omaa jälkikasvuaan...
yrittää höpötellä jotain kevyttä, esim. lapsen hassuista tekemisistä. Ja taas tulee hiljaista, lapseton vieras ei esim. vahingossakaan kysy äidiltä, että mitä sinulle kuuluu. Ja taas äiti yrittää jutella mitä keksii, ja miettii, että miksi toi kaveri on niin vaivautunut, miksei se ole luonteva vaan jopa heittää jotain ihme ylimielistä kommenttia johonkin väliin. Mutta edelleenkään se lapseton ei itse tee mitään keskustelun edistämiseksi tai esim. aiheiden vaihtamiseksi.
Tällainen kokemus mulla...
Vierailija:
Ja itse olen kokenut, että minun ja mieheni elämä ei kiinnosta enää pätkääkään eli lapsen saaneet kaverit jauhavat vain lapsestaan. Varmasti heistä itsestään ihan mielenkiintoinen aihe, mutta itse ei vain jaksaisi koko ajan kuunnella. Hyvänä esimerkkinä, kun oltiin kahvilla yhden tuttavaperheen luona. Pari tuntia oltiin siellä ja sekä isä että äiti puhuivat sen koko kaksi tuntia vain lapsestaan. Ei edes kysytty, mitä meille kuuluu. Enkä nyt tarkoita sitä, ettei ollenkaan saisi puhua lapsesta. Tietysti kysytään, että mitä lapselle kuuluu, jne, mutta joku tolkku pitäisi olla... Antaa hieman suppean kuvan ihmisestä, jos keskustelunaiheet ihan oikeasti sivuavat vain omaa jälkikasvuaan...
Itse tunnen monta äitiä, jotka mielellään vapaa-ajallaan puhuvat ihan muusta kuin lapsista -ja itse lukeudun heihin myös. Yksi äiti-tuttuni saattaa sanoa heti tapaamisen alkuun, että puhutaan sitten ihan mistä tahansa muusta kuin lapsista ;) Eli kyllä useimmat kotona olevat äidit saavat päivän aikana jutella ihan tarpeeksi lapsista toisten äitien kanssa jne. Useimmat äiti-ihmiset ovat myös sillä lailla huomaavaisia, että eivät ala joka seurassa kailottaa juttuja vain omista lapsistaan! Totta kai pitää keskustelunaiheissa ottaa seura huomioon. Ehkä ne, jotka puhuvat vain omista lapsistaan, ovat niitä ihmisiä, joilla on muutenkin tapana puhua vain omista asioistaan ja olla kiinnostumatta muiden asioista?!?
Itseäni ärsyttää suuresti, jos joku alkaa pitää minua tylsempänä seurana vain siksi, koska olen äiti. Olen nimittäin ihan se sama ihminen ystävilleni, kuin olin ennen äitiyttä!!! Fiksut kaverit kyllä tajuaa tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, varmasti tuollaisiakin on. Tuossa meidän tapauksessa yritimme välillä vaihtaa keskustelun aihetta ja jutella niitä näitä, mutta aina vain jonkin ihmeellisen aasinsillan kautta se juttu kääntyi taas siihen lapseen. Esim. mieheni kertoi vaihtaneensa työpaikkaa rautatieliikenteen it-puolelle ja tuttavaperhe jatkoi juttua siitä, miten heidän poika niin tykkää junista ja sitä rataa. Ei siis esim. kysytty miten viihtyy uudessa työpaikassa, mikä minusta on kyllä aika korrektia kysyä työpaikkaa vaihtaneelta... No, ei liene yllätys, ettei hirveästi olla enää yhteyksissä.
Kyllä mä puhun muustakin, mutta ne lapset nyt näkyy ja kuuluu. Lapsettomia tuntuu häiritsevän se, että keskustelu keskeytyy koko ajan. vauvalla on tarpeensa, isommalta täytyy pyyhkiä pylly, antaa vettä, lohduttaa kun pää kopsahtaa... Lapsettomat myös saattavat pitää tolkuttoman pitkiä monologeja, eikä monen pikku lapsen kanssa ehdi niitä monologeja kuunnella, vaikka haluaisikin.
Ja lapsettomat saattavat kommentoida lastenkasvatusta hassulla tavalla.
tai ainakin vähemmän kuin ennen. toiset varmaan kokevat lapset häiriönä, kun he haluaisivat olla juuri sinun kanssasi; he joutuvat jakamaan sinut. Ja toiset eivät vaan pidä lapsista. Kyllä sitten taas olet kiinnostava, kun heillä on omia lapsia!