Mua vaan ahdistaa tää kaikki p*ska.

Mä tunnen ihan samalla tavalla... :/ (paitsi en ole raskaana)

Voi ei! Koita nyt jaksaa lapsesi takia, hän tulee varmasti antamaan paljon iloa elämääsi. 

Jaksamisia!

Mieti asioita, joista voit olla kiitollinen; sinulle on lapsikin tulossa. Eikä ihmiset ole pelkästään paskamaisia. Täällä vain korostuu kaikki sekopäiset tapaukset. Puhu ajatuksistasi vaikka neuvolassa ja läheisille, niin voit saada apua.

onneks aina on toivoa. ja onneks on hyvä Jumala olemassa. eihän me muuten täällä oltais. on valoa nurkan takana, kunhan jaksaa kävellä nurkalle asti.. :) tsemppiä. tiedän noi fiilikset, paitsi en raskaanaoloa. mutta toivottavasti senkin saan vielä kokea

Kyynelille ei tuu loppua...tuntuu että oon ihan vääränlainen ihminen tähän maailmaan. Osaisipa olla vahvempi ja huolettomampi.

Niin muakin. Ihmiset on ihan perseestä ja mulle on iskenyt kamala morkkis, että olen tuomassa yhden sellaisen tälle pallolle lisää.

Oon asiakaspalvelutyössä ja jotenkin jo pelkästään ihmisten perustöykeys syö mua tosi paljon tällä hetkellä. Suoranaista vittumaisuutta en jaksaisi yhtään, mut eipä auta muu kuin hymyillä nätisti ja niellä kiukkunsa ja ällötyksensä.

Voi ei. No täällä kannattaa ottaa jutut huumorilla :)

välillä voi tuntua että elämä on aivan toivotonta mutta kyllä asiat muuttuu ja tulee oikeasti hyviä päiviä. Usko siihen.

kuuntele itseäsi. Mitä tarvitset? Ja mieti sitten että mitä voit tehdä.

joskus pelkkä kunnon lepo auttaa. Pää tyhjäksi ja nukkumaan. 

Meiltä löytyy ennestään jo mitä ihastuttavin, hyväsydäminen ja -käytöksinen pieni tyttö, jonka vuoksi pakko jaksaa. Sekä hyvä ja vakaa parisuhde, nyt toinen lapsi tulossa. En vaan jaksa tätä jatkuvaa huolta ja menettämisen pelkoa. Pelkään jatkuvasti ihan arkisiakin asioita. Olen ylihysteerinen ja -huolehtivainen, suorastaan neuroottinen.

Edelleen omat lapsuus- ja teiniaikaiset asiat kummittelee päässä, enkä osaa rentoutua ja olla huoleton. Asiaa ei auta, että mulle muiden ihmisten mielipiteet merkkaa liikaakin ja oon helposti manipuloitavissa. Mukavaa lukea täältä kuinka on tyyliin wt-pohjasakkaa, elänyt elämänsä täysin väärin, mun etunimi (josta aiemmin olen pitänyt) on suorastaan karmea, sekä lapsellekin onnistuttu antamaan lähiönimi. Ehkä väsymys ja raskaushormonit voimistavat entisestään tunteita ja ylireagoin. Nyt vaan tuntuu ettei millään jaksaisi. :( Kivahan se on että toiset voivat tuntea itsensä paremmaksi.

Hei. Puhun vaietuista asioista.

Onko ketään jolla elämä olisi hankalaa. Maailma potkisi niskaan?

Haluaisin edes hetkeksi tuntea itseni tärkeäksi yksinäisyydessäni.


http://tyttosirpaleina.blogspot.com/

Jos tunsit jotakin... jätäthän merkin?

Linkitin blogini vertaistueksi. Ehkä? Jos mtn apua?

Kannattaa todellakin sulkea tietokone ja tehdä välillä jotain muuta. Jotain, mistä saa mielihyvää ja mielenrauhaa. Sopivassa määrin lepoa ja rasitusta. Tarpeeksi unta.

Eksyin pari päivää sitten näille palstoille googlatessani jotain asiaa, jonka olen jo unohtanut, ja olen epäuskoisena, silmät pyöreinä lukenut näitä vuodatuksia. Luulin, että täällä puhuttaisiin vauva-asioista, mutta... Pari keskustelua on jo tänä aikana poistettukin, ilmeisesti epäasiallisuuden ja suoranaisen vihapuheen vuoksi. 

Päättelin, että - sen lisäksi, että netissä muutenkin helposti rehottaa kaikenlainen epäasiallisuus - niin suurella osalla tänne kirjoittavista on todella sellaiset hormonimyrskyt päällä, että se sumentaa järjen. Toisaalta, tolkuttoman hauskojakin juttuja täällä pyörii, kuten tuo tamponikoru-ketju. Minusta tuntuu nyt kuitenkin, että olen jo saanut yliannostuksen tätä nettiskeidaa, ja lopetan täällä käymisen tai ainakin pidän todella pitkän (vähintään kuukausia) tauon. Samaa voin suositella sinulle, tai sitten voisit lukea vain ne hauskat ja/tai asialliset ketjut (kyllähän täällä niitäkin on, ja ystävällisyyttä ja empatiaa!). 

Ja lopuksi: tiedäthän, että raskaus- ja imetysaikana voimakkaat hormonit vaikuttavat sinuun, eikä mitään oikeaa syytä ahdistukseen luultavasti edes ole, mutta ne hormonit vain ikävä kyllä vaikuttavat tuolla tavoin. Koeta ajatella, että se on ohimenevä vaihe, eräänlainen "hormonihämäys", jonka läpi sinun vain pitää taistella ja uskoa, että elämä jälleen kirkastuu. Kyllä se kirkastuu, varmasti. Jaksamista!

Suomen historian suurin vauvabuumi oli ns. vaaran vuosina. Sitä taustaa vasten tuntuu oudolta lukea av:lta aloituksia siitä kuinka maailma on nykyään niin paha, ettei kannata tehdä tänne lapsia. Ilmeisesti elämä on päinvastoin niin helppoa nykyään, että jaksetaan angstata jonkun nettipalstan typeristä jutuista.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 01:58"]Otan elämän ehkä turhan vakavasti ja varsinkin tämä av-palsta on mulle täysin väärä paikka. Täällä huomaa selkeästi maailman ja ihmisten paskamaisuuden. Toinen toistaan kamalampia aloituksia. Syy ei ole täysin tämän palstan, mutta se onnistui laukaisemaan mielettömän ahdistuksen tunteen päälle. Ahdistaa niin että tekisi mieli vetää kunnon kaatokännit, mutta en voi...olen viimemetreillä raskaana.

Nyt ajateltuna sääliksi käy vielä synnyttää lapsi(a) tällaiseen maailmaan, mihin en itsekään olisi vapaaehtoisesti ikinä halunnut. Kaduttaa. Haluaisin tällä hetkellä vain kuolla pois... :'(

[/quote]

Voivoi!

Kiitos nro 14. Huh mitä juttua...

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 01:58"]Otan elämän ehkä turhan vakavasti ja varsinkin tämä av-palsta on mulle täysin väärä paikka. Täällä huomaa selkeästi maailman ja ihmisten paskamaisuuden. Toinen toistaan kamalampia aloituksia. Syy ei ole täysin tämän palstan, mutta se onnistui laukaisemaan mielettömän ahdistuksen tunteen päälle. Ahdistaa niin että tekisi mieli vetää kunnon kaatokännit, mutta en voi...olen viimemetreillä raskaana.

Nyt ajateltuna sääliksi käy vielä synnyttää lapsi(a) tällaiseen maailmaan, mihin en itsekään olisi vapaaehtoisesti ikinä halunnut. Kaduttaa. Haluaisin tällä hetkellä vain kuolla pois... :'(

[/quote]

Huh, no onpa sulla taas ongelmat! Vedä vaan ne kännit huora, vedä vaikka vittu päähäsi tai hirttosilmukka kaulallesi jos ei voi muuten olla. Ei helvetti kun minä vihaan kaltaisesiasi ihmisiä, kotka aina purnaa ja itkee typeriä.

[/quote]

Mitä SÄ teet just,

PURNAAT.

Ps. Suksi vittuun

Sama täällä ap. Munki pitää täällä roikkua,vaikka ahdistaa nähdä ihmisten paskamaisia piirteitä. Oi niitä netittömiä aikoja. Mä en enään edes muista mitä tein ennen kun jäin koukkuun nettiin. Olin kuiten ihan tyytyväinen ilman älypuhelinta ja tietokonetta. Miehenkin piti hommata mulle netillinen puhelin,pärjäsin aivan mainiosti ilman tätä. Nyt pitää nakutella joka helvatun sekuntti. Nykyään kaikki roikkuu netissä,valittaa jne..ennen oli parempi,kun tuli nähtyä ihmisiä kasvotusten ja lähetettiin perinteisiä kortteja ja kutsuja. Ärsyttää vallan suunnattomasti myös fb:n kautta nakutetut onnen toivotukset. Itse en sielläkään mainosta syntymäpäivääni,koska en halua virtuaali toivotuksia.