Lue keskustelun säännöt.
Miten yli keskenmenosta?
28.08.2006 |
Hei!
Miten te olette päässeet yli keskenmenosta?
Itse olen vieläkin masentunut kesäkuun alkupuolella tapahtuneesta keskenmenosta rv 12. Mies ei enää ymmärrä tätä itkun tuhraamista iltaisin, hänen mielestään minun pitäisi menneet jättää ja katsoa jo eteenpäin.
Tottahan se onkin, mutta ei niin helppoa.
Kommentit (4)
että olen itkenyt alkuraskauden keskenmenoa... Nyt takana kolme keskenmenoa, kuulostaa varmaan tunteettomalta, mutta niihin tottuu. Jokainen niistä on kyllä satuttanut, mutta en ole jäänyt niitä sen enempää murehtimaan. Uskon että vielä saan vauvan jos niin on tarkoitettu =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain keskenmenon siinä vaiheessa, kun viimein odotimme toista lastamme yli vuoden yrityksen jälkeen. Viikkoja oli juuri tuo 12. Kyllä se oli paha paikka...
Henkistä toipumista ei yhtään helpottanut se, että sain ala-arvoista kohtelua lääkärin taholta keskenmenon aikaan.
Ei tuohon mikään muu auta kuin aika. Sinun pitää vain tietoisesti yrittää ajatella tulevaisuutta positiivisesti, lähteä ihmisten ilmoille ja liikkumaan. Pikkuhiljaa se helpottaa useiden takapakkien jälkeen. Puhu jos puhututtaa, itke jos itkettää. Mutta älä silti takerru suruun, vaan anna sen mennä jonkin ajan kuluttua. Sinun ei tarvitse surra ikuisesti menetetyn vauvan puolesta, hän ei siitä loukkaannu, vaikka jatkat elämääsi, ja otat vastaan rakkaudella uuden tulokkaan sitten kun sen aika on. Niin, älä tosiaan pelkää valmiiksi uutta raskautta, sillä yksi keskenmeno ei tarkoita sitä, että seuraavassakin raskaudessa kävisi huonosti.
Voimia ja rohkeutta katsoa huomiseen!
Minulle työtoveri sanoi kultaisen ja lohdullisen ohjeen: Yritä elää arkea niin hyvin kuin jaksat ja puhu jollekin surustasi ( minä puhuin tuolle työtoverilleni, kun minunkaan mieheni ei ymmärtänyt jatkuvaa puhumisen tarvettani ). Jossain vaiheessa ihan kuin varkain huomaat, että suru lientyy ja ehkä aikanaan voit jo puhua ja ajatella pikkuista pieni surumielinen hymy kasvoillasi. Ikävä ei kyllä haihdu koskaan, mutta helpottaa ajan myötä.
Voimia ap:lle!
Ensimmäinen rv. 12 ja toinen rv. 7. Niiden välissä oli aikaa n. 4kk. Ja seuraava raskaus sai alkunsa tuosta 3kk päästä. Eli sanoisin, että jos pää kestää yhtään niin uusi raskaus on paras lääke... Mulla siis kolmas kerta onnistui ja siitä on nyt " todisteena" 3-vuotias poika. Joskus ne kaksi " ensimmäistä lasta" käy mielessä, mutta enää hyvin harvoin.