Keneltä sinä oikeasti sait ohjausta graduusi tai väitöskirjaasi?

av-palstalta

Graduun ohjausta ohjaajalta eli proffalta. Kävin ohjauksessa ehkä neljä kertaa, joista kaksi oli proffan kotona :p Meillä oli tosi pieni oppiaine ja vuosikurssilla vain 10 opiskelijaa, joten aika tiiviit välit myös opiskelukavereiden kanssa ja melko lailla yhdessä gradumme pakersimme. Ja on ihanaa saada myös työelämään "ohjausta" samoilta opiskelukavereilta!

No tuota ... kai sitä voi sanoa ohjaukseksi, kun proffa antoi pari ulkomaankielistä artikkelia ja muutaman muun hyvä  neuvon?

Opiskelukaverilta ja parilta sivuaineen opelta pyysin kommentteja. Proffa ilmoitti, että hän lukee vain valmiita graduja.

En keneltäkään. Itse keksin aiheeni ja itse graduni tein. Hiukan ihmetyttää, etteivät ihmiset näin yleensä tee. Mietin, että mitä he yliopistossa siinä tapauksessa tekevät...

Gradun aihepiiri tuli ohjaajalta joka pyysi minua tekemään gradua hänen tutkimusprojektiinsa. Tarkan aiheen valitsin sitten yhdessä ohjaajan kanssa. Ohjausta sain ohjaajalta x kertaa (en muista enää tarkalleen). Aluksi ohjaus koostui siitä, että keskustelimme teoreettisista ja metodologisista seikoista, siitä kuinka graduni toteuttaisin. Jatkossa sitten ohjaus koostui siitä, että lähetin kirjoittamiani osioita ohjaajalle joka sitten kommentoi niitä (ja näiden kommenttien mukaan joko tein pieniä korjauksia tai sitten annoin olla sellaisina kuin ne olin kirjoittanut). Kun gradu oli valmis, hän luki sen vielä kertaalleen kokonaisuutena läpi ja antoi kommenttinsa.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:11"]

Sain gradun aiheen proffalta, tein gradun (ilman kenenkään ohjausta) ja vein sen valmiina takaisin. Ei mitään korjattavaa ja arvosana laudatur!

[/quote]

Ihan yleistä Porvoossa ja sen maineikkaassa yliopistossa.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 19:38"]

Olisin mielestäni ansainnut oma-aloitteisuudesta ja itsenäisyydestäkin jotain plussaa, mutta hyvä näin. 

[/quote]

Oletko varma, ettet saanut vai odotitko siitä ihan kirjallista ilmoitusta?

Graduni ja väikkärini ohjaajina toimivat samat henkilöt, koska jatkoin gradun jälkeen (tai itse asiassa ajallisesti päällekkäin sen kanssa) väikkärin tekoa samassa tutkimusryhmässä. Mulla kävi tuuri, kun sain ohjaajikseni aivan loistotyypit! Aluksi heidän kanssaan käytiin läpi työn tarkoitus ja vaiheet ja kirjoitusvaiheen alussa laadittiin tekstin runko osioittain. Opastusta sain aina, kun vain keksin kysyä jotain. Sai lähettää meiliä tai soittaa. Kokouksia pidettiin, kun olin saanut jonkin osion valmiiksi; lähetin aikaansaannokseni ohjaajille etukäteen ja kokouksessa he kertoivat siitä mielipiteensä muutosehdotusten kera. (Mitään radikaaleja muutoksia ei kyllä koskaan tarvinnut tehdä.) Kokoukset olivat hyvin rentoja ja puhuttiin muistakin kuin työasioista. Ei tosiaankaan tarvinnut jännittää eikä toisaalta koskaan jäädä ilman vastauksia oman onneni nojaan!

Koska tutkimukseni käytännön työt tehtiin labrassa, aluksi sain ihan perusopastusta käytäntöihin labrahoitajilta, jotka olivat myös helposti lähestyttäviä ihmisiä.

Kävin myös gradunohjausseminaarissa muutaman kerran ja sain sieltä oikeasti hyödyllistä vertaistukea. Samassa veneessä olevien kertomukset, innokkuus ja "jaksaa jaksaa" -asenne nosti omaakin tarmokkuuttani, ja graduni Tulosten tarkastelu -luku, joka oli siinä vaiheessa junnannut pari viikkoa aika paikoillaan, sai ekan seminaarikerran jälkeen ihan siivet ja kirjoitin sen puhtaaksi parissa päivässä! Seminaariin kuului, että jokainen osallistuja esitteli gradunsa sisällysluettelon eli kuvaili pääpiirteittäin tutkimuksensa, mistä myös oli monelle hyötyä: esim. minä sain parin väliotsikon selkiyttämisestä hyvän ehdotuksen, jonka toteutin gradun lopulliseen versioon. Seminaarin vetäjiltä (yliopistonlehtoreilta) sai käytännön vinkkejä esim. ilmaisullisista seikoista.

Sain gradusta eximian ja väikkäristä magnan. Ei  mitään valittamista ohjauksesta! :)

Sain proffalta aiheen, sen jälkeen häntä oli mahdotonta saada kiinni. Palautin tekeleeni ja professori oli nakittanut toiselle ihmiselle työni tarkastuksen. Sain tältä tyypiltä korjausohjeet. Korjasin työni ja professori hyväksyi sen. En tiedä, lukiko "ohjaava" professori työtäni missään vaiheessa. Ilmeisimmin ei kiinnostanut. Kävi selväksi, ettei minua pidetty kovin kummoisena osaajana omalla alallani.

Gradun aiheen esitin itse proffalle eli halusin laajentaa toisen seminaarityön, kun jo valmiiksi oli jäänyt materiaaliakin yli. Koska aihe oli linjassa muiden aiheiden kanssa, niin eipä proffalla ollut mitään sitä vastaan. Suurimmaksi osaksi tein työn kaukana yliopistosta, osaksi ulkomailla vaihdossa. Proffakin ehti vaihtua, kun edellinen jäi eläkkeelle. Eipä se uusi osannut oikein sanoa mitään erityistä. Luki vain ensimmäisen version ja teki joitain korjausehdotuksia. Ei sitten muuta, kuin naputtelin työn puhtaaksi ja lähetin arvioitavaksi. Läpi meni ja se oli pääsasia, että pääsin hakemaan töitä. 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 07:45"]

En keneltäkään. Itse keksin aiheeni ja itse graduni tein. Hiukan ihmetyttää, etteivät ihmiset näin yleensä tee. Mietin, että mitä he yliopistossa siinä tapauksessa tekevät...

[/quote]

Minäkin ihmettelen mitä sinä oikein yliopistossa teit jos et vieläkään ymmärrä että monissa aineissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista keksiä aihetta itse. Jos gradu vaatii esim. pitkäaikaista laboratoriotyöskentelyä, on sen lähes väistämättä liityttävä jonkin tutkimusryhmän aiheeseen. Gradun tekeminen voi vaatia varsin kalliita aineita, laitteita ym. resursseja. Ei siinä voi sooloilla täysin oman mielensä mukaan.

Äidiltäni. Ohjaajaa ei paljoa kiinnostanut. Itse asiassa koko oppiaineen opetus oli koko opiskelujen ajan enimmäkseen luokatonta. Esimerkiksi syventäviin opiskeluihin kuului useita 5 opintopisteen kursseja, joihin kuului läsnäolo 13 luentokerralla, joilla opettaja luki monotonisesti luentomonistetta. Tentistä pääsi läpi, kunhan oli lukaissut luentomonisteen pintapuolisesti.

Sain gradun aiheen proffalta, tein gradun (ilman kenenkään ohjausta) ja vein sen valmiina takaisin. Ei mitään korjattavaa ja arvosana laudatur!

Gradun ohjaajalta. Tapaamisia olis ollu niin usein kuin olisin tarvinnut. Tarvitsin vain 3 eli kerran kuukaudessa...

En oikeasti keneltäkään. Minulle määrätty ohjaaja paljasti graduni loppusuoralla, ettei tunne aihettani ollenkaan. Ymmärrän hyvin, miksi niin monelta jää gradu tekemättä. Otin rakenteeseen mallia kahdesta hyväksi arvioidusta gradusta.

En keneltäkään. Itse keksin aiheeni ja itse graduni tein. Palautin proffan luukkuun, sain viestin jossa pyydettiin korjaamaan pari kielivirhettä, ne eivät oikeasti edes olleet virheitä, mutta en jaksanut alkaa väitellä ja korjasin proffan mielen mukaisiksi. Sain arvosanaksi magnan. Arvioinnin mukaan proffa ei tykännyt aiheestani. No en minäkään olisi tykännyt niistä kaunosieluisista aiheista, joita hänellä olisi ollut tarjolla. Olisin mielestäni ansainnut oma-aloitteisuudesta ja itsenäisyydestäkin jotain plussaa, mutta hyvä näin.