Raskausaikainen masennus, miten tunnistaa?

Normaalia vai epänormaalia? Päivä päivältä tuntuu vaan yhä enemmän siltä että nyt en jaksa. Enää. Tippaakaan. Enkä oikein tiedä mitä en jaksa. En varmaankaan mitään. Haluaisin pikakelata nämä loput kaksi kuukautta. Osa tästä on varmaan normaalia loppuraskauden epämukavuutta. Tällaisia "oireita" minulla on:

-en saa nukutuksi juuri ollenkaan, vuorokausirytmiä ei ole

-ajattelen ihmisistä tosi rumasti, olen salaa vähän vihainen kaikille (en sano näitä asioita ääneen enkä näytä niitä)

-silti minusta tuntuu surulliselta että kukaan ei tunnu muistavan minua (puhelimeni soi tänään ensimmäistä kertaa tässä kuussa, se oli puhelinmyyjä)

-kaikki tuntuu tosi hyödyttömältä ja merkityksettömältä

-tunnen itseni todella rumaksi ja oksettavaksi ja huonoksi kaikin puolin

-tunnen olevani epäonnistunut koska jouduin fyysisistä syistä sairauslomalle ennen äitiysloman alkua

-mikään ei ilahduta minua (ainoa mistä kuvittelisin saavani mielihyvää olisi tupakka, mutta tietenkään se ei käy, en ole polttanut raskausaikana ollenkaan eikä minulla ole aikomustakaan aloittaa)

-ulos ei kiinnosta mennä (pimeää, märkää, kuten varmaan tiedätte)

-koska odotan ensimmäistäni, olen koko ajan ahdistunut kaikenlaisista oireista ja tarkkailen liikaa onko jokin vinossa

Mitä teen? En halua puhua tästä neuvolassa, koska siellä ei saa suunvuoroa muutenkaan enkä halua leimaantua jo ennen äitiyttä huonoksi äidiksi jota on erityistarkkailtava.