miten päästä yli katkeruudesta?

Äiti on vihainen, hän ei siedä minua silmissään. Olen epäonnistunut tyttärenä ja ihmisenä. Myös hän on epäonnistunut. Elämme köyhyyden ja rumuuden keskellä. Meitä ympäröi katkeruuden ja vihan vyyhti. Tunteet, joita ei näytetä kuin siellä mitä kodiksi sanotaan. Siellä muiden silmiltä syrjässä voi näyttää todellisen sisimpänsä, raivota tuskaansa lapsilleen, jotka jostain syystä tähän maailman toivoi, mutta, joiden syyksi oman kurjuutensa kuitenkin haluaa kaataa. Hän ei huolehdi, ei helli.

Ulkopuolelle on kuitenkin annettava kuva, jonkalaista voisi ihanteena pitää. Meillä on äiti kotona, on pullaa. On tilaa leikkiä ja mekastaa.

Tässä todellisuuden varjossa kasvaa, kehittyy, tytär. Muotopuolena, yrittää selviytyä. Köyhimpänä, kuulua joukkoon. Iloa voi esittää, ”meilläkin on ihana joulu". En kerro, että meillä raivotaan, ollaan hysteerisiä, vihataan ja koetaan ahdistusta kaikkien itsetehtyjen laatikoiden keskellä. Tytär sulkee kaiken sydämeensä, ja juo, joka kerta paljon, turtuu. Menettää otteen, masentuu. Mutta selviytyy, taistelee köyhyydestä, saa oman kodin, työn ja perheen. On kaikkea, paitsi onnellinen lapsuus.

Miten selvitä katkeruudesta?