Saako kotona olla rähjäisen näköinen ja elää sotkussa?

mä olin ennen tuollainen. nyt pidän huoletta rähjäpäiviä ja annan tiskien lojua sekä pyykkien rötköttää. pidän myös päällä mahdollisimman mukavia (ja rumia) oloasuja. kerran pari kuukaudessa toimii ja pitää stressin alhaisena. useammin en voi pitää, tulee kuitenkin joku vimma siivota ja puunata ainakin muutama nurkka kuntoon. ja olen avannut oven naapurille rähjäverkkareissa, oma vikansa! :D

Öö oma koti??? Mä en edes aukaise ovea jos en halua, mun koti mun säännöt.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 13:14"]

Öö oma koti??? Mä en edes aukaise ovea jos en halua, mun koti mun säännöt.

[/quote]

Ahaa. No, meillä asuu paljon ystäviä, tuttavia ja sukulaisia lähellä ja olisi vähän outoa huudella oven takaa, etten tule nyt avaamaan ovea.

ap

Ap: Tuollaisessa tilanteessa olisi varmaan alunperin kannattanut tuputtaa kavereille ja sukulaisille sitä käytäntöä, että aina soitetaan ennenkuin tullaan poikkeamaan. Silloin voi vain helposti sanoa, että sori, tänään ei sovi nyt, on menoa/tekemistä, ei tarvitse nolona olla ovella kalsareissa sanomassa samaa. Jos tätä on jatkunut pidempään, niin voit tietysti yrittää uudistaa systeemiä vaikka vetoamalla johonkin työkiireeseen/remonttiin/lapsiin/mihin tahansa, että voisitteko soitella ensin kun "kirjoitan nyt tätä tärkeää paperia seuraavat 10 kuukautta ja ajatus katkeaa pahasti kun ovikello pirahtaa. Tiedättehän! Eikö olekin ärsyttävää kun juuri oli hieno idea kappaleelle mielessä ja sitten ihan häviää kokonaan päästä. On se kumma millainen harapää sitä itsekin välillä on, mutta pomo/gradun ohjaaja painostaa ja tarttis tää saada nyt vihdoinkin väännettyä. Onkyllä joo ihan tympeää tämä, mutta jos sovitaan, että pirauttelette. Että jos en vastaa niin on puhelin äänettömällä ja väännän riemumielillä tätä turkasen paperia." :D Näin niinkuin esimerkiksi ;)

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 13:23"]

Ap: Tuollaisessa tilanteessa olisi varmaan alunperin kannattanut tuputtaa kavereille ja sukulaisille sitä käytäntöä, että aina soitetaan ennenkuin tullaan poikkeamaan. Silloin voi vain helposti sanoa, että sori, tänään ei sovi nyt, on menoa/tekemistä, ei tarvitse nolona olla ovella kalsareissa sanomassa samaa. Jos tätä on jatkunut pidempään, niin voit tietysti yrittää uudistaa systeemiä vaikka vetoamalla johonkin työkiireeseen/remonttiin/lapsiin/mihin tahansa, että voisitteko soitella ensin kun "kirjoitan nyt tätä tärkeää paperia seuraavat 10 kuukautta ja ajatus katkeaa pahasti kun ovikello pirahtaa. Tiedättehän! Eikö olekin ärsyttävää kun juuri oli hieno idea kappaleelle mielessä ja sitten ihan häviää kokonaan päästä. On se kumma millainen harapää sitä itsekin välillä on, mutta pomo/gradun ohjaaja painostaa ja tarttis tää saada nyt vihdoinkin väännettyä. Onkyllä joo ihan tympeää tämä, mutta jos sovitaan, että pirauttelette. Että jos en vastaa niin on puhelin äänettömällä ja väännän riemumielillä tätä turkasen paperia." :D Näin niinkuin esimerkiksi ;)

[/quote]

Niin siis tottakai kaikki soittavat etukäteen ja voidaan sopia se piipahtaminen ihan vaikka seuraavalle viikollekin. Ei ole kyse yllätysvieraista, vaan siitä, että joka ikinen päivä tänne tulee joku. Ei meille ilmoittamatta ja etukäteen soittamatta tule kuin jotkut ovelta ovelle -myyjät ja niitä en päästä sisälle.

Viime viikolla yksi tuo hilloja joulutervehdykeksi, toinen tulee hakemaan lapselta pieneksi jäänyttä vaatetta, kolmas tulee lainaamaan poraa, neljäs tuo ylimääräisiä tapetteja jne jne jne. Kivaa siis, että on läheisiä ja ystäviä, mutta mua stressaa tämä jatkuva skarppina oleminen. Olisi kiva, jos tietäisin, että esimerkiksi huomenna kukaan ei ole tulossa käymään ja voisin vain olla.

ap

En ota vastaan kutsumattomia vieraita. Asun kerrostalossa stadissa.

Minä ainakin hengaan kotona rähjäisissä vaatteissa (jotka eivät tod. sovi yhteen) ja tukka likaisena päälaelle mytättynä. Tämä on mun koti ja saan oleilla silloin minkä näköisenä tahansa. Rasittavaa on se, että esim. blogien kautta tulee paineita, kun bloggaaja "niin rähjäisenä" loikoilee valkoisella karvamatolla Gantin neuleessa hiukset viimeisen päälle kiharrettuina ja sitä ollaan niin muka niin sottaisina niin sottaisina, että lukijat varmaan pitävät ihan pöhkönä. Itse aina vaihdan kotivaatteet päälle heti ensimmäisenä kun tulen ulko-ovesta sisään ja ihan varmasti ulkopuoliset lentäisivät perseelleen jos näkisivät miltä näytän. Mutta who cares!

Ap, totta kai kotona saa näyttää rähjäiseltä. Kuulostat ihmiseltä joka tekee paljon kotitöitä - tietysti saat vapaapäivänäsi ottaa vähän rennommin.

Jos sänky on petaamatta, laita makuuhuoneen ovi kiinni :)

Mulla ei ole sellaisia ystäviä, joita haittaa se, että kestitsen heitä pieruverkkareissa. En siis vedä pullaa henkeen myöskään siitä, jos joku ei jaksa minua varten laittautua. Ei hiekota mun vaginaa.

Yksi tapa perustella laiskuutta. Nuo on ihan perusasioita, jotka kuuluu päivän ohjelmaan.

Voit toimia kotonasi, kuten haluat. Tai tee pakolliset askareet, pue itsesi jotakuinkin siistiksi ja päästä vieraat kylään.

Kotona saa olla ihan just niin kuin itseä huvittaa. Se ei kuulu muille.

Mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi. Itseänikin hävettäisi, jos tulisi yllätysvieraita ja koti olisi sotkussa sekä minä ilman meikkiä kotivaatteissa. Onneksi harvemmin tulee yllätyksenä ketään ja kotikin on useimmiten suht koht siisti.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 14:25"]

Yksi tapa perustella laiskuutta. Nuo on ihan perusasioita, jotka kuuluu päivän ohjelmaan.

[/quote]

Liikuttavaa, kun joku yrittää määräillä toisia ihmisiä :D

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 14:25"]

Yksi tapa perustella laiskuutta. Nuo on ihan perusasioita, jotka kuuluu päivän ohjelmaan.

[/quote]

No sun päiväs ohjelmaan ehkä kuuluu. Mutta valitettavasti sä et voi määrätä mitä muiden päiväohjelmaan kuuluu. 

Kenelle te haluatte näyttää ja mitä? Että me Virtaset elämme hienossa, siistissä kodissa ja meikkaamme vimpan päälle, vaikka olisimme yksin. Ihan siltä varalta, että joku sattuu piipahtamaan. 

Me siivoamme kun huvittaa ja aina, jos olemme kutsuneet ystäviä kylään. Täällä kuitenkin ramppaa ties mitä porukkaa, ystäviä, sukulaisia, remppaporukkaa lähes päivittäin. Koskaa ei voi tietää, kuka ovella kolkuttaa. 

Mutta mä hengaan täällä verkkareissa, kun ne on niin mukavat. Aamuisin sutaisin kolmen minuutin meikin ja heitän lapset päiväkotiin. Sitten teen töitä ja availen ovea kulkijoille. Oon joskus ollut nukkumassa, joskus vessassa, joskus suihkussa, kun joku on pimpotellut. Mutta meillä Korhosilla nyt on tällaista. Tänne on kuitenkin kaikki ystävät tervetulleita, vaikka kriisikylään pienellä varoitusajalla. Voihan sitä sitten vaatekasan siirtää syrjään, jos haluaa istua sohvatuolilla. 

Ja en tarkoita, että meillä olisi mitenkään likaista, sotkuista vain ja jos mulla on paljon töitä, kaaoksella on taipumus multiploitua hyvinkin nopeasti. Mutta kuten yks remppamies sanoi, kun pahoittelin kaaosta, että: No hei, tää on lapsiperhearkea...

Eikä mua vaivaa, mitä joku ajattelee. Huonon äidin sanoin: Jonkun täytyy olla huono, etä muut voivat olla hyviä. 

Pelkäätkö vielä aikuisenakin, että äiti -tai pahimmassa tapauksessa Jumala - tulee antamaan piiskaa, kun et ole siivonnut, käynyt suihkussa, tiskannut ...

Ja kuule, ei oven läpi huudella. Jos et avaa ovea, "et ole kotona", vaikka olisitkin. Ei aina tarvitse olla tavoitettavissa. Oma tupa, oma lupa ja Kotini on linnani eli ei kuulu muille, miltä itse tai kotisi näyttää.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 14:25"]

Yksi tapa perustella laiskuutta. Nuo on ihan perusasioita, jotka kuuluu päivän ohjelmaan.

[/quote]

Liikuttavaa, kun joku yrittää määräillä toisia ihmisiä :D

[/quote]

Ei vaan ohje. Kun näitä sotkupäiviä tulee tarpeeksi, vaikka viikossa tai kuukaudessa niin kohta koko asunto kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja sitten se vasta onkin raskas siivota.

Meillä koti on hyvin siisti aina ja siinä on mukava oleilla eikä sitä tarvitse erityisemmin siivota jouluksi, juhannukseksi jne. Kuka haluaa oleilla jossain jossain pyykkivuori-, vaatteet lattialla, petivaatteet ties missä -kämpässä?. Ihan vaan sen takia, että nyt laiskottaa.... 

No minä olen aina siististi pukeutunut kotona, tavarat ovat paikoillaan, ja taustalla soi usein hiljaisella jokin miellyttävä musiikki. En omista mitään erityisiä kotivaatteita ja meikkaan viikonloppuisikin. Minulle ympäristön järjestys ja kauneus tuo hyvää fiilistä, ja tykkään itsekin näyttää hyvältä. Mutta jos oikeasti haluaisit elää sotkuisessa kodissa ja vähän räjähtäneen näköisenä, niin kannattaa tietysti tehdä. Pääasia, että elää omannäköistään elämää.

Ihanaa kun ei kotona sentään tarvitse niitä myrkkyjä naamaansa laittaa. Jos ovikello soi, en avaa, en siinä tarvitse mitään huudella. Tosin kohta se voi olla vaikeaa, kun vauva ovikellon soidessa kontata tapsuttaa ovelle ja kiljahtaa kovaa. Se kyllä kuuluu ulos!