Kirjotin täällä joku aika sitten kodittomasta appiukostani. (vuodatus, huolikin)

Hän on aina asunut jonkun siivellä, ensin naistensa, sitten kavereidensa. Tehnyt työtä aina pimeästi. Olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että virastojen kirjoissa häntä ei ole olemassa.

Noin kuukausi sitten hän tuli meille kun oli heitetty edellisestä majapaiksat pihalle ja muuta paikkaa ei enää ollut minne mennä. Puhuimme hänelle asioiden kuntoon laittamisesta jne. Mieheni aikoi viedä hänet sossuun ja alkaa laittamaan asioita kuntoon.

Appi lähti kolmannella viikolla johonkin työkeikalle. Jonka jälkeen ei enää tullut meille. Ajattelimme, että hän on saanut jostain taas katon päänsä päälle. Pari päivää sitten näimme hänet kauppakeskuksessa, kamalan rispuparran oli saanut kasvatettua ja mietin, että missähän hän majailee.

Seuraavana päivänä miehelleni oli soitettu (kun olin töissä) että isänsä oli viety sairaalaan. Löydetty kadulta konttaamassa. Kun me pääsimme sairaalaan hänet oli jo siirretty teholle jonkin sortin myrkytystilassa. Oli ilmeisesti juonut auton pakkasnesteet. Eilen mies ajeli kaupungilla ja löysi isänsä auton jossa hän oli ilmeisesti nämä kaksi viikkoa asunut. Meillä on sitä pakkastakin ollut lähempänä -30 ajoittain.

Tiedän, ettemme voi ottaa vastuuta hänen teoistaan. Ja sanoin miehellekin samaa, koska tosi huolissaan hän on. Ja molemmat hieman podemme syylisyyttäkin siitä, että hän ei enää halunnut meille majoittua.

En vain käsitä miten ihminen ajaa itsensä tuollaiseen tilaan. Vaikka tiedän, ettei ole suomen ainoa koditon. Mutta miten ei ole mitään halua/uskallusta alkaa järejstämään elämäänsä kuntoon. Ja onko kyseessä ollut itsemurhayritys vaiko vain niin kovat viinantuskat, että on pitänyt tuollaiseen lähteä. Omassa perheessäni ei ole koskaan ollut mitään alkoholiongelmia. Isäni on ollut absolutisti vuosia, koko lapsuuteni ja äitinikään ei ole juuri joulua ja juhannusta enempää alkoholia ottanut, silloin ykis-kaksi annosta.

Nyt on vissiin ainoa mahdollisuus edes yrittää puhua hänelle järkeä ja auttaa saamaan oma asunto, edes muutama neliö. Kunhan hän pääsee osastolle teholta. Ajattelimme hommata sinne sosiaalityöntekijän.

Kiitos kun sain purkaa omat tunoni tänne. Olen nyt pyrkinyt olemaan miehelleni tukena ja jäkenä. Samalla kun olen hoitanut ilmoitukset miehen mummolle ja veljelle, kun mies ei itse pystynyt.