Pitääko pienten lasten kanssa leikkiä ollakseen hyvä vanhempi?

Pitää.

Aikuinenkin voi muuten oppia leikkimään lasten kanssa, vaikkei vielä osaisi. Älä ota leikkiä velvollisuutena vaan mahdollisuutena.

Munkin mielestä välillä pitää, ei nyt kuitenkaan joka päivä montaa tuntia. Onhan leikki pääsy lapsen maailmaan ja lapsen vuorovaikutustaidot kehittyy siinä ohessa.

Minusta aikuisen ei pidä leikkiä mitään mielikuvitusleikkejä, koska se ei aikuiselta tule luonnostaan. Legojen rakentelu yhdessä voi olla lähimpänä "leikkimistä", mihin aikuinen voi osallistua. Aikuisen tehtävä ei kuitenkaan ole olla leikkikaveri, vaan siihen sopivat ikätoverit.

Kyllä pitää. Sitä oppii sietämään, kun leikkii niitä leikkejä, missä pääsee itse vähällä :)

No se riippuu ihan siitä miten se leikki sujuu. Meillä 3 ja 4 vuotiaat leikkivät niin nätisti jeskenään ja keksivät mutä huimimpia tarnioita että eipä vanhemman siihen puuttuminen ole tarperllista, häiritsee vaan. Toki huomiota ne lapset silti tarvitsee ja sen kyllä huomaa jos jäävät liian vähälle huomiolle kun alkavat tihutöihin ja villiintyvät kiipeilemään pitkin seiniä. Mutta sitä huomiota saa esim askarrellessa, ruokaa laittaessa, lukiessa jne

Toki sitten jos lapsilla ei leikki suju tai yksinään ei keksi leikkiä niin aikuisen läsnäoloa tarvitaan että leikki lähtee käyntiin.

Pitää leikkiä joskus koska se on lapsista ihanaa.

Mutta ei ole pakko leikkiä joka päivä eli ei tarvitse olla mikään vakituinen leikkikaveri.

Itse tykkäsin myös enemmän lukea, leipoa yhdessä, piirtää ja tehdä vaikka palapelejä. Muutenkin puuhasimme päivittäin niin paljon yhdessä ettei lapset yl. edes halunneet leikkiseuraa vaan puuhasivat mielummin yksinään omia leikkejä.

En minä ainakaan leikkinyt. Harvoin edes istuin sinne lattialle ihmettelemään lapsen leikkejä. 

Lapsi oppii leikin varjolla asioita. Etkö halua, että lapsesi oppii mm. hyviä tapoja tai muuta tärkeää. Jäät melkoisen vieraaksi lapsellesi, ellet laskeudu sinne lattiatasolle leikkimään. Mistä ne kotihoidossa olevat lapset edes oppivat leikkimään, ellei äiti näytä mallia?

Minua ahdisti, kun vaadittiin että leikkisin enemmän 6-vuotiaani kanssa. Hän ei osannut kunnolla yhteisleikkiä vaikka sitä oli harjoiteltu jo vuosia, olin tehnyt hänen kanssaan kaikkea rakentelusta ja kauppaleikeistä askarteluun, kontannut lattialla pikkuautojen perässä jne. mutta aina vaan vaadittiin enemmän...kauempaa...lisää...

t. erityislapsen äiti, joka sai lopulta romahduksen ja lapsi huostaanotettiin

10, lapset leikkivät luonnostaan ja oppivat sitä toisilta lapsilta.

Mutta ap, kyllä lapsia ainakin kannattaaa kannustaa leikkiin, ideoida ja ehdottaa kivoja leikkejä silloin, kun lapsi/lapset eivät niitä itse keksi. Tietenkin lapsien omaehtoinen leikki on tärkeää, mutta sitä mielikuvitusta on hyvä välillä kanavoida, aktivoida ja kannustaa.

Lisäksi katson, että kiinnostus lapsen leikistä ilmaisee lapselle myös sen, että vanhempi on hänestä itsestään kiinnostunut. Leikki kun on olennainen osa lapsen identiteettiä. Ole kiinnostunut lapsesi leikeistä = ole kiinnostunut hänestä itsestään. Arvosta lapsesi tarvetta leikkiä ja hänen keksimiään tarinoita = arvosta häntä itseään.

Tämä koko asia on aika tasapainokysymys. Toisaalta on myös hyvä lapselle touhuta vanhemman kanssa ns. aikuisten hommia, kuten vaikkapa kotitöitä. Ja hyvä on myös lapsen saada aivan ilman aikuisen ohjausta ja apua keksiä omia leikkejä ja tarinoita. Mutta jos vanhempi ei ollenkaan leiki, eikä ole kiinnostunut lapsensa ideoimista leikeistä ja tarinoista, se on ihan yhtä huono juttu kuin jatkuva aikuisen johtama ja säätelemä leikki.

En osaa itse kysymykseen vastata. Itse en ole lasten kanssa leikkinyt koskaan eikä niistä kovin outoja ole tullut. Minusta leikki on lasten työtä ja aikuisilla eri jutut

Komppi nrolle 12. Tuo on arvostusta, että lapsen leikki kiinnostaa.

Kelatkaa, jos teillä olisi puoliso, joka ei olisi pätkääkään kiinnostunut työstänne ja harrastuksistanne. EVVK mitä teille on päivän aikana tapahtunut, miten töissä on mennyt tms. Oisko kiva? Verrattuna siihen, että mies tietäisi työnne kuvan, tuntisi nimeltä työtovereitanne, olisi aidosti kiinnostunut siitä, mitä teette.

Kyllä siinä tietty PÄRJÄÄ ilman, että mies kyselee, miten päivä on sujunut, mutta olen varma siitä, että mukavampaa ja arvostavampaa olisi, että mies olisi kiinnostunut vaimonsa elämän siitäkin puolesta.

14, hyvä vertaus tuo parisuhdevertaus.

(12)

[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 15:26"]

Komppi nrolle 12. Tuo on arvostusta, että lapsen leikki kiinnostaa.

Kelatkaa, jos teillä olisi puoliso, joka ei olisi pätkääkään kiinnostunut työstänne ja harrastuksistanne. EVVK mitä teille on päivän aikana tapahtunut, miten töissä on mennyt tms. Oisko kiva? Verrattuna siihen, että mies tietäisi työnne kuvan, tuntisi nimeltä työtovereitanne, olisi aidosti kiinnostunut siitä, mitä teette.

Kyllä siinä tietty PÄRJÄÄ ilman, että mies kyselee, miten päivä on sujunut, mutta olen varma siitä, että mukavampaa ja arvostavampaa olisi, että mies olisi kiinnostunut vaimonsa elämän siitäkin puolesta.

[/quote]

Öh, minusta olisi ahdistavaa, jos puoliso alkaisi tenttaamaan kuluneesta työpäivästä ja työtovereista! Minulla on puoliso, joka ei ole kiinnostunut työstäni, ja olen siitä ihan tyytyväinen! Minulla on psyykkisesti kuormittava työ, enkä todellakaan halua lähteä keskustelemaan työasioista enää kotona!

Mutta kyllä, pienen lapsen kanssa on hyvä leikkiä! Ihan jo vuorovaikutustaitojen harjaannuttamiseksi. Myös mielikuvitusleikit sopivat aikuisille. Ilman mielikuvitusta ei voi leikkiä; vain rakentaa mekaanisesti legoilla...