Lue keskustelun säännöt.
Kysely: Ärsyttävintä mitä entinen tai nykyinen anoppi on sanonut sinulle?
21.02.2014 |
Mikä on kummallisinta, ärsyttävintä, inhottavinta tai loukkaavinta, tai peräti suoraan v-mäisintä mitä entinen tai nykyinen anoppi mennyt sanomaan sinulle?
Minulla on aina mennyt hyvin anoppien kanssa, ja tulen yleensäkin ihmisten kanssa hyvin toimeen, mutta yksi kumma tapaus jäi mieleen yli 7 vuoden takaa:
Olen normaalikokoinen, en ylipainoinen, mutta rintojen ja pepun kohdalta hieman kurvikkaampi, ja exäni sekä nykyisen mielestä ihanne eli olen ihan tyytyväinen kroppatilanteeseen. Ex-anoppi on ylipainoinen, peputon, rinnaton mutta hänellä on erittäin suuri vatsan ympärys eli muistuttaa enemmän (rehellisesti sanottuna) hylkeen mallista, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Olimme neljästään Keski-Euroopan matkalla, ex-anoppi katseli leveävöistä X-mallista kietaisumekkoa ikkunassa ja sanoi että haluaisi mennä kokeilemaan, ex-appi sanoi hänelle ystävällisesti että tuo vaate voisi olla väärän mallinen sinulle, että kannattaisiko kokeilla tuota toista (viereisen mallinuken A-mallista tunikaa). Olin siinä ihan ilmeettömänä ja katselin ikkunaa sen näköisenä että minulta meni muka tuo koko juttu ohi. Samalla ex-anoppi kääntyi minuun päin huitoen, osoitti minua sormellaan ja sanoi korotetulla, kiukkuisella äänellä että "Katsokaa TUOTA, TUO se vasta väärän mallinen ihminen on!" :o Huvittavinta tässä se että exä ja ex-appi eivät sanoneet hänelle mitään, nieleskelivät vaan vaivautuneena ja tämä tuijotti minua sen näköisenä kuin aikoisi kolkata minut kadulle. Minä tokaisin vain hetken päästä hymyillen että "hei tuohan on juuri minun tyylinen, taidanpa mennä sovittamaan!" jotta pääsin heistä ja tilanteesta eroon.
Kommentit (206)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 12:11"]
Kerran juhannuksena vauvamme ollessa puolivuotias, oltiin anopin mökillä. Vauva oli anopin sylissä laiturilla joidenkin sukulaistensa kanssa, joita en ollut vielä koskaan nähnyt. Vauvalla oli päällä ohuet kesävaatteet ja laiturille kävi kova tuuli. Itselläkin oli villatakki päällä. Menin lisävaatteiden kanssa sinne ja sanoin että laitan hieman lisää päälle kun ei noin pienellä vielä tuo lämmönsäätely toimi. Anoppi tokas et täällä on lämmin, vai heitänkö järveen. Siis niiden vieraitten kuullen! Lapsi hävis laiturilta kyllä samantien.
Muutenkin kun oli vielä vauva ja oli sosiaalinen sellainen, hirveesti naureskeli jos lirkutteli, anoppi tokas vaan et sit kun muutaman vuoden kasvaa niin katellaan sitten.
Vertaa kälyn lapsiin joka asiassa ja niin mainostaa pitävänsä tasavertaisina meidän lapsia ja aina mainostaa että hän on kasvattanut kolme lasta, kyllä hän osaa lapsia hoitaa.
Ja se perus että kaikki asiat pitäs hänen tyylillä tehdä, että kyllä hänen tyttönsä on parempi äiti kun minä.
Kaiken huippu kun olin vielä synnytyslaitoksella, niin oli soittanu minun äidille onnittelut ja tokassu samalla että ei se oo kyl yhtään sama asia kun hänen tyttö synnytti
[/quote]
Niin, ei se olekaan. Kuten minun anoppini sanoi, niin tyttären lapset ovat aina läheisempiä kuin pojan lapset. Mulla taas ei ollut siihen mitään sanottavaa. En edes tiedä, miksi hän sanoi niin. Olisiko johtunut siitä, että halusi selitellä sitä kun lapsenlapsensa (meidän) eivät edes "tunnista" häntä, kun niitä tyttärensä lapsia käy vähintään kerran viikossa ihailemassa ja meidän (minun ja poikansa) lapsia kerran vuodessa. Ja välimatkaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain kutsuu minua jatkuvasti miehen exän nimellä. Aluksi oli pahoillaan, nyt tuo on kääntynyt niin, että itse olen täysi ääliö kun tuollainen häiritsee. Miestä häiritsee yhtä paljon kuin itseäni.
Entinen anoppi oli hieman outo.. Selvinpäin ihan mukava ja ok ihminen, mutta kun ryyppyputki jäi päälle niin sitten tuli sekavaa settiä. Milloin olin hänen poikansa (ja hänen sukunsa) rahojen perässä, milloin olin valehdellut ties mitä, ja kaikkea muuta mukavaa. Mikään jutuista ei siis ollut totta. Minulla ei ollut mitään syytä valehdella hänelle tai hänen ex-miehelle, tai juosta olemattomien rahojen perässä, kun avioehtokin tehtiin oikeastaan vain siksi, että perintöni pysyisi minulla.
Ymmärsin kyllä koko ajan, että ne sekoilut olivat alkoholismin seurausta, mutta lopulta en enää halunnut tavata koko ihmistä. Oli hiukan jäätävää kuulla niitä valheita mitä se nainen minusta levitti, etenkin kun hän oli minua kohtaan mukava, kun olimme kasvotusten. No mikäs savolaisia muuttaisi.. (Ja ai että olen tyytyväinen, etten suostunut exän jankutukseen lapsesta. Muuten olisin sidoksissa vieläkin hänen äitiinsä)
Nykyinen anoppi on mukava, hiljainen kyllä, mutta mukava. Ehkä eniten hänessä rassaa kuitenkin se, että jos puhun esim. siitä että olen menossa ystävän kanssa oopperaan tai balettiin, niin anoppi kommentoi että ne ovat turhaa hienostelua ja että häntä "ei moisiin saa rahallakaan". En tiedä onko ne kommentit tarkoitettu pilkaksi vai ei, mutta koen ne loukkaaviksi. Anoppi on myös tuhahdellut jos olen kuunnellut klassista kotonani (kuuntelen oikeasti kaikenlaista musiikkia, riippuen mielialastani. Menee niin psychopunkki kuin klassinenkin), että yritän olla jotain hienompaa kuin olen.
Muuten asiat sujuu ihan hyvin. Välillä tekisi mieleni kommentoida takaisin, etten minkään hänen mieltymyksiään pilkkaa, mutta taidan olla mieluumin hiljaa. Joitain "taisteluita" ei kannata taistella. =)
"Voi kunpa tuolle teidän tytölle tulis yhtä paha uhma kun isällään oli niin tietäisitte kuinka vaikea poikani oli". Ja tulihan sille.
Olin raskaana ja mieheni äiti sanoi että minun pitäisi tehdä abortti, koska en voi "pakottaa" miestäni isäksi vaikka oli yhteinen päätös.. Tämän takia myös mieheni isä alkoi vihaamaan minua, vaikkei ole koskaan minulle sanonut "hei" sanaa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äiti haukkui pystyyn ammatinvalintani pystyyn. Kukaan täysjärkinen ei kuulemma ryhdy alalle, palkkaus ajaa vararikkoon ja homma on idiootille. Tietämättä ammatin toimenkuvasta mitään on helppo kertoa "faktoja".
Nyt tehtiin kyllä taas uusi pohjanoteeraus... Soitti pojalleen ja käski laittaa kaiuttimen päälle että minäkin kuulen tämän "hauskan" jutun....
Mieheni sisko ja hänen miehensä olivat meillä kylässä ensimmäistä kertaa viikko sitten. Olin tottakai laittanut lounasta ja leiponut jälkiruokaa, kuten hyviin tapoihin kuuluu. No, tämä oli kuitenkin siskon mielestä turhaa hössötystä. Lisäksi meillä oli muutenkin niin siistiä ja hienoa että tuli vaivaantunut olo.
Siistiä oli kyllä, koska yleensä edes vähän siivotaan paikkoja kun vieraita tulee. Minä ja mieheni olemme opiskelijoita, eli meillä ei todellakaan ole mikään luksuskoti, ihan tavallinen vuokrakaksio ikean kalusteilla.
Sisko on täysin oikeutettu mielipiteeseensä, hänellä sentään oli tahdikkuutta pitää mielipide omanaan, toisin kuin äidillään. Ei naurattanut, vaan loukkaannuin anopin tahdittomuudesta jälleen kerran.
T. 34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 21:48"]Miehen äiti haukkui pystyyn ammatinvalintani pystyyn. Kukaan täysjärkinen ei kuulemma ryhdy alalle, palkkaus ajaa vararikkoon ja homma on idiootille. Tietämättä ammatin toimenkuvasta mitään on helppo kertoa "faktoja".
[/quote]
Sama täällä :D hänen mielestään kaikkien naisten pitäisi alkaa hoitoalalle, koska on itse sitä koko elämänsä tehnyt surkealla palkalla
Anopille on helppo puhua mutta se taas on suuri virhe, hän ottaa kaiken itteensä. Suuttuu kuin teini-ikäiset ja rupee haukkumaan ja nälvimään asioista.
Pahin oli kun olin ensimmäistä kertaa raskaana mutta raskaus jouduttiin keskeyttämään. Puhuimme anopin kanssa asiasta, lohdutti hyvin yms. Sanoin myös etten pysty olemaan lapsien lähellä koska se satuttaa. Seuraavan kerran kyläillessä, hän kutsui naapurista tutut lapset kylään samaan aikaan meidän kanssa. Lähdin ulos, mieheni ja anoppi perässä, ja mieheni sanoi että voiko anoppi ees vähän ajatella milloin kutsuu lapsia kylään. Anoppi tokaisi ettei hän sitä raskautta käskenyt keskeyttää, suuttui eikä oltu yhteydessä kuukauteen ennen kuin anoppi "tajus" asian. Sattu kyllä ja kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 18:51"]
Olin juuri tullut kuopuksen kanssa kotiin laitokselta ja anoppi oli tullut katsomaan vauvaa. Melkein eka kommentti oli "no sulla alkaa nyt sit kova laihdutuskuuri".
Kerran anopin kuullen haaveilin kolmannesta lapsesta, niin anoppi kommentoi "mut mitä jos sekin on sit tyttö?" Meillä siis kaksi tyttöä. Muutenkin tyttöuutisiin tuli ikäviä kommentteja, esim. "no ei kai se sit haittaa..." ja "no jospa se kuitenkin olis poika"
[/quote]
Onko meillä sama anoppi?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 21:44"]
"Voi kunpa tuolle teidän tytölle tulis yhtä paha uhma kun isällään oli niin tietäisitte kuinka vaikea poikani oli". Ja tulihan sille.
[/quote]
Mun äiti sanoi mulle, että toivoo että mulla olis samanlainen tytär kuin itse olin, jotta tietäisin miten vaikeaa hänellä äitinä oli ollut. No, tyttäriä on kolme, esikoinen on temperamenttinen - ja me tullaan oikein hyvin juttuun hänen(kin) kanssaan! :D Sweet victory.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 21:44"]
"Voi kunpa tuolle teidän tytölle tulis yhtä paha uhma kun isällään oli niin tietäisitte kuinka vaikea poikani oli". Ja tulihan sille.
[/quote]
Mun äiti sanoi mulle, että toivoo että mulla olis samanlainen tytär kuin itse olin, jotta tietäisin miten vaikeaa hänellä äitinä oli ollut. No, tyttäriä on kolme, esikoinen on temperamenttinen - ja me tullaan oikein hyvin juttuun hänen(kin) kanssaan! :D Sweet victory.
[/quote]
Oma äitini, ei siis anoppi, sanoi aikoinaan, että toivottavasti esikoiseni olisi poika. Tytöt on sen verran haastavampia. Olen perheeni ainut tytät, mutta itsekin nauran jutulle ja olen monesti kertonut eteenpäin. (Lisänä: tyttö tuli ja ihan normaalihaastavalta esiteiniltä vaikuttaa, heh.)
Ihan alkuaikoina anoppi kutsui minua aina poikansa "pikkuystäväksi", sitten hän alkoi "unohtaa" nimeni. Nämä nyt ihan pari esimerkkiä, muutakin oli. Piikitteli jatkuvasti. Mies ei välittänyt ja kun sitten vihdoin otin asian puheeksi, hän kehotti "ymmärtämään", äitinsä kun on jo vanha ihminen.
Niinpä aloin hymyillä. Kun en kuitenkaan aikonut vaihtaa miestä eikä miehestä ollut miestä panna äitiään ruotuun, aloin hymyillä kuin vähä-älyinen aina kun anoppi letkautti jotain ilkeää.
On kiva katsella, kuinka hän hermostuu kun en muka ollenkaan huomaa, että hän piruilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on englatilainen, ja olen asunut n. 15 vuotta siellä erimittaisissa pätkissä, kaksoiskansalaisuus ja kaksikielinen olen ollut pienestä pitäen, olemme olleet mieheni kanssa nyt 4 vuotta yhdessä, ja edelleen anoppi kysyy minulta jatkuvasti kuin joltain vajakilta "ymmärsitkö?", ja tätä tapahtuu varsinkin, jos olemme tilanteessa, jossa on kolmantena osapuolena joku "vieraampi" ihminen, esim. Huonekaluliikkeen myyjä, ja anoppi muistaa aina mainita, että olen "muukalainen"....
Nykyään en jaksa noteerata koko asiaa, mutta suhteen alussa asia raastoi kyllä hermoja, kun anopin mielestä en pärjää neuvolassa yksin, koska en ehkä ymmärrä kaikkia asioita ja voin olla vaaraksi lapselle.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 21:48"]Miehen äiti haukkui pystyyn ammatinvalintani pystyyn. Kukaan täysjärkinen ei kuulemma ryhdy alalle, palkkaus ajaa vararikkoon ja homma on idiootille. Tietämättä ammatin toimenkuvasta mitään on helppo kertoa "faktoja".
[/quote]
Sama täällä :D hänen mielestään kaikkien naisten pitäisi alkaa hoitoalalle, koska on itse sitä koko elämänsä tehnyt surkealla palkalla
[/quote]
Apua.. Siis oma anoppi totesi että minunkin pitäisi mennä hoitoalalle, kun joskus mietin ääneen että mitä alaa lähden opiskelemaan (entinen ammatti meni vaihtoon). Sanoin, etten ole niin ihmisrakas että haluaisin ihmisiä hoitaa joka ikinen päivä, niin anoppi totesi että mieleni kyllä muuttuisi jos menisin hänen mukaansa hänen töihinsä ja näkisin millaista se on.
Sitä ennen anoppi kerkesi valittaa kun pomo teettää liikaa töitä, että selkä on kipeä kaikesta nostelusta, ja palkka on huono..
=D
mun anoppi ei onneks kauheesti oo möläytelly. mutta kun saatiin eka lapsemme (anopin kolmas lapsenlapsi, ei kuitenkaan näe isompia todella pitkän välimatkan vuoksi kuin nettikameralla) no, terveydenhoitaja tuli vauvaa katsomaan kotiin niin anoppi paukautti paikalle. tiesi siis koska th on tulossa. ei oikeen siinä anopin aikana viittinyt puhua kaikesta mitä olis mieli tehnyt... varsinkin kun omtiin anopin kanssa nähty kolme kertaa sitä ennen että käytännössä oltiin ihan vieraita toisillemme. nykyään ainoa asia mistä anoppi puhuu on tuo lapsi, maija sitä, maija tätä, maija istuu, maija makaa. oo ihmeellistä. nyt anoppi yritti kutsua itsensä lapsensyntymäpäiville sinä oikeana päivänä. oli miehen kanssa sopinut että tuo kakun tullessaan sillon. laitoin miehen soittamaan ettei käy. juhlat järjestetään myöhemmin mun ilmottamana aikana. tuli meillekin miehen kanssa riitaa. mut oln sitä mieltä ettei mun tarvi anopin mukaan järjestellä mitään. (ja mies ei asu täällä niin silläkään eioo sana.valtaa tähän. ottakoon lapsen sillon ja menköön anopin kanssa juhlimaan kotiinsa)
Voi, näitähän riittäisi. Laitetaan nyt mikä viimeksi tapahtui ja tuli mieleen:
Anoppi alkoi vaatimaan, että miehen kaukaiselle sukulaiselle on ostettava kihlajaislahjaksi tms valmistumislahjaksi aivan karsean näköinen ja pirun kallis Secto-valaisin minun ja mieheni toimesta. Sanoimme ensin kohteliaasti ja lopuksi vähän vähemmän kohteliaasti, että a) emme osta lahjoja ihmisille joita emme tunne b) jos anopin mieliksi heitä muistamme, voimme laittaa vaikka onnttelukortin tälle pikkuserkulle, vai mikä olikaan. Tästä anoppi piinasi vuorotellen minua ja vuorotellen miestä. Itsellään rahat usein loppu, onkohan lahjat liian suurellisia, vai kova näyttämisenhalu. En ikinä kuuna päivänä voisi kuvitella tätä tapahtumaa toisinpäin: että me piinaisimme anoppia ostamaan jonkun kalliin lahjan, edes lähisukulaisillemme eli lapset tai omat vanhempani tms. saati serkku!!!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 14:53"]
Anoppi kertoi ettei vaan välitä niin paljon kuopuksestamme (kuopus siis tuolloin 2 v, esikoinen 4 v.) kun mies tiedusteli syytä miksi ei kiinnitä pienempään lapseen huomiota, pyydä häntä kahdenkeskisille retkille tai tuo tuliaisia kuten isoveljelle. Sama rouva kuulemma aikoinaan jätti mieheni kokonaan huomiotta kun mieheni veli syntyi (mieheni tuolloin 5 v.). Tämä ja muu tunteettomuus johti myöhemmin appivanhempieni eroon.
[/quote]
Surullista kyllä oma äitini suosii 5v poikaamme ja jättää 3v tyttömme täysin huomiotta. Omasta mielestään on tasapuolinen. Ei huomaa kuinka puheissaan aina arvostelee tytärtämme esim. pyöreäksi (tyttö on normaali, kasvaa paljon paremmin kuin poikamme, joka on aina ollut laiha ja käyrien alatasoilla) tai että osaa olla niin mieliksi ja keikistellä --> on kuin anoppi konsanaan (äitini mielestä siis huono asia). Poikamme saa tuliaisiksi uusia leluja vaikkei tarvitsisi mitään, tyttömme ei aina saa mitään ja toisinaan jonkun kirpparilöydön. Pojan haluaa syliin , tyttöä ei. Olen huomauttanut asiasta monesti, ei näe mitään vikaa toiminnassaan. Aika selvää on, ettei anneta lapsia hänelle hoitoon vaikka hän itse sitä niin kovasti haluaisi. En halua oman tyttöni mielen järkkyvän mummon toiminnasta tai poikani kuvittelevan olevan parempi kuin siskonsa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:14"]
Anoppi piti esikoistamme ensi kertaa sylissä, ja aivan muina naisina tokaisi: "Näyttää ihan siltä kun ei kuuluisi perheeseen".
Miehen mielestä tämä oli HUUMORIA.
[/quote]
Mä en oikeasti tiedä, pitäisikö painaa ylä- vai alapeukkua, koska molemmissa vaihtoehdoissa on liikaa tulkinnanvaraa. Mutta aivan uskomattoman raivostuttava ja inhimillisen sietokyvyn ylittävä anoppi tässäkin kyseessä, en kestä!