Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoiset hoi!
10.02.2014 |
Minua kiinnostaa miten suhtaudutte ylipainoonne, ja lastenne lihomiseen. Ylipaino kun on melko "periytyvää" monessa perheessä. Tarkoitan nyt teitä vähän rieppaammin ylipainoisia. Pelkäättekö lapsenne puolesta koulukiusausta, ja jos itse olette lapsina olleet pyöreitä, miten olette kokeneet sen. Mietin tässä että miten lapsesta tulee ylipainoinen ja kuinka huolestuneita vanhemmat siitä ovat, ja osaavatko ottaa asian tarpeeksi vakavasti. Itselläni helposti varmaan kävisi niin että vähättelisin ongelmaa ja ajattelisin pyöreyden johtuvan siitä äettä jälkikasvun kilot ovat vain lapsen pyöreyttä. Mistä lapsenne ylipaino johtuu ja uskotko/koetko olevasi osasyyllinen/syyllinen asiaan?
Viestini sisällön ei todellakaan ole takoitus loukata ketään, ja jättäkää mielummin vastaamatta viestiini, jos ette aijo vastata asiallisesti. Tämä asia kun on sellainen ettei sitä ihan keneltä vaan voi kaupungilla käydä kyselemässä, niin ajattelin että jos joku voisi täällä keskustelupalstalla kirjoittaa anonyymisti omia kokemuksiaan ja fiiliksiä lapsen ylipainosta ja siihen liittyvistä murheista ja huolista.
Kommentit (19)
Itse olen toooodella lihava, mutta lapset on aina menneet huolestuttavasti alikäyrillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse reilusti ylipainoinen, kun herkuttelen liikaa. Molemmat lapseni ovat kuitenkin normaalipainoisia, kuten olin itsekin lapsena ja nuorena eli ylipainon olen kerännyt vasta aikuisiällä.
Koko perheelle tehdään ruokaa ja syödään yhdessä. Lapset syö paljon hedelmiä ja kasviksia, herkkujakin toki mutta ei mielin määrin. Itse herkuttelen "salaa" eli en siis lasten nähden vaikka kyllähän he pulleuteni, ison vatsan ja ison pepun ovat huomanneet. Kannustan lapsia liikuntaan, välineet yms hankittu, itse vaan en meinaa päästä liikkumaan itsenäisesti, vain sen mitä lasten kanssa teen. Eli ei lihavien ihmisten lapset aina ole lihavia! Terveellisiä elämäntapoja voi ohjata ja opettaa lapsille :)
Olen lievästi ylipainoinen painoindeksin mukaan (BMI 27). Lapset ovat molemmat laihoja kuikeloita, samoin kuin itsekin olin lähes kolmekymppiseksi asti.
Vanhemmat ovat lapsille esikuvia kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka miten opetat laspiasi terveellisiin elämäntapoihin ja terveellisiin ruokiin, niin luuletko ettet tartuta sitä omaa paskaa elämäntapaasi lapsiisi enemmin tai myöhemmin?
Kakkonen: halaus! Minulla tosin haukkujana isä, mutta ihan yhtä pahalta se oman vanhemman osoittama halveksunta ja vertailu normaalipainoiseen siskoon silti tuntuu. Ylipaino on ilmeisesti asia, jonka takia monikin ihminen kokee asialliseksi ja oikeutetuksi toisen ihmisen haukkumisen. Olen saanut päin näköä ventovierailtakin ihmisiltä törkeitä kommentteja.
Lapseni ovat hyvin hoikkia - tosin niin minäkin olin ennen murrosikää, jolloin yhtäkkiä levisin. Parikymppisenä laihduin normaalipainoon ja siitä muutaman vuoden kuluttua alkoi kierre, jota mm. vaikeat masennuskaudet ovat pahentaneet. (Ei, kaikki eivät laihdu masentuneina, vaan toiset lihoavat. Ruuasta etsii mielihyvää, jota ei mistään muualta saa, kun mikään ei tunnu miltään.)
Lapsille teen ruuat itse eli ei eineksiä, meillä syödään paljon kasviksia, lapsille herkkuja vain satunnaisesti jne. Yritän opettaa heille terveempää suhtautumista ruokaan kuin mitä itselläni on, mutta en voi elää heidän elämäänsä heidän puolestaan, joten ei tiedä, mitä tapahtuu kun he ovat jo isompia ja voivat itse omilla tasku- tai tienestirahoillaan käydä kaupassa jne.
Toivon, etteivät he joudu ikinä kiusatuiksi ulkonäön vuoksi tai mistään muustakaan syystä, tai etteivät itse päädy kiusaajiksi. Toistaiseksi kummallekaan ei kai kukaan kaveri ole huomautellut minun ulkonäöstäni, mutta eiköhän sekin päivä ole edessä, kun kouluikäisiksi ehtivät. Sitäpä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole edes varaa ostaa normaalin terveellisen ruoan lisäksi niitä herkkuja ylettömiä määriä. Lapset eivät ruinaa herkkuja koska tietävät saavansa lauantaisin haluamansa herkun. Lapset ovat normaalipainoisia.
Oma paino-ongelmani johtuu keski-ikäisen hidastuneesta aineenvaihdunnasta ja nuoren naisen ruokahalusta samassa pakkauksessa. Olen kilpaurheillut nuorena. Katsokaapa miltä samassa elämäntilanteessa oleva Jelena Välbe näyttää! Aina niihin liikakiloihin ei tarvita mässyjä tai sokeririippuvaisuutta.
Toki huolestuisin, jos lapseni olisi ylipainoinen. Hän oli murrosikään asti pikemminkin alipainoinen niin että sopivia vaatteita oli hankala löytää. Murrosiän myötä tuli kurveja ja alipainosta on siirrytty normaalipainoon. Minulla oli jo tässä hieman sopeutumista ja ehdin jo pelätä, tuleeko niitä kurveja hieman liikaakin, mutta onneksi ei tullut.
Meillä lapsella on toiminut alusta saakka syömisen itsesäätelymekanismi enkä ole sitä lähtenyt sörkkimään. Pienenä hän söi hyvin (=monipuolisesti), mutta vähän, enkä väkisellä tuputtanut lisää, saati että olisin jotain öljylisää laittanut ruokiin, niin kuin neuvolassa neuvottiin. Jossain vaiheessa lapsi alkoi syödä enemmän, sellaisia ihan kunnon annoksia, enkä niihinkään ole koskaan puuttunut. Aina olen sanonut, ettei väkisellä tarvitse syödä kun vatsa on täysi ja meillä saa lautaselle jättää ruokaa, jos siltä tuntuu.
Karkkipäivää meillä ei koskaan ole ollut. Karkkia ei lapsi välttämättä joka viikko syö ja minusta on älytöntä tuputtaa sitä karkkia väkinäisesti kerran viikossa. Joululahjakarkkeja lapsi napsii silloin tällöin, nytkin on vielä jouluna saadusta suklaarasiasta suklaata jäljellä. Tässäkin siis luotan itsesääntelyyn, kun olen nähnyt ettei lapsi ahmi, vaikka tilaisuus olisi. Vanhojenpäivänkarkkeja hän ei himoitse ollenkaan samaan tapaan kuin luokkatoverinsa. Ei aio lähteä kaupungille saalistamaan kuraisia karkkeja maasta. Jos koulussa saa sisätiloissa pyydystettyä jotain, niin niitäkin syö hissuksiin pitkälle kevääseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 14:51"]
Vanhemmat ovat lapsille esikuvia kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka miten opetat laspiasi terveellisiin elämäntapoihin ja terveellisiin ruokiin, niin luuletko ettet tartuta sitä omaa paskaa elämäntapaasi lapsiisi enemmin tai myöhemmin?
[/quote]
Kaikilla ylipainoisilla ei ole "paskat elämäntavat". Kyllä moni alkaa vanhemmiten vähän pyöristyä, vaikka olisi varsin ok:t elämäntavatkin, jos on istumatyö varsinkin. Kulutus vaan on silloin varsinkin pienikokoisella naisella niin pientä, että ei tarvitse vetää herkkuja ja moskaa tullakseen lievästi ylipainoiseksi.
Ylipainoista lasta voi auttaa parhaiten tarjoamalla terveellistä ruokaa ja mielekästä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voijee, tuskien taival varmaan edessä vasta.
itse olen lihava, bmi 31. tästä "otin oppia" enkä antanut lapselle herkkuja ennenkuin osasi niitä pyytää ja olen koittanut pitää ruoka-asiat normaalina enkä vouhottaa kuitenkaan painosta tai laihduttamisesta, arvelin että lapsi syö (tavallista ruokaa) jos on nälkä.
no. tämä toimi kunnes iski kouluikä. seuraus: lapsi on nyt kuitenkin lihava, lihavampi kuin minä esimurkkuisena. syö salaa, syö tupla-annoksia, on muka koko ajan "nälkä" ja ramppaa jääkaapilla ja minä tuskailen mitä tehdä. ottaako raakasti vielä ruokaa pois, säännöstellä lisää ja varata selkeitä herkkupäiviä kork kerran viikkoon (jonka seurausta tämä salaa syöminen on?? taas jäi kiinno vierasvarakeksipurkin tyhjentämisestä) ja niihin herkkuja vain vähän ja saako hän siitä traumoja ja aikuisena syö itsensä kaksisataakiloiseksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on 40kg ylipainoa (pituus 160, paino n.100) ja minulla on kaksi murrosikäistä lasta joista molemmat ovat 15-20kg ylipainoisia. Tästä olen päätellyt että pakkohan tuon on periytyvää olla, enkä koe olevani syyllinen asiaan mitenkään. Niin kauan kun he itse eivät koe asiaa ongemana, en koe minäkään.
Olen lapseton, mutta sekä minä että äitini olemme olleet nuorina todella hoikkia ja lihoneet vasta aikuisena, kolmenkympin kieppeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mielenkiintoisista tarinoistanne. Voimia teille jotka ovat joutuneet kestämään painosta huomauttelua muutenkin vaikeassa iässä, ikävä kuulla. Koetteko että olette olleet jopa hieman valppaampina lastenne ruokavalion suhteen, omasta ylipainostanne johtuen?
av
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 15:10"]
Itselläni on 40kg ylipainoa (pituus 160, paino n.100) ja minulla on kaksi murrosikäistä lasta joista molemmat ovat 15-20kg ylipainoisia. Tästä olen päätellyt että pakkohan tuon on periytyvää olla, enkä koe olevani syyllinen asiaan mitenkään. Niin kauan kun he itse eivät koe asiaa ongemana, en koe minäkään.
[/quote]
No, ruokailutavat periytyy kyllä vanhemmilta lapsille. Sinä olet ihan itse syypää itsesi ja lastesi ylipainoon.
Minä olen läski, lapseni ovat normaalipainoisia.
Olin myös lapsena pullea, enkä oikein tajua miksi, koska en saanut juuri ikinä karkkia ja kaikkea ruokaani vahdattiin ja säännösteltiin, ja se oli tämänkin päivän mittapuun mukaan terveellistä. Vanhempani eivät ole koskaan olleet ylipainoisia.
En ole erityisen valpas omien lasteni syömisistä. En muista että lapsena olisin itse ollut harmistunut ruokieni säännöstelystä yms, mutta näin aikuisena läskinä olen kyllä useasti pohtinut, missä meni pieleen, ja koska meni pieleen.
Mulla on 30kg ylipainoa ja oikeastaan ahdistaa ajatella että lapsistakin tulisi samanlaisia tankkeja kuin minä. Minua kiusattiin päivähoitoajoista yläasteelle asti ylipainon takia, ja siksi kehitinkin itselleni syömishäiriön. Minua haukuttiin läskiksi myös normaalipainoisena, joten millään ei ollut oikein mitään väliä. Hassua sinällään, että painoin alimmillani n. 37kg, eli vain seitsemän kiloa enemmän kuin minulla on nyt ylipainoa. =D
No mutta kuitenkin. Meillä syödään terveellistä ruokaa ja pieniä annoksia. Pidän kiinni ruokarytmeistä lasten osalla, enkä anna heidän napostella. Energiaa he saavat tarpeeksi, olen siitä pitänyt huolen, mutta energian he saavat niin, että se on jaoteltu oikeankokoisiksi annoksiksi pitkin päivää.
Itselläni sitten onkin se ongelma että olen nykyään tunnesyöjä ja esim. väsyneenä syön liikaa. Nyt syöminen on kuosissa, ja olen laihtunutkin jonkin verran, mutta kuitenkin.
Pelkään siis kovasti muutenkin sitä että lapsia kiusataan asiasta kuin asiasta. Onneksi nuo lapset ovat normaalipainoisia....
Kaikki lapseni ovat normaalipainoisia tai jopa hyvin hoikkia. 5kpl poikia, kolme täysi-ikäistä nuorta miestä. En ole koskaan pelännyt heidän painonsa nousevan ja pidän omasta painostani vähän meteliä. En hauku itseäni heidän kuullen, en raportoi syömisiäni ja kilojani. Olen näin toivonut, että ruokaan rakentuisi mahdollisimman terve suhtautuminen. Hyvältä näyttää.
Alue: Aihe vapaa
No joo, mun lapset ei ole ylipainoisia, mutta itse olen kolmannen polven läski jo. Itse kuulin jo lapsena äidiltäni (joka siis lihava), että olen mm. palloperse sekä alituisia kommentteja teininäkin vaatetuksestani "no et voi laittaa tuota vyötä roikkumaan tuohon mahasi alle, katso nyt itsekin vähän..", "tuo sun takki on kyllä paljon nätimpi Jonnan päällä kun hän on hoikempi lantiolta" jne jne. Yhtään hyvää esimerkkiä liikunnasta tai oikeasta syömisestä ei tullut, äitihän makaa edelleen päivät soffalla pullaa mussuttaen. Yllättäen on rasvamaksaa, diabetestä, nivelrikkoa ym. ym..
Mutta siis, itse lihoin todella vasta aikuisiällä ja lasten saanti ei ole kiloja vähentänyt vaan lisännyt roimasti. Liikun liian vähän ja syön väärin, en niinkään ahmi herkkuja, mutta korjattavaa on paljon. Parhaillaan on Isoja Huolia, en saa koottua itseäni, jotta saisin kroppani kuosiin. Tiedän,e ttä pystyisin siihen jos oikein kovasti haluaisin.
Lapset on normaalipainoisia, keskimmäinen jopa laiha. Pyrin tarjoamaan heille hyvää ravintoa oikeita määriä, herkkujakin, mutta järkevissä rajoissa. Jos jollakulla ylipaino-ongelmaa ilmenisi, toivon, että osaisin sen hoitaa hienovaraisemmin kuin oma äitini. Siitä ei nimittäin ollut mitään hyötyä..