Erosin miehestäni viikko sitten ja
en vieläkään oikeen tiedä, mitä ajatella. Toisaalta haluaisin miehen takaisin, mutta järki sanoo ei. Miten te muut vastaeronneet kestätte eron jälkeisen yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteen. Sen, mikä herää eloon kummittelemaan, kun lapset ovat käyneet nukkumaan...
Kommentit (7)
Kuule, mietit näitä samoja asioita vielä vuodenkin päästä...elämä on...
nyt nokka kohti parempaa tulevaisuutta
Erosin, koska petettyjä lupauksia alkoi olla jo liikaa, aivan liikaa. Lisäksi minä olin/olen meidän perheessä se, joka maksoi kaiken. Laskin juuri, että mies oli laittanut yhteiselle tilille tänä vuonna huimat 3700 euroa. Tämän laskutoimituksen tein, koska meinasin jo soittaa miehelle. Enää en soita. Ajattelen vain, että kaks lasta, asunto yms. ja 3700 euroa!!! Voi perhana, että olen ollut tyhmä.
Ap
Olitkohan naimisissa mun ex-poikaystäväni kanssa. Oliko vielä mustasukkainen ja väkivaltainenkin?
Siipeilijät ja tyhjänpuhujat on kyllä niin p:stä.
Mustasukkainen kyllä, muttei väkivaltainen. Koskaan. Onneksi.
Ap
Ajatukset tässä vaiheessa ovat varmasti kovin sekavat. Tapahtumasta on vasta viikko ja kaikki on nyt uuden opettelua. Anna ajan kulua ja anna tunteillesi aikaa rauhoittua. Kokemuksella kerron että se varmuus tulee itsellesi ajan kanssa, otatko vai jätätkö. Tunteet heilahtelee ja niihin tyhjiin hetkiin on etsittävä tekemistä, kodin järjestelyä, käsitöitä, mitä vaan mitä pystyy ja jaksaa puuhastella. Työ on parasta terapiaa. Ja nämä tunteet on aivan normaaleja. Anna itsellesi aikaa, kaikki järjestyy ja ajatukselle tulee se varmuus. Eipäs, juupas vatvominen vie vaan sinulta turhaan voimia. Odotellaan, vastaus löytyy.
Voimia!
Miksi erosit? Voimia! Muista kuunnella järkesi ääntä.