Harmittaa kun mies ei koskenut juuri ollenkaan synnytyksen aikana.

Moi

Tuota voimia lähettäjälle

T:v<3

Jos mies valittais tuossa tilanteessa, että sormiin sattuu nii aivan varmasti rupeais hermostuttamaan minuakin.

Mieheni ei ollut järin halukas koskemaan. Ei oikein puhunutkaan tai kannustanutkaan mitenkään. Jos vielä neljännen kerran synnytän, annan tarkat ohjeet etukäteen, miten mua voi kannustaa ja rohkaista synnytyksen aikana. 

Mieheni on aina kuitenkin pitänyt kädestäni kiinni kun olen sitä erikseen pyytänyt. Muutoin hän ei ole minuun koskenut synnytyksen aikana. Tiesin kyllä jo etukäteen, että hän tulee varmasti olemaan vaivautunut. Toisella kerralla oli jo hieman luontevampi ja kolmannella kerralla taas vähän enemmän mukana henkisesti. 

Kerro miehellesi, että hänen käytöksensä synnytyksen aikana harmittaa. Ehkä mies osaa sinulle perustella miksi käyttäytyi hieman hölmösti. Kännykällä pelaamisesta olisin itse jo todella suuttunut (sairaalassa olemme olleet aina vasta kun olen ollut jo 7-8cm auki) ja käskenyt panna pois. Jos vielä joskus synnytät, käy läpi etukäteen mitä toivot mieheltä. 

minun mieheni yritti pitää kädestä kiinni mutta huusin kuin syötävä, en sietänyt mitään ylimääräistä.

Mun mies luki kirjaa ja selaili nettiä kännykällään. Juteltiin sitten niitä näitä aina supistusten välissä, mutta en kyllä halunnut edes hän koskisi minuun. 
Kun sain epiduraalin tiesin että mies ei voisi katsella mitä tapahtuu, hänellä on todella paha neulakammo. Kun epiduraali vaikutti soittelin itse äidille ja surffailin netissä. Miehenkin kanssa juteltiin vähän, kunnes tunsin että muksu oli tulossa.
Ei olisi miehen kosketuksesta ollut mitään iloa ponnistusvauheessakaan, kyllä sen 10min pärjäsi ilman silityksiä.
Kännykät ja kirjat painuivat kuitenkin laukkuun heti kun vauva oli maailmassa, ja mies kyllä silitti ja halasi synnytyksen jälkeen enemmän kuin tarpeeksi =)

Mies oli siinä ihan vieressä tsemppaamassa muistaakseni vain ponnistusvaiheessa. Avautumisvaiheessa en olisi halunnutkaan häntä lähelle, joten hyvä vaan että tajusi pysyä hieman kauempana.

Mies tuntee mut sen verran hyvin, että ties ettei pahemmin kannata koskea. Hänen läsnäolonsa oli riittävä tuki minulle. Puhuttiin kyllä hieman etukäteen miehenkin roolista, ja hyvin osasi mennä tilanteen mukana.

Pitää osata vaatia. Ei mies ole ajatustenlukija. Itse sanoin lyhyitä ohjeita esim. käsi tai paperi (märkä viileä käsipyyhe) ja mies toimi ohjeitteni mukaan, kuten toivoin ja oli oikeasti avuksi. Synnytin luomuna.

Niin. Toivoin kyllä että mies olisi vieressä, mutta hän ei oikein viihtynyt siinä. Ja kun huomasin että hierominen olikin jotenkin vastenmielistä ja vaikeaa (mitä olin kuvitellut että hän tekee vähän väliä), niin en osannut vaatia muutakaan. Harmittaa kyllä. Huomaan, että suhtautumiseni miestäni kohtaan on jotenkin muuttunut. Kai olen vaan pettynyt siihen, että hän jaksanut ollenkaan tsempata minulle (ja oletin myös hänelle) tärkeässä hetkessä. -ap

Mimmosia ihmeen ukkoloita teillä oikeen on? :o

Synnytys nyt vaan ei ole luonteva tilanne kaikille miehille. Tiedän että oma lapsi siinä syntyy mutta tilanne voi olla kuin olisi tsemppaamassa hampaanpoistoa. Meitä on niin moneksi. Ei kaikilta voi vaatia samaa.

Noh, onhan toi ukkosi ollut vähän kömpelö. Mut jos on muuten hyvä isä ja huomioonottava puoliso niin älä välitä. Synnytys on tosi jännittävä ja pelottavakin tilanne miehelle. Ehkä hän pelkäsi pyörtyvänsä tai jotain muuta. Minä olen synnyttänyt 2lasta. Olen sitä ihmistyyppiä et synnytän mieluumin itse kuin katsoisin sitä touhua vierestä. Toisen kipu ja sairaalaympäristö saisi mut todella voimaan pahoin. Keskustele miehesi kanssa vielä asiasta.

Häh! Mieheni tuki minua koko synnytyksen ajan, antoi juotavaa ja syötävää. Juteltiin niitä näitä suppareiden välissä ja supistusten aikana tukeuduin mieheeni etukäteen harjoitelluissa asennoissa. Itse ponnistusvaiheessa mieheni piteli jalkaani koholla, sillä synnytin kylkimakuulla. Yhdessähän siinä se muksu punnerrettiin ulos! En kyllä kaivannut silityksiä tai hierontaa, seura ja konkreettinen apu sen sijaan oli kultaakin kalliimpaa!

Lässyn.

Meidän sairaalassa on kännykät kielletty synnytyssalissa.

Mikä joidenkin miehiä vaivaa?

Meillä on ihan yhdessä tehty ja suunniteltu lapsi, mies tuki ja hemmotteli koko raskauden, kun ei voinut itse sinänsä ottaa osaa raskaudesta, muutoinkuin minua tukemalla ja auttamalla.

Synnytys meni samoin. Teki kaikkensa mitä pystyi. Toi syötävää (mikä ei kylläkään maistunut), hieroi, piteli jyväpussia, kyseli kätilöltä kaikkea mahdollista koko ajan, halasi, piti kädestä, silitti päätä... koko sen 19 tuntia mitä sitä tuskaa kesti. Ponnistusvaiheessakin piti kädestä: "Jaksa kulta vielä vähän!!", molemmat kannustivat minua kätilön kanssa yhdessä. Ei meillä saanut olla puhelimia muuta kuin kammarissa ja mies oli jättänyt omansa kyllä jo jonnekin ennen sitä.. En nähnyt puhelinta missään vaiheessa. Kirja oli mukana, mutta ei se ehtinyt sitä lukea, kun ei reppana edes torkkunut missään välissä, kun oli koko ajan minun kanssani (vaikka molemmilla oli takana pitkä päivä, säännölliset supparit alkoivat illalla kello 21.00 ja vauva syntyi seuraavan päivän iltana..).. Että kyllä minä oletan että mies on läsnä synnytyksessä täysillä! En minäkään voinut siinä mitään pelailla! Toki jotkut kai voi, mutta mun kivut oli kyllä niin hirveitä, että hyvä jos muutaman kymmenen sekuntia sain jotain muuta ajateltua kuin niitä kipuja.. Epiduraalikin auttoi vain sen verran, että ei tuntunut siltä, kuin joku olisi hakannut veitsellä selkään.. Mutta muualla kipu jatkui siitäkin huolimatta.. Mitä teidän miehet oikein siellä synnytyksessä ajatteli? Seuraava leveliä farmvillessä??

Vähintä mitä mies voi tehdä niin pitää välillä kädestä kiinni, hieroo hartioita. Muuten ei tarvi tulla ollenkaan jos tuohon ei pysty. Mun mies ei taas ehtinyt koska tuli kiireellinen sektio ja oletin et menee seuraavan päivän puolelle. Hyvin meni vaikkei ollut kädestä pitäjää.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 07:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 06:49"]

Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa. 

[/quote]

niin olet. Ihmisellä kuitenkin rankin synnytys koko eläinkunnassa johtuen osittain siitä että selkärankamme on suoristunut ja kävelemme kahdella jalalla. Tämä on tieteellinen fakta joten on ihan turhaa puhua synnytyksen helppoudesta kaikilla koska se on luonnollista.

[/quote] Voittko näyttää minulle missä puhuin synnytyksen helppoudesta kaikilla?

tutulta kuulostaa meillä ei isäntä edes leikannut napanuoraa

Mies nukkui synnytyssalin vesisängyssä.

Kätilö kuiskaili mulle ohjeita "ettei isä herää..."