Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mies ei koskenut juuri ollenkaan synnytyksen aikana.
02.03.2014 |
Pysytteli vaan huoneen toisessa päässä ja pelasi puhelimellaan. Olen aina kuvitellut että miehet ovat äidin vieressä, pitävät kädestä, hierovat jne... Pyysin kyllä tulemaan viereen, mutta oli jotenkin tosi vaivautunut, ei halunnut olla siinä, hieroi hetken (20 sekunttia) ja sitten valitti että sormiin koskee..
Mä en tiedä olenko ihan hölmö, kun harmittelen tällaista? Kuvittelin jotenkin vaan synnytyksen kulun ihan erilaiseksi... Ja ajattelin, että se olisi ollut meitä lähentävä kokemus, mutta ei.
Miten teidän miehet ovat osallistuneet synnytykseen? Kuulostaako tutulta vai kummalliselta? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (55)
Mun mies oli aika hiljaa. Itsekään en kaivannut turhaa jutustelua, oli kivuissa sen verran kestämistä ettei ajatus kunnolla kulkenut. Mies istui mun vierellä, välillä meni lepäämään säkkituoliin (oli aamuyö). Ponnistaessa pyyhki mun otsaa, piti kädestä eikä valittanut vaikka rusensin sormet :) teki kaikkea mitä pyydettiin ja pysyi tyynen rauhallisena ja vähäeleisenä koko ajan. Toimi mun mielestä täydellisesti, oli mukana tapahtumissa mutta ei missään vaiheessa vetänyt huomiota itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni sanoi kerran humalassa, että synnytyksen jälkeen, ettei hänellä ollut tehnyt vaimoaan mieli kahteen kuukauteen kaiken sen nähtyään.
Jos tuo on se valitettava totuus, niin en todellakaan halua omaa miestäni mukaan synnytykseen.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:09"]
Serkkuni sanoi kerran humalassa, että synnytyksen jälkeen, ettei hänellä ollut tehnyt vaimoaan mieli kahteen kuukauteen kaiken sen nähtyään.
Jos tuo on se valitettava totuus, niin en todellakaan halua omaa miestäni mukaan synnytykseen.
[/quote]
Kuule kulta, jos synnytyksesi on vaikea, ja vielä imetät, niin sinun ei oikeasti myöskään välttämättä hirveästi seksiä tee mieli ainakaan niihin kahteen kuukauteen. Vaikka siis nyt olisit hyvinkin aktiivinen seksuaalisesti.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:11"][quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 06:49"]
Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa.
[/quote]
Niin, synnytyksiähän on erilaisia. Se, että sinä olet päässyt helpolla ei tarkoita, että kaikkien synnytykset menisivät kuten sinulla. Sitten kun olet kärvistellyt vuorokauden ilman kipulääkkeitä ja ponnistat (edelleen ilman kipulääkkeitä) 1.5h vauvaa ulos samalla reveten rempseästi, niin voit tulla kertomaan onko mielipiteesi edelleen sama.
[/quote] Senhän takia minä aanoinkin, että varmaankin sen takia että pääsin niin helpolla en ole tajunnut suuttua, enhän minä missään väheksynyt muita tai väittänyt että kaikilla oliso helpot synnytykset.
Sain avokämmenestä kun koskin vaimooni synnytksessä. Hän oli oikeasti minulle vihainen aiheuttamastani tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Jos miehesi muuten on ihana ja rakastava puoliso, osoittaa sinulle hellyyttä niin ehkä tilanne oli niin uusi ja pelottava ettei tiennyt miten toimia? Jos koki itsensä turhaksi tai avuttomaksi. Mutta jos muutenkin on toope, niin tuskinpa synnytyksessäkään muuksi muuttuisi. Kannattaa kysyä mieheltä suoraan, miten hän koki synnytyksen, voi solmut avautua helpommin.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:27"]
Samantyyppinen kokemus kertaa kolme. Mun mies ei muutenkaan koske, ellei halua seksiä, eikä raskausajan tukemisesta tarvinnut puhuakaan. Pahinta mulle oli, kun mies valitti yhdessä synnytyksessä, että häntä väsyttää, ja pyysi synnyttämään nopeammin... No, parhaani yritin, mutta meni silloinkin 6 tuntia (2. synnytys oli kyseessä). Ekassa valitti, kun hänellä oli tylsää, kolmannessa sentään tajusi olla hiljaa.
[/quote]Parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana kosketus, käsi kädessä olemista välillä, halaaminen päivittäin, suukot ja tietenkin keskinäinen kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:09"]Serkkuni sanoi kerran humalassa, että synnytyksen jälkeen, ettei hänellä ollut tehnyt vaimoaan mieli kahteen kuukauteen kaiken sen nähtyään.
Jos tuo on se valitettava totuus, niin en todellakaan halua omaa miestäni mukaan synnytykseen.
[/quote] voi hyvänen aika mistä näitä "totuuksia" kumpuaa :D ei se kuule kaikkia miehiä hetkauta. Oma mieheni näki sen kaiken, oikein HALUSI nähdä eikä halut vähentyneet tippaakaan. Eihän siellä jalkopäässä tarvi olla jos pelkää traumoja tulevan. Hohhoijaa.
Ei todellakaan ole luonteva tilanne miehelle tulla hieromaan tai pyyhkimään otsaa, jos nainen huutaa kuin syötävä, ja sitähän moni av-mamma synnytyksessä tekee tämän palstan perusteella. Olette te ihmeellisiä ämmiä. Parempi olisi jättää se mies kotiin synnytyksen ajaksi, jos ette voi hyväksyä sitä, että kaikki ihmiset eivät kaikissa tilanteissa osaa toimia teidän haluamalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:09"]Serkkuni sanoi kerran humalassa, että synnytyksen jälkeen, ettei hänellä ollut tehnyt vaimoaan mieli kahteen kuukauteen kaiken sen nähtyään.
Jos tuo on se valitettava totuus, niin en todellakaan halua omaa miestäni mukaan synnytykseen.
[/quote] voi hyvänen aika mistä näitä "totuuksia" kumpuaa :D ei se kuule kaikkia miehiä hetkauta. Oma mieheni näki sen kaiken, oikein HALUSI nähdä eikä halut vähentyneet tippaakaan. Eihän siellä jalkopäässä tarvi olla jos pelkää traumoja tulevan. Hohhoijaa.
[/quote]
Sitä tarkoitinkin. Useimmat naiset tuntuvat loukkaantuvan, jos mies ei halua mukaan synnytykseen tai osoita synnytyssalissa kiinnostusta. Kuten serkkuni sanoi, häntä ällötti tilanne ja ällötti oma vaimonsa sen jälkeen. Ja sille ei voinut kuulema mitään. Jotkut miehet ovat taas erilaisia. Itse en ainakaan aio painostaa miestäni tulemaan. Vaikka vauva onkin yhdessä tehty, haluan säästää mieheni siltä, että hän joutuisi näkemään jotain sellaista mitä hän muistelisi kuukausien ajan.
Minulla on sellanen mies että pyydän häneltä asioita jos jotain tahdon -sama toisinpäin.
Ja minulla on sellainen mies jonka tunnen mutta silti kysyn hänen mielipidettään.
Vaikka minä olen lapsia synnyttänyt niin mieskin niitä saanut ja synnytyksessä varmaan saattaa mies helposti unohtua sivuun, on minunkin mies nukkunut ja lukenut sivussa ja sen hänelle sallin! Mutta jos olen kaivannut jotain niin en ajattele että toinen sen automaattisesti käsittäisi, pyytämättä. :(
Toivottavasti omat pojat saa kumppanikseen ihmisen jonka kanssa tulee luonteva puheyhteys.
Kolokon kääntöpuolena ap on mies joka osallistuu liikaa ja möyhii tyynyä ja tuputtaa vesilasia. Voiko ihminen koskaan toimia oikein? Eikö olennaista ole se että kunnioitetan toista ja pyydetään apua (ja sitä tarjoaa). Eikä ajatella että toinen on jonkunlainen, kaikissa tilanteissa osaisi toimia outomaattisesti oikein?
Kai nyt mies saa vaikka voida huonosti että naisen sisältä tulee pihalle lapsi tai muuta? Miksi mieheltä ei voisi kysyä miltä se tuntui hänestä? Tai jos mies olisi tarvinnut rohkaisua olla paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 11:09"]Serkkuni sanoi kerran humalassa, että synnytyksen jälkeen, ettei hänellä ollut tehnyt vaimoaan mieli kahteen kuukauteen kaiken sen nähtyään.
Jos tuo on se valitettava totuus, niin en todellakaan halua omaa miestäni mukaan synnytykseen.
[/quote] voi hyvänen aika mistä näitä "totuuksia" kumpuaa :D ei se kuule kaikkia miehiä hetkauta. Oma mieheni näki sen kaiken, oikein HALUSI nähdä eikä halut vähentyneet tippaakaan. Eihän siellä jalkopäässä tarvi olla jos pelkää traumoja tulevan. Hohhoijaa.
[/quote]
Sitä tarkoitinkin. Useimmat naiset tuntuvat loukkaantuvan, jos mies ei halua mukaan synnytykseen tai osoita synnytyssalissa kiinnostusta. Kuten serkkuni sanoi, häntä ällötti tilanne ja ällötti oma vaimonsa sen jälkeen. Ja sille ei voinut kuulema mitään. Jotkut miehet ovat taas erilaisia. Itse en ainakaan aio painostaa miestäni tulemaan. Vaikka vauva onkin yhdessä tehty, haluan säästää mieheni siltä, että hän joutuisi näkemään jotain sellaista mitä hän muistelisi kuukausien ajan.
[/quote] Ja edelleen; ei siellä jalkopäässä tarvitse olla jos ei halua nähdä mitään! Jos traumatisoituu sinun kärsivän naaman katsomisesta niin on kyllä aikamoinen "mies". Molemmat synnytykset ovat olleet hienoja meitä yhdistäviä kokemuksia. Ei tietenkään kaikille merkitse samaa, mutta mitä jos teilläkin olisi? Kannattaako jättää kokemusta välistä, kun (taas kerran) pääpuolellakin voi olla.
Mulla oli ainakin niin karsea ja raju synnytys, että mua itseäni ei todellakaan mikään kädestäpito ja halailu ja hieronta olisi kiinnostanut. Ja itselläni etenkin ponnistusvaiheessa olo meni niin tuskaiseksi (huusin vain en pysty, en pysty), että en ymmärrä miten siinä kukaan olisi voinut mitenkään tukea? Turha siinä olisi ollut mitään ainakaan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa se synnyttäminen, teillä ei ole oikeutta lapsiin. Vai mikä saa kuvittelemaan että on? Otatte kaiken vastuun jos tulee rikollinen tai kusipää? Joku nekin on synnyttänyt, ehkä juuri sinä olet seuraava. KANTAKAA VASTUUNNE! Miehille ei synnytys kuulu, joten turha niiltä sitä ymmärrystä alapään repeemiseen on vaatia. Vain lapsen kasvattaminen kuuluu heidän osuuteensa sen alkulykkäyksen lisäksi.
Ja kyllä, elämä on mustavalkoista kun ottaa turhat tunteet pois.
Mä oon varmaan sitten kamala ja tökerö vaimo, huusin miehelle salissa että älä s****na koske muhun!