Harmittaa kun mies ei koskenut juuri ollenkaan synnytyksen aikana.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:05"]

Koen etten olisi pystynyt synnyttämään luomusti ilman mieheni tukea. Hän hieroi minua selästä ja kannusti puhumalla miten hienosti menee. Olisin ollut todella pettynyt jos hän olisi räpeltänyt puhelintaan tai jos hän ei olisi ollut ns. henkisesti läsnä.   

tuosta tuli mieleeni että minun mieheni oli mukana mutta ajatuksissaan jossain muualla olisin päässyt helpommalla jos olisi jäänyt hoitamaan olemassa jo olevia lapsiani olemme uusioperhe.olin jotenkin kuvitellut että odotus raskausaika ja synnytys lähentäisi meitä täysillä tekisi meistä kokonaisia yhdessä ja toisin kävi raskausaika etäännytti synnytys meni ihan päinvastoin omia ajatelmiani siitä tukea antavasta ihanasta puolisosta joka paijaa suukottaa ja leikkaa napanuoran tulokkaalta tämä alkoi voimaan pahoin jo pelkästä ajatuksesta - kyllä hävetti eikä tuore isä millään muotoa näyttänyt iloaan muille eikä minulle oli selkeesti lukossa 

Vaimo oli synnytyksessä sen verran kiukkuisen oloinen, että en uskaltanut mennä lähellekkään. Annoin vaimon ja kätilöiden ja lääkäreiden tehdä hommansa rauhassa. Olisin ollut vain haittana, jos olisin vielä mennyt hieromaan vaimoa. Turpaankin olisi varmaan samalla tullut...

Niin en ymmärrä minäkään mikä miestäni vaivaa... Eipä kyllä raskausaikanakaan sen kummemmin huomioinut mitenkään, päinvastoin ei oikein ymmärrystä tahtonut riittää sille kun oksentelin alusta loppuun, olin huonovointinen ja sen seurauksena väsynyt ja ehkä jopa vähän masentunutkin...

Näin sitä vaan huomaa uusia piirteitä miehestä. Yritin puhua aiheesta, mutta ei hän ymmärrä mitä tarkoitan. Omasta mielestään hän koski minuun monta kertaa. Niin, toki hän koski kättäni kun kävi hakemassa ilokaasua välillä... 12h synnytyksen aikana en muista että olisi koskenut kunnolla kun sen kerran kun pyysin hieromaan alaselkääni. Muuten istui huoneen toisella puolella ja pelasi kännykällään ja ipadilla, ei edes katsonut juurikaan minuun päin. -ap

Samantyyppinen kokemus kertaa kolme. Mun mies ei muutenkaan koske, ellei halua seksiä, eikä raskausajan tukemisesta tarvinnut puhuakaan. Pahinta mulle oli, kun mies valitti yhdessä synnytyksessä, että häntä väsyttää, ja pyysi synnyttämään nopeammin... No, parhaani yritin, mutta meni silloinkin 6 tuntia (2. synnytys oli kyseessä). Ekassa valitti, kun hänellä oli tylsää, kolmannessa sentään tajusi olla hiljaa.

Eikä mulla ihan sama kokemus!! Mies valitti sitä kun oli niin väsynyt.....

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:27"]

Samantyyppinen kokemus kertaa kolme. Mun mies ei muutenkaan koske, ellei halua seksiä, eikä raskausajan tukemisesta tarvinnut puhuakaan. Pahinta mulle oli, kun mies valitti yhdessä synnytyksessä, että häntä väsyttää, ja pyysi synnyttämään nopeammin... No, parhaani yritin, mutta meni silloinkin 6 tuntia (2. synnytys oli kyseessä). Ekassa valitti, kun hänellä oli tylsää, kolmannessa sentään tajusi olla hiljaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:15"]Niin en ymmärrä minäkään mikä miestäni vaivaa... Eipä kyllä raskausaikanakaan sen kummemmin huomioinut mitenkään, päinvastoin ei oikein ymmärrystä tahtonut riittää sille kun oksentelin alusta loppuun, olin huonovointinen ja sen seurauksena väsynyt ja ehkä jopa vähän masentunutkin...

Näin sitä vaan huomaa uusia piirteitä miehestä. Yritin puhua aiheesta, mutta ei hän ymmärrä mitä tarkoitan. Omasta mielestään hän koski minuun monta kertaa. Niin, toki hän koski kättäni kun kävi hakemassa ilokaasua välillä... 12h synnytyksen aikana en muista että olisi koskenut kunnolla kun sen kerran kun pyysin hieromaan alaselkääni. Muuten istui huoneen toisella puolella ja pelasi kännykällään ja ipadilla, ei edes katsonut juurikaan minuun päin. -ap

[/quote]

oletko varma että sun muistikuvat kosketuksesta on oikeita? Mies kertoi mulla jälkeenpäin kaikenlaista minkä täytyy olla totta, mutta en muista itse niistä mitään. Ehkä oli läsnä silloin kun sulla oli vaikeempaa ja ne hetket on pyyhkiytyneet mielestä. Jos muistat vaan ne helpommat hetket kun mies on katsonut että voi pelailla rauhassa. En siis syyttelis koska ei voi olla varma.

Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa. 

Mun lasteni isä(nyt siis jo exä) oli mukana molemmissa synnytyksissä. Ekassa oli vähän pihalla, mutta oli koko 14 tuntia vierellä. toisessa, joka kesti 6 tuntia, oli paremmin mukana. piti kädestä molemmilla kerroilla ja hoki "tää on ihan kamalaa, tää on ihan kamalaa". ainoa mikä harmitti oli, että lähti kauhealla kiireellä kotiin. toisen syntymän jälkeen meille olisi kummallekin tarjottu aamupala, mutta livahti sitä ennen kotiin esikoisen luo. jäi vaan huvittamaan, kun lähdettiin toista synnyttämään, kun sanoi, että "anna mulle se taksiraha, että kuski luulee, että hän maksaa". erittäin tyypillistä hänelle.

Koska osasin ennakoida, että mies ei olisi mikään järjettömän hyvä tuki synnyttäessä (oli kyllä sairaalassa mukana..) niin otin äidin mukaan :D Osasi tukea paljon paremmin kun oma mies saman 5 kertaa läpikäyneenä.Mieheni oli h-hetkellä salissa ja avautumisvaiheessa, mutta ponnistusvaiheessa ei. Paitsi sitten lopusta.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 06:49"]

Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa. 

[/quote]

niin olet. Ihmisellä kuitenkin rankin synnytys koko eläinkunnassa johtuen osittain siitä että selkärankamme on suoristunut ja kävelemme kahdella jalalla. Tämä on tieteellinen fakta joten on ihan turhaa puhua synnytyksen helppoudesta kaikilla koska se on luonnollista.

Koen etten olisi pystynyt synnyttämään luomusti ilman mieheni tukea. Hän hieroi minua selästä ja kannusti puhumalla miten hienosti menee. Olisin ollut todella pettynyt jos hän olisi räpeltänyt puhelintaan tai jos hän ei olisi ollut ns. henkisesti läsnä.

Onpa monella todella moukkia miehiä. Jos tukea ei tule tuollaisella hetkellä niin tuskin muulloinkaan.

Miten te olettekaan löytäneet "mies ei koske muulloin kuin halutessaan seksiä"-tyyppisiä jurilaita.

NO ei se synnyttämisessä avustaminen ihan normaalia miesten toimintaa olekaan. Joten ei mikään ihme, etteivät osaa. Naiset handlaa tuommoset hommat paremmin ja siksi ne onkin useimmiten kätilöinä. On se ny hyvä, et miehenne suostuivat sentään tulemaan. Oli munkin mies synnytyksissäni mukana mutta jälkikäteen sanoisin, että vähän turhaan. Se oli vähän tiellä ja hermostuin siitä kun se oli siinä.

Niin tuollainen mieheni kyllä vähän on. Että ei koske kuin halutessaan seksiä. Mikä siihen voi auttaa? Eikös se ole kasvatuksesta kiinni? Miten paljon on koskettu lapsena jne...

Ärsyttää myös se, että suhtautui tosi ylimielisesti raskausaikana synnytysvalmennukseen, ei kuulemma tarvi sellasta, niinpä ei edes menty sinne. No, olisi todellakin pitänyt, mutta en silloin osannut ajatella järkevästi. 

 -ap

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:15"]

Onpa monella todella moukkia miehiä. Jos tukea ei tule tuollaisella hetkellä niin tuskin muulloinkaan.

Miten te olettekaan löytäneet "mies ei koske muulloin kuin halutessaan seksiä"-tyyppisiä jurilaita.

[/quote]

Ai hitsi. Mä luulin, että oon ainoa, joka on tuollaisesta mielensä pahoittanut. Mies pelasi Candy Crushia ja oli muutenkin varautunut ja ihan pihalla kaikesta valmentautumisesta huolimatta. Toki hän huolehti juomaa jne ja katsoi kun kärvistelin. Ehkä mä jotenkin etukäteen arvasin, ettei hänestä ole sellaiseksi empaattiseksi tsemppaajaksi...Jälki käteen mietin, että olis ehkä pitänyt palkata doula/pyytää oma äiti mukaan. Ei toi synnytys ole kaikesta valmistautumisesta huolimatta kaikkien ihmisten, saatika miesten paikka.

Mies on muuten ihan mahtava isänä ja miehenä, joten ei tässä mitään kaunaa kannata kantaa :)  Se synnytys oli loppujenlopuksi yksi pieni hetki tässä hamaan tulevaisuuteen kestävässä perhe-elämässä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 06:49"]

Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa. 

[/quote]

Niin, synnytyksiähän on erilaisia. Se, että sinä olet päässyt helpolla ei tarkoita, että kaikkien synnytykset menisivät kuten sinulla. Sitten kun olet kärvistellyt vuorokauden ilman kipulääkkeitä ja ponnistat (edelleen ilman kipulääkkeitä) 1.5h vauvaa ulos samalla reveten rempseästi, niin voit tulla kertomaan  onko mielipiteesi edelleen sama.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 06:49"]

Olen varmaan outo, mutta minusta synnytykset eivät nyt ole mikään niin iso juttu että kannattaa vetää hepulit siitä että mies ei ole osannut toimia oikein... Mun mies oli kyllä molemmilla kerroilla jotenkin ihan pihalla, eikä tainnut tajuta koko tilanteesta juuri mitään. Toista kun lähdettiin synnyttämään mies oksensi ennen kuin päästiin autoon =D
Ja olen päässyt joo helpolla, eka synnytys 6h ja ponnistusvaihe 5min, toinen 6,5h ja ponnistusvaihe 10min. Epiduraali mennyt ihan nappiin ja kivuton ponnistusvaihe.
Varmaankin sen takia että en ole kärsinyt itse ollenkaan (ok, olihan avaavat supparit vähän ilkeitä ennen epiduraalia), en ole myöskään tajunnut suuttua miehelle siitä ettei hän istunut pitämässä minua kädestä kiinni ja silittämässä otsaa. 

[/quote]

Niin, synnytyksiähän on erilaisia. Se, että sinä olet päässyt helpolla ei tarkoita, että kaikkien synnytykset menisivät kuten sinulla. Sitten kun olet kärvistellyt vuorokauden ilman kipulääkkeitä ja ponnistat (edelleen ilman kipulääkkeitä) 1.5h vauvaa ulos samalla reveten rempseästi, niin voit tulla kertomaan  onko mielipiteesi edelleen sama.

[/quote]

Hyvä vastaus :) Mulla on takana kuusi helppoa synnytystä, mutta en oo ikinä kuvitellu, että se olis kaikilla samanlaista. Mä oon saanu hyvät perintötekijät ja muutoinkin kaikki mennyt aina hyvin, mutta oon kyllä aina myös tiedostanu sen, ettei kaikilla kaikki mee ihan samalla lailla kuin mulla.

Mä ehkä sanoisin miehelle tuollaisessa tilanteessa, että olisithan voinu jäädä kotiin leikkimään puhelimellas, mulla onneksi ollu mies, joka on aina koskettanu, eikä varmaankaan oo kotona saanu sellaista parisuhdemallia. Ja synnytyksissä ollu aina mukana, viimeks tosin otin sille sudokuja mukaan, että sais ajan kulumaan, ku tiesin jo, etten oo kovastikaan kipeä, mutta halusin hänet kuitenkin mukaan ponnistusvaiheeseen. Ja silloin on kyllä pyyhkinyt kasvoja viileällä ja kostealla harsolla ja pitänyt kädestä, antanut juotavaa, katkaissut sitten napanuoran jnejne. 

Mutta on kyllä sanonu, että harvoin on niin avuton olo kuin silloin, ku näkee, että toinen on kipeä ja ei oikein voi tehdä mitään ja se avuttomuuden tunne, pelko (neula- tai verikammo, kuoleman pelko jnejne) voi kyllä sitten ilmetä vaikka miten. Ja monesti ihmiset, jotka ei oo oppineet kohtaamaan tunteitaan pakenevat niitä. 

Pelaaminen tai nettisurffailu, puhumattakaan tylsyyden valittamisesta on todella törkeää. Mutta jos mies yrittää kuitenkin parhaansa, mutta ei vain oikein osaa, niin yrittäisin päästä asian yli. Mun mies on epäitsekäs, vastuuntuntoinen, kiltti ja loistava isä ja puoliso, mutta oli synnytyksissä jotenkin "varautunut" eikä osannut mielestäni ottaa tarpeeksi osaa tunteisiini. Mutta tämä ei ole jäänyt vaivaamaan, koska mies ei todellakaan ole mikään tunteeton tai ilkeä tyyppi. Minusta ap:n pääongelma on, että mies käyttäytyy muutenkin itsekkäästi/kylmästi.

Mä olin niin pöllyssä ilokaasusta ja kivuista, että luulin miehen lähteneen huoneesta jossain vaiheessa. Tästä kun hänelle harmistuneena mainitsin niin sanoi, että istui mun vieressä koko ajan kiltisti ja piti kädestä kiinni :)

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:27"]Samantyyppinen kokemus kertaa kolme. Mun mies ei muutenkaan koske, ellei halua seksiä, eikä raskausajan tukemisesta tarvinnut puhuakaan. Pahinta mulle oli, kun mies valitti yhdessä synnytyksessä, että häntä väsyttää, ja pyysi synnyttämään nopeammin... No, parhaani yritin, mutta meni silloinkin 6 tuntia (2. synnytys oli kyseessä). Ekassa valitti, kun hänellä oli tylsää, kolmannessa sentään tajusi olla hiljaa.

[/quote]

Miksi teit noin monta lasta tuollaiselle idiootille?