Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitää joulumuistaa yhtään ketään?
13.12.2013 |
Lapset tykkää tietysti lahjakasasta mutta loppujen lopuksi perheet hukkuvat tavaraan.
Aikuisille äärettömän harvoin lahjat on onnistuneita; yleensä menee metsään tavalla tai toisella. Ruokalahjat ei sovi ruokavalioon tai allergioihin tai painonhallintaan, kukkalahjat sisustukseen, makuun tai allergioihin. Konvehteja inhoaa puoli Suomea eikä krääsää halua kukaan. Vaatteita ei (o)saa ostaa vieraalle tai edes perheenjäsenelle ja töppösiä ja pörrösukkia ei enää kukaan halua lisää. Hyötylahjoja (taskulamput, ensiapupakkaukset yms) on ison osan mielestä mauttomia ja kotitaloustavara ei ole saajan makuun kuitenkaan. Hyväntekeväisyyslahjat on huijausta ja joulukeräyslahjoja ei arvosteta.
Mitä iloa tästä joulumuistamishässäkästä on kenellekään muulle kuin kauppiaille?
Kommentit (19)
No, kuitenkin ERITYISLAPSIA pitää muistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalla vouhkataan viikkotolkulla sopivista muistamisista ja heti joulunalun viikolla alkaa marina "vääristä / tyhmistä/ mauttomista / typeristä " lahjoista.
Meillä ostetaan omille ja kummilapsille muutama paketti ja siinä kaikki; kenellekään muulle ei ostetaan mitään. Eikä anneta eikä leipota eikä laiteta
Hyvä kysymys, kai se on vaan tapa että pitää olla joulutohina keskellä pimeää aikaa. Tuo vaihtelua arkeen
Sieltähän se on kolmesta itämaan tietäjästä lähtöisin, he toivat Jeesus-lapselle lahjoja tullessaan tervehtimään häntä: kultaa, pyhää sabua ja mirhamia.
Muutama vuosikymmen sitten ei lahjojen määrä ollut sellainen kuin nykyisin, muutama paketti vain, mutta niinpä niitä lahjoja osattiin arvostaa, jopa pehmeitä paketteja. Tai pienestä ruutuvihkosta, jyijykynästä ja pyyhekumista, kukin eri pakettiin käärittynä, jotta kahjojen lukumäärä hieman suurenisi!
Nuorempi serkkupoikani oli 'tiedostava kakara' ja julisti jo alakouluikäisenä, että vanhempien velvollisuus on hankkia kalsarit ynnä muut vaatteet joka tapauksessa, eivät ne mitään lahjoja ole. Sellaisia olivat hänen mielestään vain kovat paketit. Tämä siis jo 60-luvun puolivälin paikkeilla.
Joskus katselen ja lueskelen silmät suurina, millaisia lahjoja nykyään lapsille hankitaan: monen sadan euron arvoisia älypuhelimia, tabletteja tai muita teknisiä vempeleitä. Osaavatko tämän päivän lapset olla tyytyväisiä pehmeistä paketeista, isoäidin neulomista tumpuista tai sukista? Tai vaikka piirustuslehtiöstä ja värikynistä? Miksi kaiken pitää olla niin kallista ja suurta? Kun kuitenkin se muistaminen on tärkeä, ei se hirveä tavaramäärä.
Siis pyhää savua ne tietäjät veivät, jatkaa viitonen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 09:29"]
Sieltähän se on kolmesta itämaan tietäjästä lähtöisin, he toivat Jeesus-lapselle lahjoja tullessaan tervehtimään häntä: kultaa, pyhää sabua ja mirhamia.
Muutama vuosikymmen sitten ei lahjojen määrä ollut sellainen kuin nykyisin, muutama paketti vain, mutta niinpä niitä lahjoja osattiin arvostaa, jopa pehmeitä paketteja. Tai pienestä ruutuvihkosta, jyijykynästä ja pyyhekumista, kukin eri pakettiin käärittynä, jotta kahjojen lukumäärä hieman suurenisi!
Nuorempi serkkupoikani oli 'tiedostava kakara' ja julisti jo alakouluikäisenä, että vanhempien velvollisuus on hankkia kalsarit ynnä muut vaatteet joka tapauksessa, eivät ne mitään lahjoja ole. Sellaisia olivat hänen mielestään vain kovat paketit. Tämä siis jo 60-luvun puolivälin paikkeilla.
Joskus katselen ja lueskelen silmät suurina, millaisia lahjoja nykyään lapsille hankitaan: monen sadan euron arvoisia älypuhelimia, tabletteja tai muita teknisiä vempeleitä. Osaavatko tämän päivän lapset olla tyytyväisiä pehmeistä paketeista, isoäidin neulomista tumpuista tai sukista? Tai vaikka piirustuslehtiöstä ja värikynistä? Miksi kaiken pitää olla niin kallista ja suurta? Kun kuitenkin se muistaminen on tärkeä, ei se hirveä tavaramäärä.
[/quote]
Ihmeellistä ajattelua. Lapsemme saivat viime jouluna puhelimet, mutta myös mummin kutomat sukat. Kummastakin olivat todella innoissaan. Tyttökin yläasteelle pani mummin kutomat sukat jalkaan ja heti oli kaverit kyselemässä, jaksaisko mummi heillekin kutoa yhtä hienot.
Minä en oikeasti ymmärrä tätä tuomitsemista. Jos lapselle ostaa puhelimen lahjaksi, kun se puhelin on oltava, niin silloin ei arvosteta mummin reumaisin sormin kutomia sukkia.
Kyllä kuule arvostavat ja paljon enemmän. Mutta mikä itseisarvo se olisi, että se puhelin pitäisi ostaa marraskuussa ja aattona saisi olla kuusen alla vain sukkia ja lapasia
Mutta miksi ihmeessä lahjojen antaminen on levinnyt siihen että opettajille, pk-henkilökunnalle, harrastusohjaajille jne. jne "pitää" viedä jotain? Sitten viedään se marketin konvehtirasia, jota vastaanottaja ei arvosta yhtään / saa 20 muutakin laatikkoa/ pahimmassa tapauksessa heittää roskiin.
Ei olisi helpompaa olla antamatta mitään? Eihän aikuiset enää osta synttärilahjojakaan toisilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:08"]
Mutta miksi ihmeessä lahjojen antaminen on levinnyt siihen että opettajille, pk-henkilökunnalle, harrastusohjaajille jne. jne "pitää" viedä jotain? Sitten viedään se marketin konvehtirasia, jota vastaanottaja ei arvosta yhtään / saa 20 muutakin laatikkoa/ pahimmassa tapauksessa heittää roskiin.
Ei olisi helpompaa olla antamatta mitään? Eihän aikuiset enää osta synttärilahjojakaan toisilleen
[/quote]
tietenkin on helpompi olla antamatta.
Itse erityislapsen äitinä haluan antaa lahjan ja haluan muistaa. Minusta se on vaan mukavaa.
En ymmärrä ihmisiä muutenkaan jotka ilmoittavat kaikki lahjat on krääsää, en minä anna krääsää. Ostan lahjoja pitkin vuotta ja annan sellaisia, joista saajat tykkää. Hehän ovat minun ystäviäni, kyllä minä sen verran heitä tunnen että osaan yhden paketin ostaa.
Päiväkotiin ostan jotain mistä tiedän että toinen tykkää. Lapseni oma ohjaaja tykkää Aarikasta, se näkyy hänen pukeutumisestaan joka päivä. Ostin Aarikan rannekorun, ohjaajan lempivärissä. Aarikan omassa paketissa, lupasivat että sen saa vaihtaa jos ei tykkää.
Joka päivä tulee joulukortteja postilaatikosta jotka 99 % kaikki ovat aivan ihania. Rakastan itse tehtyjä kortteja sekä valokuvakortteja. Ne laitetaan seinälle ja ovat vielä siinä loppiaisenkin jälkeen seuraavaan viikonloppuun asti.
Glögiä juodaan, pipareita tehdään ja syödään, nautitaan yhdessäolossa kiireettömässä kodissa.
Jos kaikki tämä on jonkun mielestä turhaa, on peiliinkatsomisen paikka.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:08"]
Mutta miksi ihmeessä lahjojen antaminen on levinnyt siihen että opettajille, pk-henkilökunnalle, harrastusohjaajille jne. jne "pitää" viedä jotain? Sitten viedään se marketin konvehtirasia, jota vastaanottaja ei arvosta yhtään / saa 20 muutakin laatikkoa/ pahimmassa tapauksessa heittää roskiin.
Ei olisi helpompaa olla antamatta mitään? Eihän aikuiset enää osta synttärilahjojakaan toisilleen
[/quote]
tietenkin on helpompi olla antamatta.
Itse erityislapsen äitinä haluan antaa lahjan ja haluan muistaa. Minusta se on vaan mukavaa.
En ymmärrä ihmisiä muutenkaan jotka ilmoittavat kaikki lahjat on krääsää, en minä anna krääsää. Ostan lahjoja pitkin vuotta ja annan sellaisia, joista saajat tykkää. Hehän ovat minun ystäviäni, kyllä minä sen verran heitä tunnen että osaan yhden paketin ostaa.
Päiväkotiin ostan jotain mistä tiedän että toinen tykkää. Lapseni oma ohjaaja tykkää Aarikasta, se näkyy hänen pukeutumisestaan joka päivä. Ostin Aarikan rannekorun, ohjaajan lempivärissä. Aarikan omassa paketissa, lupasivat että sen saa vaihtaa jos ei tykkää.
Joka päivä tulee joulukortteja postilaatikosta jotka 99 % kaikki ovat aivan ihania. Rakastan itse tehtyjä kortteja sekä valokuvakortteja. Ne laitetaan seinälle ja ovat vielä siinä loppiaisenkin jälkeen seuraavaan viikonloppuun asti.
Glögiä juodaan, pipareita tehdään ja syödään, nautitaan yhdessäolossa kiireettömässä kodissa.
Jos kaikki tämä on jonkun mielestä turhaa, on peiliinkatsomisen paikka.
[/quote]
Katson peiliin ja minusta ne vanhempien lahjonnat ovat noloja. Ihan oikeasti. En kaipaa mitään.
Tuo mieluummin säkillinen tyhjiä vessapaperirullia, liimapuikkoja, kangassuikaleita. Meillä on kunnan talouden takia ikuinen pula askartelutarvikkeista. Aarikan käsikorut yms on noloa lahjontaa. Tuo päiväkotiin pelejä, vanhoja luistimia yms. Ne ovat parhaita lahjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta muistaminen (olipa se sitten onnistunut "otos" tai ei, ) on kuitenkin tapa huomioida toista. Tuo joulumieltä toivottavasti muistetulle, mutta myös itselle.
Piispa Huovisen puheesta: lahjat ovat kivoja, mutta motiivit eivät välttämättä. Onko se lahja, kun mietit, että tämän ja tämän arvoisen "lahjan" annan koska se toinenkin antoi tälläisen? Ei ole, lahja on lahja, muut ovat ovat pallkkioita ja lahja on aina pyyteetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulumuistajat on todella rasittavia.
Onneksi nykyään ei enää niitä ole.
Nuorempana oli näitä kavereita, jotka toi kassillisen lahjoja. Yksikin joulu: servettejä, 2 euron auto lapselle, joka ei toiminut. 2 euron muovipyssy lapselle. Miehelle sikamuki, mukahauska sellainen.
Oma elämä oli ihan tarpeeksi hektistä, että olisi ehtinyt juoksemaan kaupoissa hakemassa näitä krääsälahjoja ja viemässä niitä postiin ja ajamassa pitkin kaupunkia kavereiden luo.
Päälle päiväkodin 7 tätiä ja keittiöhenkilökuntaa ja pari opettajaa. Harrastevetäjät yms.
Kymmeniä tuoksutuikkuja, patalappuja, halpisleluja jne..
Ei todellakaan minulle tuonut mitään hyvää mieltä.
Mutta jotkut vain on niitä touhutätejä, joilla on ylimääräistä aikaa ja ostavat niitä kiroileva siili mukeja ja kahden euron autoja ja odottavat, että kaverit lakoaa kiitollisuudesta maahan.
Todella rasittavaa.
Meillä joulun aikaan satsataan lepoon ja tunnelmaan. Ei lahjoihin, ei krääsään.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:26"]
Tuo mieluummin säkillinen tyhjiä vessapaperirullia, liimapuikkoja, kangassuikaleita. Meillä on kunnan talouden takia ikuinen pula askartelutarvikkeista. Aarikan käsikorut yms on noloa lahjontaa. Tuo päiväkotiin pelejä, vanhoja luistimia yms. Ne ovat parhaita lahjoja
[/quote]
Ottaako pk:t oikeasti askartelumateriaalia vastaan? Missä? Tai pelejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin saan hyvän mielen, kun muistan lähisiäni jouluna. En koskaan väkisin yritä keksiä lahjaideoita, mutta jos jotain mieleen tulee tai näen kaupassa jonkun tavaran tms. josta kuvittelen jonkun pitävän ostan sen. En halua tai kaipaa itse mitään vastineeksi, mutta minusta on mukavaa antaa lahjoja toisille. Usein läheiseni sanovat, että olen hyvä valitsemaan lahjoja, mutta ehkäpä nuo valehtelevat kun eivät halua loukata tunteitani :)
Minä tunnen sukulaiseni ja kaverini ja yleensä aika hyvin tiedän mistä juuri he pitäisivät. Kuuntelen heidän juttujaan kuitenkin koko vuoden ja sieltä yleensä tulee hyviä lahjavinkkejäkin ilman, että he edes huomaavat.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:26"]
Tuo mieluummin säkillinen tyhjiä vessapaperirullia, liimapuikkoja, kangassuikaleita. Meillä on kunnan talouden takia ikuinen pula askartelutarvikkeista. Aarikan käsikorut yms on noloa lahjontaa. Tuo päiväkotiin pelejä, vanhoja luistimia yms. Ne ovat parhaita lahjoja
[/quote]
Ottaako pk:t oikeasti askartelumateriaalia vastaan? Missä? Tai pelejä?
[/quote]
viet päiväkotiin
mieluummin niitä kuin kiloittain suklaata
Itse muistan työtovereitani joululahjoilla. En odota vastalahjoja, he ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja annan jokaiselle juuri häntä ajatellen hankitun lahjan ihan antamisen ilosta ja koska pidän heistä, haluan ilahduttaa. En mitään kallista, pitkin vuotta aina kohdalle osuessa teen hankintoja eikä se vaadi muuta kuin pientä viitseliäisyyttä.
Samaa mieltä, ap. Tietenkin jos ihan välttämättä haluaa lahjoja antaa niin mikäs siinä. Meillä lahjoja annetaan kuitenkin vain omille ja kummilapsille (nekin mieluummin aineettomina jos mahdollista), lisäksi viemme joulukukan tai vastaavaa pientä jos kyläilemme jouluna jonkun luona. Ahdistaa tämä väkisinkulutus ja luonnonvarojen haaskaaminen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:08"]
Mutta miksi ihmeessä lahjojen antaminen on levinnyt siihen että opettajille, pk-henkilökunnalle, harrastusohjaajille jne. jne "pitää" viedä jotain? Sitten viedään se marketin konvehtirasia, jota vastaanottaja ei arvosta yhtään / saa 20 muutakin laatikkoa/ pahimmassa tapauksessa heittää roskiin.
Ei olisi helpompaa olla antamatta mitään? Eihän aikuiset enää osta synttärilahjojakaan toisilleen
[/quote]
tietenkin on helpompi olla antamatta.
Itse erityislapsen äitinä haluan antaa lahjan ja haluan muistaa. Minusta se on vaan mukavaa.
En ymmärrä ihmisiä muutenkaan jotka ilmoittavat kaikki lahjat on krääsää, en minä anna krääsää. Ostan lahjoja pitkin vuotta ja annan sellaisia, joista saajat tykkää. Hehän ovat minun ystäviäni, kyllä minä sen verran heitä tunnen että osaan yhden paketin ostaa.
Päiväkotiin ostan jotain mistä tiedän että toinen tykkää. Lapseni oma ohjaaja tykkää Aarikasta, se näkyy hänen pukeutumisestaan joka päivä. Ostin Aarikan rannekorun, ohjaajan lempivärissä. Aarikan omassa paketissa, lupasivat että sen saa vaihtaa jos ei tykkää.
Joka päivä tulee joulukortteja postilaatikosta jotka 99 % kaikki ovat aivan ihania. Rakastan itse tehtyjä kortteja sekä valokuvakortteja. Ne laitetaan seinälle ja ovat vielä siinä loppiaisenkin jälkeen seuraavaan viikonloppuun asti.
Glögiä juodaan, pipareita tehdään ja syödään, nautitaan yhdessäolossa kiireettömässä kodissa.
Jos kaikki tämä on jonkun mielestä turhaa, on peiliinkatsomisen paikka.
[/quote]
Minä en ole ollut koskaan tavaran perään. Mieluummin pitkin vuotta autan naapureita ja äitiäni ja hänen ystäviään. Hoidan paljon toisten lapsia, että muut saavat levätä, samoin pari erityislasta on minulla joskus hoidossa.
En osta kenellekään suklaata ja viinejä. Jos joku siitä loukkaantuu ja haluaisi konvehtirasian mieluummin jouluna, kuin lapsenhoitoa ympäri vuoden, voi myös katsoa peiliin.
Tavaraa minulla on jo tarpeeksi. Mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat koko ajan lisää ja lisää materiaa. Me olemme niin erilaisia.
Up