Lue keskustelun säännöt.
mielensä pahoittaja - ehkä ihan turhasta
02.03.2014 |
Onko teidän muiden miehillä tullut 35v. paikkeilla jonkin asteinen ikäkriisi tms?
Täällä tuota isäntää ahdistaa kuulema tämä keskiluokkainen elämä ja oleminen. Hänen elämänsä ei ole sitä, mitkä hänen tavoitteensa nuorena oli. Itse hän ajatteli elävänsä jotain kriisiä ja miettivänsä paljon näitä asioita. Minä taas puolestani olen sitten "mieleni pahoittaja" tästä asiasta.
Kieltämättä miehen sanat kolahtivat ja riipaisivat aika pahasti. Harmittaa, että otan itseeni ja pahoitan mieleni kun mies vain oli rehellinen ja puhui tunteistaan. Itse olen kuitenkin tyytyväinen tähän elämämme. Meillä on mukava omakotitalo, ihanat lapset ja rahaa jää sen verran sivuun, että silloin tällöin voidaan matkustellakin. Harmi vain, että mies on tähän kaikkeen pettynyt :(
Kommentit (17)
Ei se nyt kaikilla tule jossain vaiheessa pieni kriisi. Kun on talo, lapset yms. kaikki ikäänkuin valmista, niin tulee sitten olo, että no tässäkö se kaikki nyt sitten olikin? Tavoitteita vuosia, saada talo rakennettua, saada lapset isommiksi, saada sitä ja tätä. Tavoitteet täytetty ja mielen valtaa tyhjyys vähäksi aikaa, kun ei ole enää mitä pitäis tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen olo koko ajan. Olen nainen ja 41v. Jos ette tee mitään, miehellä on kohta suhteen ulkopuolinen ihastus.
Muuttakaa, uusikaa sisustus, käske miehen vaihtaa työpaikkaa, kokeilkaa huumeita, ottakaa lemmikki, majoittakaa au-pair, päivitä lookisi nuorekkaammaksi (ja seksikkäämmäksi), hypätkää laskuvarjolla, vaihtakaa auto, pure miehelle fritsu kaulaan, aloittakaa uusi harrastus, menkää parisuhdeteapiaan..
Jotain mausteita ihan kivaan ja täten mahdollisesti tylsään elämään?
Menkööt mies vaikka rauhanturvaajiin tai johonkin vastaavaan, sen jälkeen hänellä voi olla hetki mukavaa oman perheen kanssa. Eli nyt vain keksimään miehelle jotakin uutta ja erilaista, tosin mies huolehtikoon hyvinvoinnistaa pitkälti ihan itse. Hän pitäköön myös mölyt mahassaan, muiden mieltä ei todellakaan tarvitse pahoittaa sen takia, että itsellä on ikäkriisi. Jos sieltä alkaa tulemaan liikaa valitusta, niin veisin hänelle peilin eteen, märisköön itselleen.
Aivan sama tilanne, meillä tosin mies ei osaa muotoilla noin hyvin sanoiksi noita fiiliksiään. Minäkin otan tavallaan loukkauksena itseni ja lasten puolesta, että meidän tavanomainen arki ja oleminen ei riitä. Meillä ei ole mitään suurempaa murhetta toimeentulosta, terveydestä tms. ja minua ottaa päähän, ettei siitä voi olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama tilanne, meillä tosin mies ei osaa muotoilla noin hyvin sanoiksi noita fiiliksiään. Minäkin otan tavallaan loukkauksena itseni ja lasten puolesta, että meidän tavanomainen arki ja oleminen ei riitä. Meillä ei ole mitään suurempaa murhetta toimeentulosta, terveydestä tms. ja minua ottaa päähän, ettei siitä voi olla onnellinen.
Minun työttömän arkeani voi tulla millon vain kokeilemaan vaikka kuukaudeksi, minä voin sitten leikkiä sitä perheenisää, vaikka olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, kun asiat ovat kaikin tavoin hyvin, niin pitää keksimällä keksiä joku kriisi.
Meillä mies 36v. Myös vastaava kriisi päällä. Lisänä työhönsä totaalikyllästyminen ja on jo pari vuotta yrittänyt saada toista työtä siinä onnistumatta (allalla menee huonosta ja on onni, että on saanut pitää vakityönsä). Mies on jopa väläyttänyt, että hän ottaa kohta minkä tahansa hantti työn mistä päin Suomea tahansa (tyyliin 1500e huonompi palkka kuin nyt). Ja minun pitäisi yrittää sitten saada edes jotain työtä samalta suunnalta mistä hänelle tarppää, vaikka itselläni on hyvä koulutusta vastaava työ, jossa viihdyn ja on etenemismahdollisuuksia. Ja samaan syssyyn sitten pitäisi repiä lapset hoidosta ja koulusta mukaan, kun isillä on työkriisi. Järkipuheet ei tunnu auttavan. Saapa nähdä toteuttaako puheensa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 13:46"]Muuttakaa, uusikaa sisustus, käske miehen vaihtaa työpaikkaa, kokeilkaa huumeita, ottakaa lemmikki, majoittakaa au-pair, päivitä lookisi nuorekkaammaksi (ja seksikkäämmäksi), hypätkää laskuvarjolla, vaihtakaa auto, pure miehelle fritsu kaulaan, aloittakaa uusi harrastus, menkää parisuhdeteapiaan..
Jotain mausteita ihan kivaan ja täten mahdollisesti tylsään elämään?
[/quote]huume homma oli liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 13:38"]Mulla on tuollainen olo koko ajan. Olen nainen ja 41v. Jos ette tee mitään, miehellä on kohta suhteen ulkopuolinen ihastus.
[/quote]
Just näin. Mun miehelle iski jossain vaiheessa samanlainen kriisi kun 35 tuli mittariin. Että tässäkö tää elämä oli. No, kyl mä ajattelin että kaks lasta ja hyvä työpaikka ja kohtuukiva yhteinen elämä olis jotain. No eipä ollutkaan, sillä tää neropatti hankki oloaan helpottaakseen rakastajattaren. No eihän se kriisi siitä kun vaan kasvoi... Toista vuotta tässä jälkilaineita yritetään tasoitella ja en tiedä tuleeko tästä avioliitosta enää kalua.
Mut ymmärrän ap:tä. Kyl muakin on syönyt aikalailla et mä tai meidän perhe ei olla "mitään" hänen elämässään
Meidän kuusivuotisessa parisuhteessa ei muunlaista aikaa ole ollutkaan kuin miehen Suurta Syvällistä Elämänkriisiä. Kerran erottiin ko. syystä ja mies tuli hetken päästä ulisten takaisin, kun tajusi että asiat olikin oikeastaan aika hyvin. Alussa jaksoin loukkaantua riittämättömyydestäni, nyt olen niin kyynistynyt että ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:09"]
Meidän kuusivuotisessa parisuhteessa ei muunlaista aikaa ole ollutkaan kuin miehen Suurta Syvällistä Elämänkriisiä. Kerran erottiin ko. syystä ja mies tuli hetken päästä ulisten takaisin, kun tajusi että asiat olikin oikeastaan aika hyvin. Alussa jaksoin loukkaantua riittämättömyydestäni, nyt olen niin kyynistynyt että ihan sama.
[/quote]
Miksi pysyt suhteessa tuon miehen kanssa?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:09"]
Meidän kuusivuotisessa parisuhteessa ei muunlaista aikaa ole ollutkaan kuin miehen Suurta Syvällistä Elämänkriisiä. Kerran erottiin ko. syystä ja mies tuli hetken päästä ulisten takaisin, kun tajusi että asiat olikin oikeastaan aika hyvin. Alussa jaksoin loukkaantua riittämättömyydestäni, nyt olen niin kyynistynyt että ihan sama.
[/quote]
Miksi pysyt suhteessa tuon miehen kanssa?
[/quote]
Osittain varmaan laiskuuttani, mutta toisaalta en myöskään usko mihinkään täydellisiin parisuhteisiin. Ei mies ilkeyttään tuota tee, on vain sen luonteinen.
15
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 22:09"]
Meidän kuusivuotisessa parisuhteessa ei muunlaista aikaa ole ollutkaan kuin miehen Suurta Syvällistä Elämänkriisiä. Kerran erottiin ko. syystä ja mies tuli hetken päästä ulisten takaisin, kun tajusi että asiat olikin oikeastaan aika hyvin. Alussa jaksoin loukkaantua riittämättömyydestäni, nyt olen niin kyynistynyt että ihan sama.
[/quote]
Miksi pysyt suhteessa tuon miehen kanssa?
[/quote]
Osittain varmaan laiskuuttani, mutta toisaalta en myöskään usko mihinkään täydellisiin parisuhteisiin. Ei mies ilkeyttään tuota tee, on vain sen luonteinen.
15
[/quote]
Ei helvata. Perse repee, kun naurattaa niin. Sillä on siis ilkeä luonne. Sovitte hyvin yhteen, sinä olet henkisesti laiska ja miehesi on ilkeä ja itsekeskeinen. Ehania tyyppejä.
Mitä se mies sitten oikein haluaisi?