Miksi ylireagoitte palstan väkivalta- aloituksiin?
Lueskelen usein palstaa ja olen ihmetellyt erästä asiaa. Aina kun joku nainen kirjoittaa siitä, että mies on käynyt käsiksi, niin palstamammojen ensimmäinen ohje on rikosilmoituksen tekeminen. Ja nyt puhun lähinnä näistä aloituksista, joissa mies on tyyliin lyönyt kerran käteen, tönäissyt, tai muuta melko pientä. Eri asia jos mies on kunnolla lyönyt naamaan, kuristanut tai muutoin pahoinpidellyt kunnolla.
Jos miehenne löisi teitä vaikka kerran nyrkillä selkään tai muuhun vartalon osaan kuin päähän, niin tekisittekö itse oikeasti siitä rikosilmoituksen? Tai jättäisittekö miehenne välittömästi, niin kuin moni täällä aina uhoaa? Tai onko täällä joku jota mies on vaikka tönäissyt tai huitaissut käteen kerran ja olette saman tien lopettaneet koko suhteen? Koska ruudun takaa on aika helppo jaella tuollaisia ohjeita.
Kommentit (8)
Jätin mieheni yhden lyönnin jälkeen. Se ei ollut edes tappelu. Miehellä kilahti täysin, kun en ollut tiskannut hänen kahvimukiaan erikseen. Muuta tiskiä ei siis ollut ja mun kotitehtäviin ykskaks kuului kahvimukin tiskaus. Aikansa raivosi ja sitten se läväytti litsarin. Neljän vuoden parisuhde päättyi tasan siihen.
Mä en äitini tapaan nyrkkeilysäkiksi ala.
Siitä sen idiootin alamäki alkoi. Alkoi ryyppäämään, huumeitakin, istui vankilassa, hakkasi muutaman kerran uuden kökönsä sairaalakuntoon.. Kunnes sitten tappoi. Ex-anoppi on suht läheinen, samassa duunissakin.
Mulla on ollut upea parisuhde sen jälkeen 13 vuotta. Jos tämäkin löisi, niin jäisi samantien.
Lähdin kun mies löi nyrkillä kerran lujaa selkääni selkä oli viikkoja kipeä. Päripäivää olin sairaslomalla Kyllä tein myös rikosilmoituksen. Korvauksia tuli. Mies hakkaa uutta akkaansa, tiedän yhteisten tuttujen kautta. Akka on AP. Kaltainen nynny joka luule joka iskun jälkeen että mies muuttuu. Ei muutu.
Joo samaa mäkin mietin et tuntuu ettei mitään tilannekohtaista harkintaa huomioida noissa ohjeissa. Kannattaa katsoa kokonaistilannetta. Ja niin totta kun se onkin ettei mikään ikinä oikeuta fyysisen väkivallan käyttöön (paitsi itsepuolustus) niin sellasta henkistä väkivallan käyttöä johon naiset usein syyllistyy ei pidä vähätellä. Silläkin voi olla hyvin vakavia seurauksia.
Joskus aggressiivinen käyttäytyminen voi johtua sairaudesta. Elimellisestä tai psyykkisestä. Itse olen luvannut että niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Joten en ihan heti anna periksi. Tutkin ennen kun hutkin. Se ei tarkoita ettei voi rajoja asettaa tai että mitä vaan pitää hyväksyä. Mutta tilanne kannattaa harkita tarkoin. Voi sitä ottaa aikaa erillään ja katsoa onko mitään tehtävissä.
Lasten suojelu on aina kuitenkin etusijalla!!
Ihan takuulla lähtisin heti. Arvostan itseäni ja lapsiani sen verran paljon, etten ottaisi toista kertaa lyöntiä tai muuta väkivaltaa. Enkä todellakaan syyttäisi itseäni miehen tekemisistä.
Tiedän tapauksen jossa ihminen muuttui ihan yhtäkkiä väkivaltaiseksi. Syy oli täysin elimellinen, ja kaikke muuttui kun hän parantui. Olisitteko valmiita siihen, että itse ette saisi anteeksi jos sairastumisen vuoksi käyttäytyisitte väkivaltaisesti?oikeudenmukainen seuraus sairauden lisäksi olisi ero?
Ymmärrän tietysti että itseä ja muuta perhettä tulee suojella ennen kaikkea. Mutta jos asian voi järjestää sillä tavalla, että voisi perhe olla turvassa.
5
En minä kanssa tajua. Meillä oli kerran paha riita miehen kanssa, mies läimäytti kädellä yläselkään ja minä sitten kostona löin häntä käteen. Ja se oli siinä ja siitä on jo kauan aikaa. Ei kyllä olisi tullut mieleenkään erota tuollaisesta, niin kuin nämä mammat varmaan tekisi. Luulevat vaan, että kaikki pienetkin tappelut johtavat vielä murhaan tai sairaalakuntoon hakkaamiseen. Joissain tilanteissa voi johtaakin, mutta tuliko minusta esim. väkivaltainen hakkaava hullu/tappaja kun nuorena yhden kerran löin nyrkillä siskoani käsivarteen? No eipä kuulkaa tullut. Huh huh.
Niin. Oikeesti sitä voi säikähtää niin paljon sitä reaktiota, ettei se toistu. Me naisetkin ollaan väkivaltaisia, mutta siitä ei puhuta. 8 oli rohkea.
Meidän mies nippasi kerran luunapin otsaan, pakkasin laukut siltä seisomalta enkä enää palannut takaisin!