Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle povattu kädestä?
19.01.2014 |
Aikoinaan mustalaismamma povasi kädestäni. Hän kertoi menneisyydestäni ja luonteestani asioita jotka pitivät paikkansa, eivät olleet mitään jokaiselle sopivia juttuja. Aikaa on noin 12 vuotta ja kaikki asiat ovat toteutuneet mitä hän kertoi. Miten käden viivoista voi nähdä niin paljon? Käsittämätöntä mutta pakko siihen on uskoa. Onko muille tapahtunut vastaavaa? Hän ei kertonut minulle mieheni kuolemasta mutta jälkeenpäin ajateltuna hän kyllä näki sen mutta lopetti lauseen kesken ja jatkoi vain kertomalla vaikeista ajoista ja surusta. Hämmentävää.
Kommentit (10)
Kyllä on. Käyskentelin kerran Joensuun torilla hedelmiä ostamassa. Olin kyläilemässä isovanhempieni luona, ja siellä myös ollut lähisukulaiseni antoi minulle kauniin kultasormuksen, "ettei kenenkään tarvitsisi siitä kuolemansa jälkeen tapella".
Torikojulla mustalaisnainen ilmestyi kuin tyhjästä, ja sanoi "Anna miul tuo sormus, nii mie povvaan siul". En antanut. Hän pyysi kuitenkin katsoa kättäni ja sanoi hetken tiirailtuaan "Ka onnellinen sie et koskaan tule olemaan". Pakko sanoa, että elämäni on ollut aika onnetonta. Onneksi olen saanut olla terve, mutta muuten. Olen katunut, että annoin katsoa kädestä, en tiedä miksi, tuntui vaan jotenkin, kuin olisin tullut kirotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 00:51"]
Kyllä on. Käyskentelin kerran Joensuun torilla hedelmiä ostamassa. Olin kyläilemässä isovanhempieni luona, ja siellä myös ollut lähisukulaiseni antoi minulle kauniin kultasormuksen, "ettei kenenkään tarvitsisi siitä kuolemansa jälkeen tapella".
Torikojulla mustalaisnainen ilmestyi kuin tyhjästä, ja sanoi "Anna miul tuo sormus, nii mie povvaan siul". En antanut. Hän pyysi kuitenkin katsoa kättäni ja sanoi hetken tiirailtuaan "Ka onnellinen sie et koskaan tule olemaan". Pakko sanoa, että elämäni on ollut aika onnetonta. Onneksi olen saanut olla terve, mutta muuten. Olen katunut, että annoin katsoa kädestä, en tiedä miksi, tuntui vaan jotenkin, kuin olisin tullut kirotuksi.
[/quote]
Ja tajuan tietenkin, että v..ttuillakseen sanoi näin, mutta tosi kauan katseli sitä ennen.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 00:51"]
Kyllä on. Käyskentelin kerran Joensuun torilla hedelmiä ostamassa. Olin kyläilemässä isovanhempieni luona, ja siellä myös ollut lähisukulaiseni antoi minulle kauniin kultasormuksen, "ettei kenenkään tarvitsisi siitä kuolemansa jälkeen tapella".
Torikojulla mustalaisnainen ilmestyi kuin tyhjästä, ja sanoi "Anna miul tuo sormus, nii mie povvaan siul". En antanut. Hän pyysi kuitenkin katsoa kättäni ja sanoi hetken tiirailtuaan "Ka onnellinen sie et koskaan tule olemaan". Pakko sanoa, että elämäni on ollut aika onnetonta. Onneksi olen saanut olla terve, mutta muuten. Olen katunut, että annoin katsoa kädestä, en tiedä miksi, tuntui vaan jotenkin, kuin olisin tullut kirotuksi.
[/quote]
No aika julmaa sanoa noin, ei kukaan voi olla onneton koko elämäänsä. Oma povaukseni kesti jotakuinkin puoli tuntia ja mustalaismamma todella keskittyi minuun ja kertoi hyviä sekä huonompia asioita. Uskon nyt vilpittömästi koska olen nähnyt vuosien varrella että asiat ovat totutuneet. Uskon myös siihen että kohtaloonsa voi itse vaikuttaa ja itsestä riippuu tarttuuko eteensä tuleviin tilaisuuksiin ja ihmisiin eli luottako intuitioonsa vai kulkeeko ns. onnensa ohi ja muuttaa itse kohtaloaan joka on käteen piirretty. Tiedä häntä.
Mulle joskus 19-vuotias ku olin, joku mies katsoi mun käden viivoja sanoi surullisesti: Sun pitäis alkaa tyttö elämään.
En oo alkanut vieläkään, hidasta kuolemaa teen :-(
Veljelleni joku oli povannut aikoja sitten eikä mikään toteutunut. Piti mennä naimisin ja saada lapsia yms. Ehkä sitten kulki laput silmillä eikä tarttunu tilaisuuksiin mitä etten tuli. Nyt on yksinäinen vanhapoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli hauskaa povata kädestä baarissa ihan random-tyypille. Tai siis näin hänen menneisyytensä ja kuvailin häntä ihmisenä sen perusteella. Meni hiljaiseksi kun osui niin kohilleen. :D Ihan järkyttyi.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:24"]
Oli hauskaa povata kädestä baarissa ihan random-tyypille. Tai siis näin hänen menneisyytensä ja kuvailin häntä ihmisenä sen perusteella. Meni hiljaiseksi kun osui niin kohilleen. :D Ihan järkyttyi.
[/quote]
Puhuitko paskaa vai näitkö oikeesti???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on povatttu maksusta( 20 €) ja on asiat tapahtunut niinkuin kerrottiin. Uskon kyllä että kohtalo on käsiin kirjoitettu.
Minulle on lapsuudessa yksi pappi povannut. En tiedä oliko tosissaan vai leikillään, puolitotena otin sen. Hän totesi, minne menen opiskelemaan ja se toteutui. En usko, että oli itseään toteuttava, kun en paljoa välittänyt toisten sanomisista siihen aikaan.
Ei mut kaverille on ja paikkasa piti miehen löytäminen, naimisiinmeno, lapsi ja lopulta avioero. Olis kyl mielenkiintosta!