Lue keskustelun säännöt.
Missä on koti???
19.02.2014 |
Muuttaisitteko te halvempaa asuntoon vain siksi, että pääsisitte matkustelemaan?
Me ollaan avokin kanssa loikittu asunnosta asuntoon halvan hinnan perässä pakon ajamana. Ensiksi kämppämme oli miehen työsuhdeasunto johon saatiin verohelpotuksia sen verran, että vuokraa jäi 1516e kuussa ja neliöitä oli hulppeat 107. Ehdittiin asua 1 vuosi kunnes mies sai uuden duunin ja asunto oli irtisanottava kun ei olisi ollut järkeä maksaa koko 1800 eken vuokraa. Hyppäsimme siis 89 neliön kämppään 1424e kuukausivuoralla. (Asumma pk-seudulla). Kaikki hyvin, kiva rivari ynnä muuta. MUTTA! Mut lomautettiin :( Meidän talous perustuu enimmäkseen tuollaiseen 50/50 asumiseen vaikka miehellä 3 kertaa isommat tulot kuin mulla. Tää vuokra on nyt ihan suhteeton mun toimentulotukeen ja nyt puolen vuoden lomautuksen jälkeen meidän on pakko katsella taas uutta pienempää ja edullisempaa asuntoa. Ollaan ehditty asumaan tässä 6kk. Miehelle asia sopii, on kaavaillut, että tuon vajaan 250e vuokraerotuksen (per pää) voin sitten käyttää matkusteluun hänen kanssaan. En oikein tiedä mitä ajatella, oon 5 vuoden aikana muuttanut kuudesti eikä huvittas alkaa pakata tavaroita ja luopua tästä kivasta asunnosta omalla takapihalla :(. Kyllä mä pärjäisin tässä kädestä suuhun, mutta miestä ärsyttää kun mulla ei jää irtorahaa jotta voisin esim. matkustella hänen kanssaan.
Se mitä haluaisin tehdä oikeasti, olisi ostaa oma koti, mutta milläs onnistuu kun oot toimentulotuella eikä sulla oo yhtään säästöjä. Miehelläkin vielä velkaa entisestä kodistaan joka on nyt vuokralla. Ja kaikki hänen muu omaisuutensa on jo kiinnitetty.
Täytynee kai työntää syrjään taas kaikki tunteet ja jättää paikka johon on kotiutunut. Tiedän vaan sen ettei nämä jatkuvat muutokset tee mulle hyvää kun olen toipuva masennuspotilas. Nytkin on 5 vuoden aikana ollut takana 5 muuttoa, 5 työpaikan menetystä (konkurssit tai yt), oon menettänyt vanhoja ystäviä ja saanut uusia, mukaanlukien nykyisen puolisoni. Mutta ihmettelen vaan, että missä hemmetissä pysyvyyden raja kulkee?
Muuttaisitteko te näillä perusteilla? Löytyisikö kenties jotakin muuta ideaa tai neuvoja. Mä en enää tiedä mihin lopettaa...
Kommentit (5)
Tiedätkö, mun mies on ihan samanlaisilla taustoilla. Asunut varmaan 10 eri maassa Kiinasta arabimaihin vanhempiensa kuljettamana ja siksi juuri tuollalailla "sitoutumaton" kun sinäkin. Voitaisi hänen puolesta asua varmaan taloyhtiömme roskapöntössä jos tarve vaatisi. Mutta kun minä en ole :/. Olen kasvanut pikkukaupungissa josta tunnen lähes kaikki, mulla on ollut iso suku ympärillä (täysserkkuja noin 40, ei emme ole millään lailla uskonnollisia). On yllättävän vaikea olla yhdessä ihmisen kanssa jolla ei ole mitään tarvetta sitoutua paikkoihin, töihin tai edes oikeastaan ihmisiinkään. Ystävät vaihtuu tuon tuosta yms...
Kyllä minustakin löytyy se rohkea seikkailija mutta tukikohta on oltava. Jokin pysyvä paikka minne palata. Missä mikään ei kokoajan muutu!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti on siellä minne haukeni lasken
Mun mielestä aika hullua, jos miestä kiukuttaa ettet pysty työttömänä matkustelemaan. Kyllä mun mielestä se parempituloinen voisi sitten ne matkat maksaa, jos sellaisille välttämättä haluaa!
Juuri tänään luin Väestöliiton Heli Vaarasen blogi(?)kirjoituksen (googleta) aiheesta: mitä jos toinen on maailmanmatkaaja ja toinen on kotikissa - kumpi joustaa? Hän kehotti miettimään, että molemmat tekisivät kompromisseja. Voitteko keskustella miehesi kanssa niin, että hän oikeasti ymmärtää, mitä sinä kodilta kaipaat? Onko hänellä joku isompi keikka ulkomailla vielä tulossa, minkä hän haluaisi tehdä? Suostutko hänen mukaansa, jos hän sen jälkeen lupaisi esim. harkita asuntonsa myyntinsä ja sen avulla teille oman kodin ostamista?
Erilaiset luonteenne ja taustanne vaativat varmasti paljon keskusteluja ja rajapintojen hakemista. Tsemppiä!
No MINÄ muuttaisin, mutta minä olenkin aina ollut tyyppi joka ei kaipaa pysyvää kotia, olen kotonani ihan missä vaan missä milloinkin satun olemaan... Johtuen ehkä siitä että lapsuudessa isän työn takia asuttiin jopa useammassa maassa, olen tottunut muutoksiin ja jopa kaipaan niitä, pitkästyn jos täytyy olla samassa asunnossa tai työpaikassa liian kauan...
Mutta kun kerran sinä ap olet alkanut kaivata pysyvää kotia niin olisihan se hyvä jos sellaisen saisitte. Taitaa vaan tällä hetkellä olla vähän pakkotilanne tuon lomautuksen takia, joten tosiaan haavetta täytynee vähän lykätä?