Etävanhemman rooli

Minua kummastuttaa, miten etälapset voivat olla niin eri asemassa vanhemmilleen kuin ns. lähilapset. Tilanne on siis se, että meillä on mieheni kanssa kaksi alle 4-vuotiasta lasta, joiden kanssa mieheni toimii kuten isän kuuluukin, ohjaa, opastaa, opettaa, leikkii ja viettää heidän kanssaan aikaa tekemällä ja oppimalla uusia juttuja. Halailee ja silittelee päätä yms. minusta asiaan kuuluvaa. Tilanne on aivan erilainen, kun miehen 6v tytär saapuu luoksemme. Pelit, leikit ja muu tekeminen on tauolla kun isä kyhnää tyttärensä kanssa koko viikonlopun sohvalla. Tyttö roikkuu sylissä koko ajan, he nukkuvat saman peiton alla (tytär vaatii isäänsä samaan aikaan nukkumaan), suukottelevat toisiaan suulle ja lepertelevät toisilleen.

Miksi mies käyttäytyy lapsiaan kohtaan niin eri tavalla? Onko tämä sitä hyvittelyä lapselle siitä, että tapaavat niin vähän? Eihän se ole mitään roolimallina olemista ja normaalin perheen arkea... Minkälaisen kuvan tytärkin siitä saa.