Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut lapset eivät ansaitse ystäviä.
12.12.2013 |
Rumasti ja provoisoivasti sanottu, mutta on sellaisia täysin rajattomia lapsia, joiden vanhemmat on hemmotellut ne niin pilalle, että ystävät eivät voi yksinkertaisesti leikkiä sellaisen kanssa.
Lapsieni luokalla on tyttö, joka kuvittelee olevansa maailman napa ja suurin prinsessa. Aika nopeasti ekalla luokalla tyttö jätettiin yksin leikkimään, kun leikit hänen kanssaan eivät vain sujuneet. Ei muiden tarvitse alistua siihen, että yksi määrää ja muut tekee mitä käsketään.
Nyt kuitenkin useiden koulun toimenpiteiden jälkeen lapsi sitten sai ystäviä mm. kaksosistani. Tarina päättyy siihen, että tyttö haukkui ja kiusasi "ystäviään" niin, että lapseni jo pelkäsivät mennä kouluun.
Jos edes kaksoset eivät pärjää hänen kanssaan, miten sitten kukaan muu voisi pärjätä?
Olen ilmoittanut opettajalle suorasanaisesti, että lapseni pelkäävät tätä tyttöä ja heillä ei ole enää mitään velvollisuutta tulla kiusatuiksi. Opettaja ymmärsi hyvin mistä puhuin.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 17:30"]
Noiden ihmisten jotka keräävät sääliä facebookissa siitä kun kukaan ei tullut synttäreille, tulisi miettiä sen sijaan mitä vikaa heissä on sekä nöytyä huomiomaan muita ihmisiä.
Aivan kuin olisi muiden vika jos heillä ei ole ystäviä. Syy on heissä itsessään.
[/quote] Tai sitten ihmiset voisivat lakata kiusaamasta. Etenkin pikkukylissä otetaan aina milloin kukakin syntipukiksi. Ei siinä yleensä tarvi olla kuin liian kiltti ja oot nokittavana. Monissa koululuokissa olen myös huomannut, että se hiljainen ja kiltti joutuu syrjityksi. Kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää, että tykkäävät vihata puolustuskyvyttömiä ja sairaita? Aikuiset ihmisetkään ei uskalla nousta puolustamaan heikoimipiaan. Voisivat hävetä. Ja sitten nämä samat aikuiset kiusaajat yrittävät opettaa lapsia, ettei saa kiusata. Ja paskat!
[/quote]
Samaa mieltä!!!!! Jos tyttö on 'pissis', uhkailee opettajia, juo ja polttaa koulussa, hän on suositumpi kuin kiltti ja hiljainen tyttö. Sanotaan että vammaisia ei saa kiusata mutta ujoja ja hiljaisia rääkätään ja syrjitään surutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan itsekin kaverini yläasteelta, joka sanoi muille tosi pahasti, puhui pahaa selän takana, varasteli muilta kavereiltaan ja keksi yhdestä yhteisestä kaveristamme juttuja, että tämä eroaisi poikaystävästään. Sitten kun emme halunneet enää olla kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä ja hän jäi yksin, niin hän meni opettajille ja äidillensä valittamaan kuinka häntä kiusataan :D Siinä yksi esimerkki jolle oli ihan oikein jäädä ilman meitä ainoita kavereitansa.
Ilmeisesti kaikki perheet eivät ole törmänneet tälläisiin lapsiin, jotka eivät ymmärrä menevänsä sopivaisuusrajojen yli. Sellaisia on. Kyllä minäkin olen sanonut lapsille, että ei syrjitä, ei kiusata, eikä jätetä ketään yksin, mutta joitakin lapsia voi olla syytä vähän välttää. Ei ala-asteikäisten voida kuvitellakaan pärjäävän kaikkien kanssa. Minun lapseni nippanappa pärjäävät muutaman kiltin lapsen kanssa, kun ovat vähän sosiaalisesti lahjattomia. En voisi kuvitellakaan, että he pärjäisivät ns. "kiusaajan" kanssa.
Meillä olen koittanut ymmärtää yhtä lapsen luokkakaveria. Tytöt siis kyseessä. Olen omalle lapselleni sanonut että ketään ei saa kiusata ja kaikkia pitää puolustaa tai on itse kiusaaja. Jos tyttöni sitten puolustaa toista tätä tyttöä vastaan niin tämä tönäisee tyttöäni. Lisäksi seuraa vaikka sanotaan että nyt lopetat, puhuu seläntakana pahaa ja käyttää muutenkin rumaa kieltä. Katselin tätä 1,5 vuotta koulussa + 2 vuotta aiemmin harrastuksissa ja nyt lopulta laitoin porttikiellon meille samoin lapselle porttikiellon heille. Lapselleni sanoin että sano tytölle että äiti ei tykkää sun käytöksestä ja siksi sä et pääse meille enkä minä heille. Opettajallekin laitoin viestiä ja soviittin että menevät kuraattorin puheille, jos se käy tytön vanhemmille juttelemaan kaveruudesta. Saa nähdä auttaako mitään.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 16:13"]Vika on vanhemmissa. Ei lapsessa.
[/quote]
Oletko kuullut persoonallisuudesta... Lapsi on kyllä ihan oma persoonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 17:30"]
Noiden ihmisten jotka keräävät sääliä facebookissa siitä kun kukaan ei tullut synttäreille, tulisi miettiä sen sijaan mitä vikaa heissä on sekä nöytyä huomiomaan muita ihmisiä.
Aivan kuin olisi muiden vika jos heillä ei ole ystäviä. Syy on heissä itsessään.
[/quote] Tai sitten ihmiset voisivat lakata kiusaamasta. Etenkin pikkukylissä otetaan aina milloin kukakin syntipukiksi. Ei siinä yleensä tarvi olla kuin liian kiltti ja oot nokittavana. Monissa koululuokissa olen myös huomannut, että se hiljainen ja kiltti joutuu syrjityksi. Kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää, että tykkäävät vihata puolustuskyvyttömiä ja sairaita? Aikuiset ihmisetkään ei uskalla nousta puolustamaan heikoimipiaan. Voisivat hävetä. Ja sitten nämä samat aikuiset kiusaajat yrittävät opettaa lapsia, ettei saa kiusata. Ja paskat!
Persoonallisuudesta harvoin on kysymys jos lapsella ei ole kotona rajoja ja se näkyy sitten muuallakin huonona käytöksenä. En usko väkivaltaan, mutta tähän käy vanha sanonta: Se joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aina hieman koomista kun aikuiset puhuvat lasten kiusaamisesta ajattelematta ollenkaan omaa käytöstään sekä sitä heidän kärjekkää mielipiteet voivat olla paljon rankempia kuin lapsen käytös, joka monesti vain impulsiivista.
Jos katselee aikuisia kaupungilla, niin hyvin harva heistä sellainen ettei millään tavalla tylytä kanssaihmisiään ja ilmeillään heitä arvostele tai luokittele.
Lasten käytös saakin olla impulsiivista, mutta on sellainen raja, johon terve lapsi tajuaa lopettaa kiusaamisensa. Jos nauttii siitä, että toinen kärsii, kyseessä on tuleva sosiopaatti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 17:30"]
Noiden ihmisten jotka keräävät sääliä facebookissa siitä kun kukaan ei tullut synttäreille, tulisi miettiä sen sijaan mitä vikaa heissä on sekä nöytyä huomiomaan muita ihmisiä.
Aivan kuin olisi muiden vika jos heillä ei ole ystäviä. Syy on heissä itsessään.
[/quote]
Minä vain ihmettelin, että ne muutamat karkitko olivat kaikki tarjottavat? Aika vähän 13 lapselle.
ja vanhemmat kutsuu näitä lapsia pikkuvanhoiksi ja siks antaa niiden käyttäytyä miten käyttäytyy. Kahdella ystävälläni siis näin toisella tyttö ja toisella poika. Lapset ovat kuulemma pikkuvanhoja ja siksi komentelevat muita. Ovat ikäisiään edellä joten hyvä kun ohjaavat sitten nuorempiaa....joopajoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 20:58"]
On aina hieman koomista kun aikuiset puhuvat lasten kiusaamisesta ajattelematta ollenkaan omaa käytöstään sekä sitä heidän kärjekkää mielipiteet voivat olla paljon rankempia kuin lapsen käytös, joka monesti vain impulsiivista.
Jos katselee aikuisia kaupungilla, niin hyvin harva heistä sellainen ettei millään tavalla tylytä kanssaihmisiään ja ilmeillään heitä arvostele tai luokittele.
[/quote]
Luokittele niin kuin sinä heitä?
No ei ne ainoat vaihtoehdot ole olla itse kiusaaja tai sitten yrittää olla ystävä tosi vaikealle ihmiselle. Suoraan sanottuna haluan lasteni kavereiden olevan ns. kunnollisia eli käytös ok (mitään täydellisyyksiä ei tarvi olla), en voisi kuvitellakaan suosittelevani lasta jonkun oikeasti pirullisen muiden pompottelijan kaveriksi. Kyllä aikuisten tehtävä on opettaa lapselle sosiaaliset perussäännöt, ei se ole esim. luokkakavereiden harteilla. Eri asia sitten on alkaa kiusata ketään, sitä en salli. (Ja näillä vaikeilla lapsilla en siis tarkoita mitään ujoja, väärästä sosiaaliryhmästä tulevia tms. hölmöä vaan oikeasti sellaisia, jotka nauttivat muiden pompottamisesta ja kiusaamisesta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin lähellä asuu lapsi, joka selkeästi nauttii rääkkäämisestä. Ei vain ymmärrä lopettaa kun toinen itkee, huutaa, raivoaa ja kärsii. Hän on jäänyt jo pari kertaa kiinni siitä, että on aiheuttanut toiselle jopa kipua ja häpeää, eikä näköjään opi. Minun lapseni eivät saa mennä poikaa lähellekään. Ei enää sen jälkeen kun töni ja lapseni kolautti päänsä kiveen. Lähti kuulemma vain pois paikalta sen jälkeen.
Hei, miettikääpäs asiaa vähän toiselta kantilta, esim jos lapsella on asberger, tämä johtaa usein siihen että ei vaan pysty hoitamaan ja käsittelemään sosiaalisia tilanteita niinkuin normaalit ihmiset.
Esimerkkinä mieheni poika (ei diagnoosia mutta selkeitä assi piirteitä ollut pienestä pitäen).
Eskarissa alkoivat vaikeudet kun kavereiden kanssa ruvettiin leikkimään enemmän, hän komensi ja määräili ja meni oikeasti pois tolaltaan jos joku ei tehnyt niinkuin hän sanoi. Esimerkkinä kun leikkivät minun poikani kanssa legoilla ja poikani päätti yht´äkkiä että hänen ukkelinsa osaa lentää, ei se ei käynyt ja hirveä haloo ja poru ja itku kun eihän se voi lentää !!!
Kuinka monta kertaa tämä lapsi tuli itkien ulkoa sisälle kun kukaan ei leiki hänen kanssaan, joka kerta keskustelin hänen kanssaan asiasta ja selvisi että kukaan ei halunnut totella hänen käskyjään joten lähtivät pois. Ja joka ikinen kerta mä selitin lapselle että ei ole reilua jos hän aina määrää vaan välillä kannattaisi kuunnella muita ja mennä siihen mukaan... joskus kuuntelin lasten leikkeja salaa niin tämä mieheni poika ei pystynyt edes keskittymään omaan leikkimiseensä koska hänen piti vahtia ja komentaa jokaista tekemään niin ja näin. Ja jos leikki lähti rönsyilemään niin pasmat menivät pojalta aivan sekaisin..
Eskarin ja vielä puolet ekaa luokkaakin mä jaksoin tolkuttaa tälle lapselle kuinka kuuluu käyttäytyä, mikä on reilua ja mitä kaverit haluavat ja miten niiden kanssa kannattaa olla... PIkkuhiljaa leikki rupesi onnistumaan, ei tullut enää joka kerta itkuisena sisälle vaan hymyssä suin.. Nyt neljäsluokkalaisena tällä lapsella on 1 paras kaveri ja monia muitakin kavereita joiden kanssa voi lähteä ulos.
vanhempien kasvatuksen perään tässä huudan, lapsikin oppii, toiset hitaammin ja toiset tajuavat jo luonnostaan mikä on soveliasta ja mikä ei.
Meidän yhden lapsen päiväkoti ryhmässä on tämmöinen "ei missään käytös rajoissa" pysyvä lapsi. Kyse on reippaasti yli 3vuotiaiden ryhmästä.
Lapsi ei osaa leikkiä muiden kanssa vaan sotkee kaikki jutut tulemalla leikin keskelle pyörimään ja sohaamalla lautapelin nappulat lattialle. Muut lapset välttelevät ja syrjivät tätä lasta.
Viime keväänä oli monta tilannetta joissa lapsi oli repinyt omani kädestä tavaroita, kun omani ei antanut periksi tämä lapsi löi ja potki. Näitä mustelmia sitten hoitajat selvittelivät minulle. Lapsi myös ottaa toisten pipoja ja heittelee niitä tahallaan mutaan tai piilottaa. Hoitajat kyllä vahtivat ja puuttuvat.
No, tämän lapsen äiti avautui sitten minulle ennen kevät juhlaa kuinka lapseni syrjii hänen lastaan. Sanoin että en minäkään leikkisi lapsen kanssa joka potkii minut mustelmille.
Kuvasin kevätjuhlan (koko kevätjuhlan ja tietysti silleen että oma lapseni oli koko ajan kuvassa jos hänen ryhmänsä esiintyi), näytin tämän "videon" kiusaaja lapsen vanhemmalle. Joka kohdassa jossa kiusaaja lapsi oli hän töni,ryysi,huusi, pyöri, pomppi ja nipisteli muita lapsia. Muut lapset sietivät tätä ihmeellisen hyvin, siirtyivät hiemän kauemmaksi tai tuhahtivat kiusaajalle jotain. Vanhempi ei nähnyt oman lapsensa kiusaamista. En ymmärrä miten voi olla niin sokea! Jos näyttäisin sen videon (en sitä lähde levvittelemään nettiin) kenelle tahansa hänen silmiinsä osuisi tämä kiusaaja.
Mielestäni tuollaisen kanssa ei tarvitse kenenkään olla kaveri (olen kamala,tiedän!).
Minun lapsuudessani luokallani oli myös tyttö jonka kanssa leikkiminen ei yksinkertaisesti sujunut. Hän ei kyennyt lainkaan leikkimään tasavertaisesti, vaan hänen oli pakko saada aina sanella säännöt. Hän oli myös omasta mielestään joka asiassa erityistapaus ja esim. kun jonotettiin kiikkuun hän ei malttanut odottaa vuoroaan eikä antaa kenenkään muun kiikkua vaan oli omasta mielestään oikeutettu kiikkumaan koko ajan. Jos joku sanoi hänelle vastaan hän purskahti itkuun ja juoksi opettajan/äitinsä helmoihin satuilemaan kuinka häntä on kiusattu.
Vika on vanhemmissa. Ei lapsessa.
Onhan se noinkin, mutta tuollaiset lapset ovat lähinnä säälittäviä koska heillä on kusipäävanhemmat. Muttei silti voi vaatia muilta lapsilta, että heidän täytyisi väkisinkin kestää ihan minkälaista vaan kohtelua, ettei tällaisille hemmotelluille ipanoille tulisi paha mieli.
Niinhän se on, että maailma antaa oppia jos ei vanhemmat ole sitä tehneet, se oppi on vaan kovanlaista.
Alue: Aihe vapaa
Olen samaa mieltä siitä, että vanhemmista lapsen ongelmat lähtevät. Kyseessä ei kuitenkaan ole aina huonot arvot, vaan kenties kommunikaatiovaikeudet. Lapsi ei osaa kommunikoida terveellä tavalla vaan yrittää olla jotenkin muita parempi tai rikkaampi. Epätoivoinen keino saada huomiota. Tiedän koska itselläni oli hiukkasen tuollainen asenne kun kotona ei hirveästi kommunikaatiota ollut. Myös ujous voidaan laskea helposti ylpeydeksi, valitettavasti.