Uskotko, että ihmisen luonne voi muuttua vanhimmiten?
Tätä olen pohtinut, kun itsestä tuntuu, että olen muuttunut luonteeltani paljonkin viimeisen viiden vuoden sisään. Olen nyt 30-vuotias.
Aikaisemmin olin iloinen, ulospäinsuuntautunut ja muutenkin todella positiivinen ja pirteä ihminen. Nyt tuntuu, että sairauden ja minulle vääränlaisen työn takia minusta on tullut ihan kurja ihminen kaikin puolin.
Alan vaihto on jo työn alla. Toivon, että muutun takaisin omaksi itsekseni sen myötä. Vai uskotteko, että ihmiset vain muuttuvat jossain vaiheessa johtuen siitä mitä he kokevat elämässään?
VA
Kommentit (13)
Kyllä voi muuttua. Nuorena olin erittäin rankan lapsuuden elänyt, ja olin raivokkaan aggressiivinen ja vihan täyttämä ihminen, joka olin törkeän tyly, ivallinen ja suoranaisen vihamielinen kaikkea elämää ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Sitten tapahtui asia, joka muutti minun koko persoonallisuuteni. Raivoni ja vihani suli pois. Sen jälkeen minua on sanottu empaattiseksi, rakastavaksi, altruistiseksi ja ihmisystävälliseksi. Otan sellaiset lausunnot vastaan syvän kiitollisuuden vallassa.
Kiitos myös toisesta vastauksesta!
AV
Kyllä sikäli, että voi löytää vanhemmiten oikean minänsä suotuisissa olosuhteissa ja sen pohtimisen, millaista on omannäköinen elämä, jälkeen.
Minusta on hävinnyt kokonaan villi ja impulsiivinen puoli, ja olen vissiin katkeroitunut. Harmittaa. Ihankuin minulle olisi tehty lobotomia. Olen tylsä robotti.
Kyllähän sitä vanhetessaan tasoittuu ja kyynistyy, mutta perusluonne ei paljon muutu.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 00:32"]
Minusta on hävinnyt kokonaan villi ja impulsiivinen puoli, ja olen vissiin katkeroitunut. Harmittaa. Ihankuin minulle olisi tehty lobotomia. Olen tylsä robotti.
[/quote]
En tiedä miksi tätä alapeukutetaan? Mutta luulen ymmärtäväni tunteesi. Ei ole mukava tunne se kun huomaa muuttuneensa ja vielä huonoon suuntaan.
VA
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 00:37"]
Kyllähän sitä vanhetessaan tasoittuu ja kyynistyy, mutta perusluonne ei paljon muutu.
[/quote]
Se ikävä muuttuminen itsessä on ehkäpäsuurimmaksi osaksi juuri tuota kyynistymistä! Kun vaan tietäisin milloin se on vielä terveellä tasolla ja milloin menee yli.
VA
Vanhemmiten :D :D . Joo koko ikä on muuttumisen aikaa.
t. nelikymppinen mt-potilas joka vain odottaa vanhuuden ja dementian aiheuttamaa persoonallisuuden muutosta
Ap. on vasta 30-vuotias, eikä voi vielä sanoa, mitä vanhuus tuo tullessaan. Paljon on vielä elämää elämättä ja paljon on kokematta. Elämäsi malja ei ole vielä edes puoliksi täynnä. Vaikka ajattelisitkin, että se on jo puoliksi tyhjä.T: M. 52 v.
Olen löytänyt itseni vasta nyt kun olen himpun vaille nelikymppinen. Rankan elämän kokemukset ovat laitttaneet minut löytämään itseni ja vasta nyt tunnen eläväni sitä elämää mitä olen aina halunnut elää. Opiskelen uutta alaa, uusi mies ja uusperhe. Olen onnellinen ja koen nyt vasta eläväni. Luonteeltani olen muuttunut rauhallisemmaksi ja seesteiseksi. Otan elämän päivä kerrallaan, en suorita.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 00:58"]
Olen löytänyt itseni vasta nyt kun olen himpun vaille nelikymppinen. Rankan elämän kokemukset ovat laitttaneet minut löytämään itseni ja vasta nyt tunnen eläväni sitä elämää mitä olen aina halunnut elää. Opiskelen uutta alaa, uusi mies ja uusperhe. Olen onnellinen ja koen nyt vasta eläväni. Luonteeltani olen muuttunut rauhallisemmaksi ja seesteiseksi. Otan elämän päivä kerrallaan, en suorita.
[/quote]
Miksi hylkäsit rakkaan miehesi? "Jo kirkon portaille hääruusujen ensimmäiset lehdet lakastuu..." lauloi aikoinaan eräs.
En usko että luonne muuttuu. Ihminen voi toki masentua, katkeroitui tai erakoitua. Mutta yleensä jos ihminen on ollut mukava nuorena on sitä vanhana ja valittajat valittaa vauvasta vaariin.