Lue keskustelun säännöt.
Psykosomaattisia oireita miehen alkoholinkäytöstä?
18.02.2014 |
Otsikossa se ongelmani tulikin esille.
Tai en tiedä olenko hullu vai mikä on vialla. Taustoittaakseni hieman, minulla on kaksi lasta ja elän nyt toista vuotta uuden miehen kanssa.
Lasten isä, exäni, muuttui toista lasta odottaessani totaalisesti. Alkoholia kului n.2-6 puolen litran tölkkiä joka ilta, viikonloppuisin vetikin sitten oikein olan takaa vähintään yhden illan. Alkoi pahoinpidellä minua, naapurit soittivat pari kertaa poliisit ja istuttiin sitten sovittelussa näitä setvimässä.
Pistin ukon pihalle ennen synnytystä, ryhdistäytyi ja vauvan ollessa n.1,5kk muutti takaisin kotiin. Meni muutama viikko ja sama touhu jatkui. Ilmoitin että jos ei jotain tee itselleen, saa lähteä, hommaan lähestymiskiellon ja lapsia tapaa valvotusti. Meni sitten johonkin päihdepolille, kävi siellä pari kertaa juttelemassa ja kerran jossain väkivaltaisille miehille tarkoitetussa paikassa, nimeä en muista.
Sitten aivan yhtäkkiä meni eräänä iltana viemään roskia ja käymään tupakalla naapurin kanssa. Ei palannut takaisin. Kun soitin yöllä että menen nukkumaan (miehellä ei ollut kotiavaimia mukana), olikin jossain baarissa naapureiden kanssa. Tuli seuraavana iltana kotiin, päissään tietenkin, pahoinpiteli minut ja yritti repiä puolenvuoden ikäistä vauvaa sylistäni kun imetin. Nousin poistuakseni huoneesta, mies painoi minut seinää vasten ja kuristi kunnes menetin tajuntani. Vauva ei onneksi pudonnut, mutta sai ison mustelman kylkeensä.
Vasta sitten kun lasta noin satutti, sain voimaa eroon. Jotenkin sain miehen ulos asunnosta, pakkasin sinä yönä suurimman osan tavaroistaan jotka seuraavana päivänä veljensä äitinsä tulivat noutamaan. Luulin päässeeni asian yli ja aloitin uuden elämän.
Sitten päästääkin varsinaisesti aiheeseen. Aloitin uuden suhteen ja olemme kohta kaksi vuotta asuneet yhdessä. Ongelma on jälleen miehen alkoholinkäyttö. Hän ei todellakaan juo usein eikä ole ikinä yrittänyt minua tai ketään muutakaan satuttaa. Mutta alan oireilemaan fyysisesti jos mies avaa yhdenkin kaljan. Minulle nimittäin nousee kuume. Kuulostaa oudolta ja vielä oudommalta tuntuu. Siis joka kerran jos mies juo vähänkin, minulle nousee lähes samantien kuume, joka kestää seuraavaan päivään ja laskee vasta kun puhun miehen kanssa hänen heräiltyään. Kirjoitan tätä nyt, koska mies oli eilen naapurissa viettämässä iltaa, enkä siis edes nähnyt häntä kun hän oli juonut, mutta kuume nousi samantien kun hän ulko-oven sulki. Nukkuu vielä ja minä tärisen täällä horkassa odottaen että heräisi.
Olen tullut siihen päätelmään että tällä täytyy olla joku yhteys edellisessä suhteessa kokemiini asioihin, mutten tiedä miten pääsisin oireistani eroon?? Ja onko edes mahdollista että kuume nousee ilman jotain taudinaiheuttajaa? Neuvoja, saman kokeneita?
Kommentit (30)
Särähti korvaani, että Luulit päässeesi yli? Miten niin, ei noista vain pääst yli, niitä pitää työstää ja se sulla on tekemättä, siksi oirehdit noin rajusti. Aloitit raakileena uuden suhteen ja jatko voi olla vaikeaa, ellet hae itsellesi apuja.
Parannut varmasti, mutta se vaatii työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erikoiselta että "pystyisit" nostamaan kuumeen/ vaikuttamaan ruumiinlämpöön pelkästää psyykkisillä syillä. Toki esimerkiksi joogit/ intialiaset gurut pystyvät vastaavanlaisiin asioihin tiedostaen asian, joten ei kai se mahdotonta ole. Todennäköisempää olisi kuitenkin että "kuvittelet" oireesi.
Kiitos vastauksista. Ei kai joku terapiantapainen mikään poissuljettu vaihtoehto ole, onkohan sellainen kovin kallista?
Niin, nyt sen vasta olen sisäistänyt että olen edellisestä suhteestani jollain tasolla traumatisoitunut ja pikkuhiljaa osannut vetää yhteen oireitani ja niiden syytä.
Ilmeisesti vastanneet ovat kuitenkin sitä mieltä että kuume voi olla oikeasti nimenomaan psykosomaattista? En ole missään asiasta kehdannut puhua kun olen pelännyt saavani hullun leiman.
Jotenkin olen myös vähätellyt kokemaani, lasten isä kun on ystävillemme ja sukulaisilleen (oikeastaan kaikille jotka ovat suostuneet kuuntelemaan)sanonut minun valehtelevan jne, vaikka näistä tosiaan jopa lastensuojelusta on tullut dokumentit minulle kotiin. Jotenkin minun tätä vyyhtiä täytyy alkaa purkaa. Jos löytyy lisää mielipiteitä, luen mielelläni!
Ap
Mulle tulee fyysisesti paha olo kun kuulen tölkin avauksen tai haistan alkoholin toisessa ihmisessä. Tosin itse annoin lähtöpakit jo pienemmästä. Kuume kuullostaa hurjalta, oletko ihan mitannut? Kannatan juttelemista psykologille. Oli kuumetta tai ei, niin ei noin voimakas reaktio ole normaalia tai hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:07"]Kuulostaa erikoiselta että "pystyisit" nostamaan kuumeen/ vaikuttamaan ruumiinlämpöön pelkästää psyykkisillä syillä. Toki esimerkiksi joogit/ intialiaset gurut pystyvät vastaavanlaisiin asioihin tiedostaen asian, joten ei kai se mahdotonta ole. Todennäköisempää olisi kuitenkin että "kuvittelet" oireesi.
[/quote]
Tätä nimenomaan olen miettinyt. Mutta tämä on ainoa syy kuumeelle jonka keksin, koska se nousee aina kun mies juo, vähänkin, ja seuraavana päivänä laskee. Mitä tarkoitat "kuvittelulla"?
Tiedän että kuumetta oikeasti on, sillä olen sen mitannut. Jos siis vihjaisit että oireet olisivatkin "päässäni" eivätkä olisikaan oikeasti fyysisiä.
Ja en tietentahtoen nosta ruumiinlämpöäni, vaan se nousee vaikka kuinka yritän keskittyä muuhun. Aluksi luulin olevani kipeä, ja otin särkylääkkeitä. Ne laskivat lämpöä, mutta tärinä ja kylmän tunne jäivät. Tästä päättelin että oikeasti kipeä en ole.
Kiitos vastauksestasi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:23"]
Mulle tulee fyysisesti paha olo kun kuulen tölkin avauksen tai haistan alkoholin toisessa ihmisessä. Tosin itse annoin lähtöpakit jo pienemmästä. Kuume kuullostaa hurjalta, oletko ihan mitannut? Kannatan juttelemista psykologille. Oli kuumetta tai ei, niin ei noin voimakas reaktio ole normaalia tai hyväksi.
[/quote]
Kiitos, karulla tavalla mukava kuulla että joku toinenkin saa oikeita oireita. Minä katselin lasten isää liuan kauan, tiedän sen. Mutta oli ollut tuohon asti ihana isä ja kumppani, joten toivoin että palaisi ennalleen eikä perhettä tarvitsisi hajoittaa. Pienet ryhdistäytymisliikkeet antoivat tästä toivoa ja siksi yritin jaksaa. Hullulta se nyt kuulostaa omaankin korvaan, mutta niin maanrakoon minut oli poljettu niin psyykkisesti kuin fyysisesti, etten edes tunnista senaikaista itseäni.
Jälkiviisautta.
Niin, pääseekö ihan jossain tk:ssa psykologin tai vastaavan juttusille? Miten tällaisen asian kanssa muutenkin kannattaisi edetä?
Ap
Tärinä ja kylmän tunne on varmaan pelkoa ja stressaamista.
Jos vertaat miestäsi johonkin toiseen ihmiseen niin tuo on asia johon pitää puuttua koska mitä jos miehesi vertaisisi sinua johonkin toiseen naiseen?
:(
Et ole yhtään reilu miehellesi, miksi olet kenenkään kanssa jos yhden ihmisen virheet leimaa koko sukupuolen? Minua pelottaa poikieni puolesta jo vaikka he ovat vasta lapsia..
Tuollaisiako ihmiset on?
Pitäisi vähän miettiä mitä oikein ajattelee. Ymmärrän ettei pidä olla suhteessa jossa on väkivaltaa, opetan pojillenikin ettei pysy sellaisessa suhteessa jossa nainen kiusaa ja alistaa. Mutta miksi sitten sen entisen virheet viet uuteen liittoon?
Tuosta sinun kuvaamastasi väkivaltatilanteesta jäi mietityttämään että mies pahoinpiteli sinut, aloit syöttämään lasta(?) ja mies alkaa repimään lasta sylistäsi. MIKSI JÄÄT TUOLLAISIIN TILANTEISIIN?
Hyvä suhde on hyvää elämää. Pitää kunnioittaa itseään ja rakastaa itseään, on valmis rakastamaan muita. Mutta minä en vaan käsitä miksi jäisit pahoinpideltäväksi ja miksi jäät imettämään lasta kun mies on juuri hakannut sinut? Ei silloin vain miestä voi syyttää. Sinä olet sinne jäänyt, pitää lähteä POIS!
Ja juu; pahoinpitely on väärin ja kamalaa mutta sinä teet valinnan jäädä -tai lähteä.
Sinä avasit oven pahoinpitelevälle, känniselle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkäsin saaneeni aidsin, ja koko 2 kk kun odotin testeihin pääsyä, oireilin lievällä kuumeella. Se tuli stressistä ja pelosta.
Minun tarinani: yhdeksän vuotta alkoholistin kanssa (miksi, en tajua itsekään), nyt kahdeksan vuotta jo uudessa suhteesa kohtuukäyttäjän kanssa. Entiset kurjuudet oli kyllä ihan kehomuistissa, kun jos uusi mies jäi olohuoneeseen katsomaan televisiota ja kaatoi itselleen tilkan viskiä tms., minulla makuuhuoneessa alkoi sydän lyödä satasta eikä nukahtamisesta tullut mitään. Uutta miestä en siis ole koskaan nähnyt humalassa, juo vain muutaman annoksen kerralla eikä tietystikään joka ilta tms, ei riitele juotuaan tai muuta ikävää.
Tämä sydämen tykytys jäi pois varmaan vasta 4-5 vuoden päästä uuden suhteen aloittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläsiä aina tapahtuu, kun kaikenmaailman huora-wt:t alkaa nussimaan omia sukulaisiaan kännipäissä. Jättäkää AP:n höpöjutut huomioimatta, taukki on aivan sekaisin.
Miten muuten koet miehen alkoholinkäytön? Yritätkö kieltää itseltäsi asiaan liittyvät negatiiviset tunteet ja ahdistuksen, ettet ole 'nalkuttava akka'. Onko tuo kuume siis elimistöllesi ja mielellesi varaventtiili purkaa ahdistusta, kun kiellät sen esillepääsyn normaalimpeja reittejä pitkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:49"]Tärinä ja kylmän tunne on varmaan pelkoa ja stressaamista.
Jos vertaat miestäsi johonkin toiseen ihmiseen niin tuo on asia johon pitää puuttua koska mitä jos miehesi vertaisisi sinua johonkin toiseen naiseen?
:(
Et ole yhtään reilu miehellesi, miksi olet kenenkään kanssa jos yhden ihmisen virheet leimaa koko sukupuolen? Minua pelottaa poikieni puolesta jo vaikka he ovat vasta lapsia..
Tuollaisiako ihmiset on?
Pitäisi vähän miettiä mitä oikein ajattelee. Ymmärrän ettei pidä olla suhteessa jossa on väkivaltaa, opetan pojillenikin ettei pysy sellaisessa suhteessa jossa nainen kiusaa ja alistaa. Mutta miksi sitten sen entisen virheet viet uuteen liittoon?
Tuosta sinun kuvaamastasi väkivaltatilanteesta jäi mietityttämään että mies pahoinpiteli sinut, aloit syöttämään lasta(?) ja mies alkaa repimään lasta sylistäsi. MIKSI JÄÄT TUOLLAISIIN TILANTEISIIN?
Hyvä suhde on hyvää elämää. Pitää kunnioittaa itseään ja rakastaa itseään, on valmis rakastamaan muita. Mutta minä en vaan käsitä miksi jäisit pahoinpideltäväksi ja miksi jäät imettämään lasta kun mies on juuri hakannut sinut? Ei silloin vain miestä voi syyttää. Sinä olet sinne jäänyt, pitää lähteä POIS!
Ja juu; pahoinpitely on väärin ja kamalaa mutta sinä teet valinnan jäädä -tai lähteä.
Sinä avasit oven pahoinpitelevälle, känniselle miehelle.
[/quote]
Pohdiskeleva viesti, kiitos siitä. Haluan kuitenkin korjata/tarkentaa muutamaa kohtaa, kun en ole edellisissä viesteissä näköjään tarpeeksi tarkkaan selittänyt.
En ole verrannut nykyistä miestäni (käsitän että puhut hänestä) keneenkään, ainakaan tietoisesti. En ole kieltänyt alkoholin käyttöä, en ole sitä rajoittanut enkä siitä marmattanut. Hän ei tiedä oireistani koska en ole niistä hänelle puhunut. Syy siihen on etten halua hänen tuntevan syyllisyyttä siitä että haluaa välillä ottaa kaljan tai lähteä kavereiden kanssa jonnekin. Itse en ole juonut alkoholia toisen lapsen synnyttyä koska ajatus ahdistaa. Tästä mies on tietoinen, kuten myös edellisen suhteeni tapahtumista.
Millä tavalla olen miehelleni epäreilu? Ja missä vaiheessa leimasin koko miessukupuolen, en huomannut? Mitä tarkoitat "tuollaisilla ihmisillä"?
Tosiaan, ex tuli kotiin ja alkoi haukkua ja provosoida minua. En mennyt tähän mukaan, olin vain hiljaa ja katsoin tv:tä. Suuttui tästä vielä lisää ja kävi kimppuuni. Vauva alkoi jossain vaiheessa itkeä, yritin anella että päästää minut syöttämään tämän, ilman tulosta. Kun ex sai tarpeekseen, lähti parvekkeelle ja minä livahdin hakemaan makuuhuoneesta tässä vaiheessa jo kunnolla karjuvan vauvan. Tottakai aloin imettää, miksi olisin häntä enempää huudattanut? Kun ex palasi sisälle, käskin lähtemään asunnosta, jolloin tilanne kärjistyi kuten aiemmin jo kuvailin.
Tiedän kyllä että olisin voinut toimia monessa asiassa eri tavalla, mutta valitettavasti jälkiviisaus ei korjaa mennyttä. Nykytilanteeseen sen sijaan voin vaikuttaa ja siihen täällä apuja etsinkin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:10"]Miten muuten koet miehen alkoholinkäytön? Yritätkö kieltää itseltäsi asiaan liittyvät negatiiviset tunteet ja ahdistuksen, ettet ole 'nalkuttava akka'. Onko tuo kuume siis elimistöllesi ja mielellesi varaventtiili purkaa ahdistusta, kun kiellät sen esillepääsyn normaalimpeja reittejä pitkin?
[/quote]
Tiedätkö, kyllä! En halua kaataa omaa ahdistustani miehen niskaan ja siksi en asiasta puhu. Tämä toi minulle aivan uuden näkökulman pohtia asiaa, iso kiitos viestistäsi! Ei tällä palstalla aina saa pelkkää kuraa ja wt-huorittelua niskaan. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, olen pahoillani kamalista kokemuksistasi. Onneksi viimein lopulta lähdit suhteesta ja pelastit lapsesi. Jotkut ihmiset eivät lähde ja se on hirvittävää.
Ihminen on kokonaisuus, jossa on mieli ja ruumis. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Se mitä mielessäsi koet, tuntuu myös elimistössäsi. Eli sanoisin kyllä, voit tuntea menneet kauhut niin voimakkaasti, että saat kuumetta. Minäkin olen saanut monesti.
Minulla myös heräsi kysymys tuosta tilanteesta, jossa vauva sai mustelman ja sinulla meni taju. Siis vauva ei pudonnut vaikka sinulla meni taju, mistä se mustelma tuli? Anteeksi takerrun triviaan. Mietin myös mikset heti lähtenyt pakoon kun mies pahoinpiteli, miksi jäit imettämään? Ihan hirveää olet kokenut. Onneksi olet päässyt eroon tuosta.
Suosittelisin sinulle terapiaa. Siellä saat käsiteltyä muistojasi.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:49"]Mutta minä en vaan käsitä miksi jäisit pahoinpideltäväksi ja miksi jäät imettämään lasta kun mies on juuri hakannut sinut? Ei silloin vain miestä voi syyttää. Sinä olet sinne jäänyt, pitää lähteä POIS!
[/quote]
Luitko yhtään mitä ap kirjoitti? Ei hän jäänyt imettämään pahoinpitelyn jälkeen vaan oli imettämässä kun se alkoi. Hänhän nimenomaan kirjoitti saaneensa ex-miehensä jotenkin pois asunnosta ja nimenomaan suhteen lopullisesti tuohon. Ihan turhaan syyllistät ja puhut väärin asioista jotka eivät edes koske ap:n tämänhetkistä ongelmaa!
Psykosomaattisista oireista en osaa sanoa mitään, mutta miksipä ne eivät olisi mahdollisia? Totta on, että edellisen miehen syntejä ei saisi pistää uuden liiton painolastiksi, joten varmaan olisi syytä puhua niistä jonkun ulkopuolisen kanssa. Olisikohan joku lyhytterapia hyvä? Ne ovat kai monesti ratkaisukeskeisiä eivätkä lähde sikiö-äitisuhteesta asti.
Monesti huomaa, että eroavat pelkäävät toisen osapuolen mustamaalaavan heitä sukulaisille ja ystäville. Mutta eiväthän nämäkään tyhmiä ole, kyllähän sitä yleensä huomaa vaikka sukujuhlissa, että jollekin on ruvennut alkoholi maistumaan vähän liian paljon ja mielipiteet kärkevöitymään sen myötä. Sitten kun kuulee erosta, ymmärtää, että viinalla saattaisi myös olla osuutta asiaan. Sitä tajuaa, että tässä on yksi näkökulma ja että toinenkin on olemassa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:22"]Voi ap, olen pahoillani kamalista kokemuksistasi. Onneksi viimein lopulta lähdit suhteesta ja pelastit lapsesi. Jotkut ihmiset eivät lähde ja se on hirvittävää.
Ihminen on kokonaisuus, jossa on mieli ja ruumis. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Se mitä mielessäsi koet, tuntuu myös elimistössäsi. Eli sanoisin kyllä, voit tuntea menneet kauhut niin voimakkaasti, että saat kuumetta. Minäkin olen saanut monesti.
Minulla myös heräsi kysymys tuosta tilanteesta, jossa vauva sai mustelman ja sinulla meni taju. Siis vauva ei pudonnut vaikka sinulla meni taju, mistä se mustelma tuli? Anteeksi takerrun triviaan. Mietin myös mikset heti lähtenyt pakoon kun mies pahoinpiteli, miksi jäit imettämään? Ihan hirveää olet kokenut. Onneksi olet päässyt eroon tuosta.
Suosittelisin sinulle terapiaa. Siellä saat käsiteltyä muistojasi.
[/quote]
Niin, kuinka ironista että lasten takia yritin luottaa siihen että mies palaa ennalleen ja lasten vuoksi lopulta puhalsin pelin poikki. Olen saanut usein kuulla, kuten varmaan moni muukin, että olisit lähtenyt aiemmin, miksi jäit. Tähän vaan en valitettavasti osaa antaa vastausta. Kaikki alkoi niin pikkuhiljaa ja itsetuntoa nakerrettiin pala palalta pienemmäksi että normaali omanarvontunto on ollut hyvin kaukainen käsite. Ja raskauden viimeisellä kolmanneksella olimmekin asumuserossa. 3,5kk mies todisteli minulle muuttuneensa ja luotin siihen että tuo aika teki tehtävänsä. Virhehän se oli, sitä en kiellä.
Ei pudonnut, mutta oli ilmeisesti käsivarteeni tai vieressä olleeseen patteriin kylkensä kolauttanut. Mustelman näin vasta miehen lähdettyä kun vaihdoin vauvan vaippaa. En tiedä miksen lähtenyt. Vanhempi lapsemme (silloin 2,5v) oli huoneessaan nukkumassa ja ajattelin jotenkin että nyt rauhoitan vauvan, mies lähtee pois ja koitan itsekin rauhoittua ja kerätä itseni.
Olen todella onnellinen siitä että lopulta pääsin miehestä eroon. Itseäni en ehkä kunnioittanut kun hänen toimintaansa alistuin, mutta lapsiani ei satuta kukaan, edes välillisesti. Nykyään on vaikeaa miettiä niitä aikoja, koska kuten aiemmin jo sanoin, en edes tunnista ihmistä joka silloin olin. Ihmettelen että omin voimin edes sain itseni kammettua ulos siitä suhteesta. Kiitos kovasti viestistäsi, ja kaikille muille myös, on omalta osaltaan jo terapeuttista tämäkin kun haastatte minua miettimään asiaa eri kanteilta!
Ap
Ap, nuo besserwisseröivät neuvojat eivät ole koskaan itse olleet vastaavassa tilanteessa. Ei se lähteminen ole ihan niin yksinkertaista. Toki tuollainen rajumpi yksittäinen teko saattaa sitten tosiaan antaa kertasysäyksen lähdölle.
Kaikkea hyvää elämääsi!
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:47"]Ap, nuo besserwisseröivät neuvojat eivät ole koskaan itse olleet vastaavassa tilanteessa. Ei se lähteminen ole ihan niin yksinkertaista. Toki tuollainen rajumpi yksittäinen teko saattaa sitten tosiaan antaa kertasysäyksen lähdölle.
Kaikkea hyvää elämääsi!
[/quote]
Kiitos sinulle, sait hymyilemään! :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:49"]Mutta minä en vaan käsitä miksi jäisit pahoinpideltäväksi ja miksi jäät imettämään lasta kun mies on juuri hakannut sinut? Ei silloin vain miestä voi syyttää. Sinä olet sinne jäänyt, pitää lähteä POIS!
[/quote]
Luitko yhtään mitä ap kirjoitti? Ei hän jäänyt imettämään pahoinpitelyn jälkeen vaan oli imettämässä kun se alkoi. Hänhän nimenomaan kirjoitti saaneensa ex-miehensä jotenkin pois asunnosta ja nimenomaan suhteen lopullisesti tuohon. Ihan turhaan syyllistät ja puhut väärin asioista jotka eivät edes koske ap:n tämänhetkistä ongelmaa!
Psykosomaattisista oireista en osaa sanoa mitään, mutta miksipä ne eivät olisi mahdollisia? Totta on, että edellisen miehen syntejä ei saisi pistää uuden liiton painolastiksi, joten varmaan olisi syytä puhua niistä jonkun ulkopuolisen kanssa. Olisikohan joku lyhytterapia hyvä? Ne ovat kai monesti ratkaisukeskeisiä eivätkä lähde sikiö-äitisuhteesta asti.
Monesti huomaa, että eroavat pelkäävät toisen osapuolen mustamaalaavan heitä sukulaisille ja ystäville. Mutta eiväthän nämäkään tyhmiä ole, kyllähän sitä yleensä huomaa vaikka sukujuhlissa, että jollekin on ruvennut alkoholi maistumaan vähän liian paljon ja mielipiteet kärkevöitymään sen myötä. Sitten kun kuulee erosta, ymmärtää, että viinalla saattaisi myös olla osuutta asiaan. Sitä tajuaa, että tässä on yksi näkökulma ja että toinenkin on olemassa.
[/quote]
Tosiaan, mies kävi tuohon aikaan juttelemassa kahdessa eri paikassa niin juomisestaan kuin väkivaltaisuudestaan. Olin painottanut että tämä on viimeinen mahdollisuus. Repsahti, kävi käsiksi ja erosin lopullisesti.
Mitä tällainen lyhytterapia on ja missä moista järjestetään?
En pelkää mustamaalaamista, ja olen siitä tietoinen että ex on tällaista harrastanut kun tuttavat tulleet ihmettelemään puheitaan. Perheensä tietää kyllä mikä on miehiään, äitinsäkin ollut muutaman kerran todistamassa kun kävi minuun käsiksi, mutta yleinen luulo on ollut että yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta jätin hänet ja vielä hullu olen kun olen häntä pahoinpitelyistä kuulusteluissa syyttänyt. Hän on korkeintaan käsistä pitänyt kun minä riehun. Siksi syytin pitkään itseäni ja ajattelin minussa olevan vikaa, että olen vaan niin kauhea ettei ex voinut mitään kun hermohan kanssani menee. Sittemmin silmäni ovat kyllä avautuneet totuudelle.
Ap
Aika kauan kattelit eksäs touhuja...no,parempi myöhään ku ei millonkaan :)
Neuvoa en oikeen osaa,paitsi ehkä että et oo välttämättä käsitellyt noita vanhoja asioita ja jonkun ammattilaisen kanssa puhuminen vois auttaa. Jos ei oo ihan poissuljettu vaihtoehto :)