Lue keskustelun säännöt.
Psykosomaattisia oireita miehen alkoholinkäytöstä?
18.02.2014 |
Otsikossa se ongelmani tulikin esille.
Tai en tiedä olenko hullu vai mikä on vialla. Taustoittaakseni hieman, minulla on kaksi lasta ja elän nyt toista vuotta uuden miehen kanssa.
Lasten isä, exäni, muuttui toista lasta odottaessani totaalisesti. Alkoholia kului n.2-6 puolen litran tölkkiä joka ilta, viikonloppuisin vetikin sitten oikein olan takaa vähintään yhden illan. Alkoi pahoinpidellä minua, naapurit soittivat pari kertaa poliisit ja istuttiin sitten sovittelussa näitä setvimässä.
Pistin ukon pihalle ennen synnytystä, ryhdistäytyi ja vauvan ollessa n.1,5kk muutti takaisin kotiin. Meni muutama viikko ja sama touhu jatkui. Ilmoitin että jos ei jotain tee itselleen, saa lähteä, hommaan lähestymiskiellon ja lapsia tapaa valvotusti. Meni sitten johonkin päihdepolille, kävi siellä pari kertaa juttelemassa ja kerran jossain väkivaltaisille miehille tarkoitetussa paikassa, nimeä en muista.
Sitten aivan yhtäkkiä meni eräänä iltana viemään roskia ja käymään tupakalla naapurin kanssa. Ei palannut takaisin. Kun soitin yöllä että menen nukkumaan (miehellä ei ollut kotiavaimia mukana), olikin jossain baarissa naapureiden kanssa. Tuli seuraavana iltana kotiin, päissään tietenkin, pahoinpiteli minut ja yritti repiä puolenvuoden ikäistä vauvaa sylistäni kun imetin. Nousin poistuakseni huoneesta, mies painoi minut seinää vasten ja kuristi kunnes menetin tajuntani. Vauva ei onneksi pudonnut, mutta sai ison mustelman kylkeensä.
Vasta sitten kun lasta noin satutti, sain voimaa eroon. Jotenkin sain miehen ulos asunnosta, pakkasin sinä yönä suurimman osan tavaroistaan jotka seuraavana päivänä veljensä äitinsä tulivat noutamaan. Luulin päässeeni asian yli ja aloitin uuden elämän.
Sitten päästääkin varsinaisesti aiheeseen. Aloitin uuden suhteen ja olemme kohta kaksi vuotta asuneet yhdessä. Ongelma on jälleen miehen alkoholinkäyttö. Hän ei todellakaan juo usein eikä ole ikinä yrittänyt minua tai ketään muutakaan satuttaa. Mutta alan oireilemaan fyysisesti jos mies avaa yhdenkin kaljan. Minulle nimittäin nousee kuume. Kuulostaa oudolta ja vielä oudommalta tuntuu. Siis joka kerran jos mies juo vähänkin, minulle nousee lähes samantien kuume, joka kestää seuraavaan päivään ja laskee vasta kun puhun miehen kanssa hänen heräiltyään. Kirjoitan tätä nyt, koska mies oli eilen naapurissa viettämässä iltaa, enkä siis edes nähnyt häntä kun hän oli juonut, mutta kuume nousi samantien kun hän ulko-oven sulki. Nukkuu vielä ja minä tärisen täällä horkassa odottaen että heräisi.
Olen tullut siihen päätelmään että tällä täytyy olla joku yhteys edellisessä suhteessa kokemiini asioihin, mutten tiedä miten pääsisin oireistani eroon?? Ja onko edes mahdollista että kuume nousee ilman jotain taudinaiheuttajaa? Neuvoja, saman kokeneita?
Kommentit (30)
[/quote]
Mitä tällainen lyhytterapia on ja missä moista järjestetään?
[/quote]
Itse asiassa en tiedä, ystäväni kävi sellaisessa muutaman kerran (max. 6 kertaa). Helsingissä kuitenkin, mutta en tiedä, oliko yksityisellä vai julkisella puolella. Mutta hän kävi siellä ikään kuin ottamassa psyykkisen rokotteen: hän halusi ennaltaehkäistä sen, että tietyt tapahtumat hänen elämässään alkaisivat mahdollisesti vaivata tai vaikuttaa negatiivisesti jossain myöhemmässä vaiheessa. Ja hän piti terapiaa hyvänä. Olisikohan "ratkaisukeskeinen terapia" hyvä hakusana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen käynyt Espoon kaupungin julkisella puolella täysin maksuttoman kognitiivisen lyhytterapian, olisko ollut kymmenen kertaa. Ota yhteyttä oman kuntasi mielenterveystoimistoon.
Et ole päässyt käsittelemään exäsi aiheuttamia traumoja, joten elät tuon menneisyyden stressin uudelleen läpi joka kerran, kun nykyinen miehesi avaa tölkin. Ja stressihän ilmenee aina jotenkin, jos et anna itsellesi lupaa oireilla stressiä henkisesti, kehosi osoittaa mielipiteensä stressistä kuumeella.
Jollakin tasolla elät samassa tilanteessa kuin telkkasarjoista tutut jenkkiläiset sotaveteraanit, jotka auton pakoputken pamahtaessa maastoituvat ja valmistautuvat joko kuolemaan tai tappamaan. En siis väitä, että sulla olisi ptsd kuten heillä, mutta sama toimintamekanismi saattaa löytyä myös sun kuumeilusi taustalta.
Terveyskeskuksen psykologilla käyminen on ilmaista, ja jos hyvä osuu kohdalle, myös tehokasta. Toisaalta, tuollainen suht selkeä, aikuisiässä tapahtunut trauma on myös "nopea" selvittää (siis verrattuna tilanteeseen, jossa koko lapsuus on ollut kuudella eri tavalla surkea ja kaikki pitää ensin uskaltaa muistaa ja sitten käsitellä..) joten muutaman satasen investointi itseensä yksityisen terapian muodossa ei ole huonompi idea sekään.
Asian käsittelemättä jättäminen (koska ei ole rahaa, terapeutilla käyminen nolottaa, miksi vaan) puree omaan nilkkaan jossain vaiheessa. Sun exä on jo asettunut sun ja nykyisen miehesi väliin - kuvittelet nykyisesi olevan samanlainen kuin hän. Et siis järjelläsi tietenkään, mutta sun tunteet ja keho luulee näin. Pikkuhiljaa tämä harhaluulo alkaa syömään teidän parisuhdetta, jos et nyt nitistä sitä.
Suurkiitokset kaikille teille vertaistuesta ja vinkeistä, otan heti huomenna yhteyttä terveyskeskukseen tilanteen kartoittamiseksi. Ette tiedäkään kuinka paljon viestinne ovat minua nyt auttaneet, eiköhän tästä vielä voittajana selviydytä! :)
Ap
Kyllä minustakin on ihan looginen elimistön puolustusreaktio tuo kuume. Pohjimmiltaanhan siitä on kyse kehon stressireaktioissa, että "hälytys" menee päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksia:
- Älä syyllistä itseäsi edellisen miehen käytöksestä äläkä pitkästä pinnastasi, hyväähän vain ajattelit
- Psykosomaattiset oireet ovat hyvin moninaisia ja hytinä ja tärinä ja kuume ovat hyvin mahdollisia
- Psykosomaattiset oireet eivät toki tuollaisena ole vaarallisia (et ole "sairas" sanan varsinaisessa merkityksessä) eikä niistä kannata huolestua
- Oireet ovat toki kiusallisia ja terapia/keskusteluapu/muu asian työstö voi hyvinkin auttaa ja olisi varmasti psyykesi kannalta muutenkin hyödyllistä
Paniikkikohtaus sulla on ap. ja se voi aiheuttaa kuumeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vielä teillekin. Kävin lukemassa tuon artikkelin ja taidan tosiaan sitten olla niitä harvoja joiden elimistö nostaa oikean kuumeen kun ahdistaa. Jännää tässä on se, että kuume kestää siihen seuraavaan päivään, luulisi että jos tämä olisi jonkinlainen paniikkikohtaus, niin kuume laskisi kun ajattelen jotain muuta tai nukun. Heräilen siis yölläkin vähän väliä siihen tärinään ja viluun vaikken tuota juomista unissani ajattele.
Toivon että jonkinlainen keskusteluapu auttaisi näihin oireisiin ja pääsisin lopullisesti eroon kaikesta siitä mitä edellinen suhde psyykelleni on aiheuttanut. En voisi olla iloisempi näistä muutamista rohkaisevista viesteistä, kiitos vielä kerran!
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:49"]Mutta minä en vaan käsitä miksi jäisit pahoinpideltäväksi ja miksi jäät imettämään lasta kun mies on juuri hakannut sinut? Ei silloin vain miestä voi syyttää. Sinä olet sinne jäänyt, pitää lähteä POIS!
[/quote]
Luitko yhtään mitä ap kirjoitti? Ei hän jäänyt imettämään pahoinpitelyn jälkeen vaan oli imettämässä kun se alkoi. Hänhän nimenomaan kirjoitti saaneensa ex-miehensä jotenkin pois asunnosta ja nimenomaan suhteen lopullisesti tuohon. Ihan turhaan syyllistät ja puhut väärin asioista jotka eivät edes koske ap:n tämänhetkistä ongelmaa!
Psykosomaattisista oireista en osaa sanoa mitään, mutta miksipä ne eivät olisi mahdollisia? Totta on, että edellisen miehen syntejä ei saisi pistää uuden liiton painolastiksi, joten varmaan olisi syytä puhua niistä jonkun ulkopuolisen kanssa. Olisikohan joku lyhytterapia hyvä? Ne ovat kai monesti ratkaisukeskeisiä eivätkä lähde sikiö-äitisuhteesta asti.
Monesti huomaa, että eroavat pelkäävät toisen osapuolen mustamaalaavan heitä sukulaisille ja ystäville. Mutta eiväthän nämäkään tyhmiä ole, kyllähän sitä yleensä huomaa vaikka sukujuhlissa, että jollekin on ruvennut alkoholi maistumaan vähän liian paljon ja mielipiteet kärkevöitymään sen myötä. Sitten kun kuulee erosta, ymmärtää, että viinalla saattaisi myös olla osuutta asiaan. Sitä tajuaa, että tässä on yksi näkökulma ja että toinenkin on olemassa.
[/quote]
Tosiaan, mies kävi tuohon aikaan juttelemassa kahdessa eri paikassa niin juomisestaan kuin väkivaltaisuudestaan. Olin painottanut että tämä on viimeinen mahdollisuus. Repsahti, kävi käsiksi ja erosin lopullisesti.
Mitä tällainen lyhytterapia on ja missä moista järjestetään?
En pelkää mustamaalaamista, ja olen siitä tietoinen että ex on tällaista harrastanut kun tuttavat tulleet ihmettelemään puheitaan. Perheensä tietää kyllä mikä on miehiään, äitinsäkin ollut muutaman kerran todistamassa kun kävi minuun käsiksi, mutta yleinen luulo on ollut että yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta jätin hänet ja vielä hullu olen kun olen häntä pahoinpitelyistä kuulusteluissa syyttänyt. Hän on korkeintaan käsistä pitänyt kun minä riehun. Siksi syytin pitkään itseäni ja ajattelin minussa olevan vikaa, että olen vaan niin kauhea ettei ex voinut mitään kun hermohan kanssani menee. Sittemmin silmäni ovat kyllä avautuneet totuudelle.
Ap
[/quote]
Niin, väkivaltaisilla ihmisillä on kummallinen kyky saada uhrinsa tuntemaan syyllisyyttä. Minullekkin ex sanoi aina, että "SINÄ teet sen, että tekee mieli lyödä, sinun sanojen ja tekojen vuoksi". Siis syytti suoraan vain minua. Ja minä hullu uskoin. 3 vuotta sitä helvettiä kesti. Ihmettelen minäkin jälkikäteen, että miksi ihmeessä? Syitä on monia. Lapsuuskodissa olin jotenkin alistettu, en kai osannut vaatia parempaa. Olin rakastunut tuohon mieheen ja uskoin, että hän voisi muuttua. Onnelliset ajat oli todella onnellisia ja ero oli vaikeaa. Hän itki ja aneli, luuli varmaan itsekkin pystyvänsä muutokseen.
Jostain kuitenkin sain järjen päähän ja voimaa erota. Olen niin mielettömän onnellinen siitä!
Kysyit noista terapioista. Niitä on todella monenlaisia. Netistä löytyy nykyään aika hyvin tietoa. Jos asut pk-seudulla, niin täällä on aika kattavat valikoimat. Ehkä sinulle sopisi jonkinlainen traumaterapia? Kelalta saattaa saada tukea, varsinkin jos mielenterveys uhkaa työkykyä.
Tsemppiä ja taputa itseäsi olkapäähän kun olet päässyt irti kamalasta suhteesta.